keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

John Dickson Carr: Kuolema Petturien portilla



John Dickson Carr: Kuolema Petturien portilla, The Mad Hatter Mystery 1933, SaPo 51 wsoy 1992, suomentanut Pirkko Haljoki, sivumäärä 253.

Kirja alkaa kun John Dickson Carrin vakiosalapoliisi tohtori Gideon Fell, amerikkalainen Rampile sekä ylitarkastaja Hadley muistelevat edellistä seikkailua ja puhuvat kummallisista hattuvarkauksista, ja tapaavat Sir William Bittonin. Juttuhetki keskeytyy, kun  Kuolema Petturien portilla -dekkarin nimen mukaisesti toimittaja Philip Driscolin ruumis löytyy Towerista Petturien portilta. Driscoll on kirjoittanut sanomalehteen reportaasin Lontoota piinaavista hattuvarkauksista. Eräällä hevosella on ollut peruukki päässään, eräällä leijonalla on ollut harjassaan sir Isaac Simonides Levyn helmenharmaa silinteri. Sir William Bittonin hattuja on siis varastettu useampiakin. Sir Williamilta on kähvelletty hattuvarkauksien ohella Edgar  Allan Poen piilossa ollut käsikirjoitus, jonka sir William on löytänyt erään tohtorin vihjeen perusteella USA:sta, Poen kotitalosta. Murhattu Driscoll on sir Williamin sisarenpoika. Sir Williamin taloudessa asuu hänen veljensä Lester ja hänen hehkeä ja nuori vaimo Laura, sekä sir Williamin tytär Sheila. Driscoll asuu myös lähellä ja piipahtelee talossa. Sir Williamin luona on myös amerikkalainen keräilijä Julius Arbor, joka haluaa kiihkeästi käsikirjoitusta. Tarinan kytkeytyy keräilyä harrastava kenraali Mason Towerin linnan vartiokaartista ja hänen sihteerinsä likinäköinen ja arka Dalrye, joka on myös sir Williamin vävykandidaatti. Rouva Amanda Larkinin osoite on sama kuin vainajan.

Ylitarkastaja Hadley ottaa tutkimukset johtaakseen. Driscolin kuolinaika ja -tapa selvitetään. Ruumis on lävistetty nuolella. Towerissa ovat pyörineet tai olisivat voineet pyöriä tuohon aikaan oikeastaan kaikki epäilyksen alaiset. Nuoli on ilmeisesti Lesterin Ranskasta tuoma matkamuisto. Päälinjoja tutkimuksessa on kolme eli Philip Driscoll on naisten mies, eikä hän tehnyt eroa vapaan ja varatun välillä. Toisaalta kuka on mystinen hattuvaras? Kolmannekseen, miten käsikirjoitus kytkeytyy murhaan. Käsikirjoitusta ei yksinkertaisesti vaan löydy. Tämä on "kuka sen teki ja miksi" -dekkari, jossa edellä oleviin kysymyksiin saadaan vastaus. Itse arvasin monta kysymystä oikein, mutten sitä miten kaikki päättyy.

Loppuselvitykset ovat pitkät ja monipolviset, tohtori Fell antaa Rampilen ensin yrittää, mutta vain tohtori Fell tutkijakolmikosta tietää tapahtumien oikean kulun. Loppuratkaisu on riittävän avoin.

Tarinan suomalainen nimi Kuolema Petturien portilla kertoo ruumiin löytöpaikan lisäksi jotakin vainajasta, englanninkielinen nimi The Mad Hatter Mystery, osuu siinä oikeaan, että hattuvarkaudet liittyvät tarinaan saumattomasti.

Tarinassa on myös huumoria ja minusta tämä oli hyvä dekkari. Sisäpiirihuumoria esittää paikalle kutsuttu lääkäri tohtori Watson, joka on sangen vereslihalla poliisien kuittailuista. Kaikki brittidekkarien ystävät tietävät miksi.

*****
John Dickson Carr (1906 - 1977) oli amerikkalainen suljetun huoneen mysteerien dekkaristi, joka kirjoitti myös nimellä Carter Dickson. Tämä on järjestyksessään toinen tohtori Fell seikkailu ja minusta hyvä ainakin parempi kuin toinen bloggaamani Kuiskaava kuolema.

John Dickson Carr -nimellä dekkareita on suunnilleen 45, tämä on julkaistu  alkupuolella "uraa", hän on kirjoittanut lisäksi teoksen The Life of Sir Arthur Conan Doyle sekä The Exploits of Sherlock Holmes yhdessä Adrian Conan Doylen kanssa. Carter Dickson nimellä on dekkareita 25, novellikokoelmia on 9.

Tämä bloggaus osallistuu Oksan hyllyltä Dekkariviikko 2016 -haasteeseen

2 kommenttia:

  1. Olen joskus vuosia sitten lukenut jonkun Carrin kirjan, mutta paljon siitä ei muistijälkiä jäänyt. Nämä vanhemmat dekkarit ovat mukavia rikosten synkkyydestä huolimatta. Nykydekkarit ovat toisinaan joskus niin ahdistavia kaikessa raakuudessaan, sitä ongelmaa harvoin tulee näiden vanhempien kanssa. Pitäisikin ehkä kesän mittaan tehdä pieni lukukierros vanhojen, myös kotimaisten dekkarien pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän monesta vanhasta mestarista, mutta en Carrista erityisemmin, tämä oli minusta paremmasta päästä.

      Poista