keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ursula K. Le Guin: Haikaran silmä


Ursula K. Le Guin: Haikaran silmä, The Eye of the Heron 1978, suomentanut Jyrki Iivonen, Vaskikirjat 2015, sivunmäärä 171.

Ursula Le Guinin Haikaran silmä -scifi-kirjassa eletään 2100-luvun alkua. Victorian planeetalle on ensin karkotettu maasta rangaistusvankeja eli murhaajia ja varkaita, ja noin 50 vuotta myöhemmin pasifisteja. Rangaistusvangit haluavat unohtaa taustansa ja ovat perustaneet kaupungin. He ovat alistaneet pasifistit viljelijöiksi ja "orjikseen". Pasifistit asuvat kaupungin vieressä Hökkelikylässä. Kaupunki on toiminut jo toista sataa vuotta.

Kaupungissa valta on autoritääristä ja miehistä, suurin herra on neuvosmies, Naisten tehtävä on olla vaimo, synnyttää lapsi vuodessa ja olla hiljaa. Hökkelikylässä valta on jaettua ja miehillä ja naisilla ovat samat oikeudet. Hökkelikylässä ollaan tietoisia historiasta. Väkiluku on kasvanut ja kaupungissa asuu kahdeksisen tuhatta asukasta ja hökkelikylässä nelisen tuhatta. Taloudellisten tekijöiden vuoksi Hökkelikylässä nähdään nälkää, ja he aikovat muuttaa siirtokuntaan, jota ovat olleet tutkimassa. Tutkimusmatkaa johtavat Lev ja Timmo, josta Timmo kuolee matkalla.

Teoksen alussa Hökkelikylän asukkaat tulevat informoimaan kaupungin johtajaa neuvosmies Falconia aikeistaan muuttaa siirtokuntaan. Heidät pidätetään, sillä Falcon katsoo hänen päättävän, mitä Hökkelikylässä tehdään. Falconin 20-vuotias tytär Luz Marina Falco Cooper uhmaa kohtaloaan olla alistettu vaimo ja perinteen jatkaja. Luz on tavannut koulussa Hökkelikujan poikia, ja hänen tietoisuutensa ja kriittisyytensä ovat heräämässä. Uutta sytykettä aate saa keskustelusta Hökkelikylän vangin vanhan Veran kanssa. Neuvosmies määrää sata miestä Hökkelikylästä raivaamaan viidakkoa. Kolmekymmentä vartijaa eivät pysty estämään, kun Hökkelikylän pasifistit, haastavat työnteon menetelmät ja toteutustavat, pian pasifistit poistuvat työmaalta. Neuvosmies päättää rangaista kylää kurittomuudesta. Luz lähtee varoittamaan Hökkelikylään, kun kuulee isänsä kurinpalautusiskusta. Hän tuntee kouluajoiltaan sekä Levin ja Timmon (joka siis kuoli kirjan alussa).

Kirjan kiinnostavin vaihe kuvaa Luzin "paon" jälkeistä pattitilannetta. Neuvosmies Falcon tulee ruikuttamaan Hökkelikylään, ettei voi estää hyökkäystä. Verilöyly tuleekin, lopussa Luz joukkoineen lähtee etsimään uusia asuinsijoja.

Haikaran silmä -teos on varsin ajatuksia herättävä. Teoksen ongelmallisuus on minusta liian staattinen asema. Ristiriidoista ei kasva mitään uutta. Koko planeetta on käytössä, mutta sivistyneestä ja kehittyneestä maailmasta tulleet yhteisöt elävät kuten rautakaudella (tosin osalla on tuliaseita) ilman kiinnostusta tutkia laajaa planeettaa. Kuinka ja miksi heidät olisi tuotu paikkaan, joka on kartoittamaton?  Kirjassa pasifistit ovat kourallinen rauhanmarssijoita, jotka olisi muka tuotu toiseen aurinkokuntaan ja matkustettu takaisin. Miksi?  Suurempi ongelma teoksessa on se, että kirjan jännite purkautuu liian aikaisin, eikä loppu anna vastauksia alussa nostettuihin kysymyksiin. Esimerkiksi kehittyykö tasa-arvo kaupungissa? Mikä on naisen asema? Mikä on ihmisen ja luonnon suhde?

Tarina kahden erilaisen yhteisön olemassa olosta ja rinnakkain ja erillään olosta on kuin Ursula Le Guinin teos Osattomien planeetta, jossa on myös loikkari. Haikaran silmä ei tarinana kuitenkaan kasva eikä ratkaisuja löydy. Minusta muutamien ihmisten haahuilu metsässä ei ole suuri läpimurto. Yhteenoton jälkeen kirja oli hyvinkin pitkäveteinen.

Kansikuvassa on "haikaroita", jotka ovat planeetan lintumaisia otuksia. Ihmiset, jotka tulevat modernista maailmasta, eivät ole runsaassa sadassa vuodessa vaivautuneet edes tutkimaan planeetan elämänmuotoja, mutta onneksi planeetalla on sopiva ilmakehä, ja vettä, mitä voi juoda.

*****
Yhdysvaltalainen naiskirjailija Ursula K. Le Guin (s.1929) on kuulu scifi- ja fantasiakirjailija, jonka Maameren tarinoista (trilogia 1968 - 1974) olen blogannut täällä.

2 kommenttia:

  1. Mainittakoon että kirja olisi myös tarvinnut oikoluvun: osa suomennoksen lauseista oli todella takkuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja minulla (kirjaston) kirjassa oli myös tekstissä hyvin vaaleita kohtia. Bloggauskaan ei ole hääppöinen, oditukset olivat sangen korkealla, mutta tästä olisi saanut enemmän irti. Luonnosta minulle tuli kyllä mieleen Avatarin eliösysteemi ...

      Poista