torstai 8. lokakuuta 2015

Agatha Christie: Herra Quin esittäytyy



Agatha Christie: Herra Quin esittäytyy, The Mysterious mr Quin 1930,  WSOY 1988, Sapo 314, sivumäärä 342.

Agatha Christie (1890 - 1976) on kirjoittanut joukon herra Quin -tarinoita, joita tässä on kaksitoista. Herra Quin on oikealta nimeltään Harley Quin eli harlekiini, joka ilmestyy juttujen päähenkilön herra Satterthwaiten  avuksi. Herra Satterthwaiten, tarinoiden päähenkilön,  kuvaus on seuraava: "kuudenkymmenen kahden - hieman kumarainen, kuivakka mies, joka muistutti silmiään siristestelevää menninkäistä ja oli syvästi kiinnostunut muiden ihmisten elämästä". Herra Satterthwaite on hauska humaani henkilö. Hänellä on intuitiivisia kykyjä, ennakkoaavistusta, hän näkee jopa kuolleita. Tarinoihin putkahtaa Harley Quin. Minusta näissä tarinoissa on monessa paljonkin itua.

Kirjan tarinat lyhyesti

Herra Quin esittäytyy
Nimitarinassa uudenvuoden aattoyönä myrskyn raivotessa kuuluu koputus, ja mies astuu sisälle ja esittäytyy, 'Muuten nimeni on Quin, Harley Quin'. Paikkana on Roystonissa sijaitseva  Tom Eveshamin talo. Talon edellinen omistaja oli miltei kymmenen vuotta sitten ampunut itsensä. Herra Satterthwaitella on ennakoaavistus, että tragedia setvitään pohjaan asti. Harlekiinimainen herra Harley Quin tulee kapellimestariksi. Kyse on itsemurhan tehneen Derek Capellin yltiöpäisestä toiminnasta, joka koskettaa erästä nyt talossa olevaa. En avaa tarinaa, mutta on minusta hyvä. Harley Quin lähtee niin yllättäen kuin tuleekin. Selvittelyssä myös herra Satterthwaite on aktiivinen.

Varjo ikkunassa 
Tarinassa herra Satterthwaite on saanut kutsun Unkertonien pariskunnalta, joiden vieraslista ennakoi konflikteja, sillä Richard Scott, joka on tuore aviomies, on hiljattain ollut lääpällään rouva Stavertoniin. Ihmissuhdesoppa kiehuu yli ja rouva Scott ja Jimmy Allenson ammutaan, ja rouva Stavertonilta löydetään murha-ase kädestä. Selvittelyihin rientää Harley Quin  ja osoittaa oikean syyllisen ja motiivin.
Jutun nimi tulee tarinasta, joka liittyy linnaan, puhutaan, että eräässä ikkunassa on aina varjo (lasin vaihtamisen jälkeen), tätä varjomuodostelmaa syyllinen käytti veriteossaan.

Majatalossa
Tyypilliseen tapaan herra Satterthwaiten auto hajoaa. Paikallisessa pubissa hän tapaa herra Quinin. He selvittävät dialogin avulla kapteeni Harwellin katoamisen ja neiti Le Couteaun talokaupat. Tässä ei ollut murhaa vaan "pelkkä petos".
Tarinassa käydään Harley Quinin olemuksesta keskustelu. Satterthwaite pitää häntä taikurina, jonka Quin torjuu, "te teette silmänkääntötemput", Satterthwaiten mukaan häneltä puuttuu inspiraatio, Quin sanoo vain antavansa virikkeen. Toisissa jutuissa Satterthwaite pitää Quinia "kuolleiden asianajajana", Satterthwaite nimittää häntä myös katalysaattoriksi.

Peräkkäin luettuna ja tylsästä bloggauksesta luettuna jutut eivät näyttäydy suopeassa valossa, mutta kirjassa on vielä hyviä tarinoita tukku

Merkki taivaalla, jossa herra Satterthwaite seuraa oikeudenkäyntiä. Martin Wylde tuomitaan kuolemaan Vivian Barnabyn murhasta. Herra Quinin aloitteesta Satterthwaite käy Kanadassa jututtamassa talossa ollutta palvelijaa, joka oli siirretty Kanadaan. Junan savusta (oli muodostanut ihmiskäden) hän päättelee, että murha ei ollut tapahtunut kerrottuun aikaan.

Krupieerin sielu -tarinassa Satterthwaite on Monte Carlossa, siellä hän kuulee rupsahtaneen kreivittären kulahtaneen tarinan, jonka krupieeri kertoo. Tarinassa ei ole rikosta vaan kertoo onnettomasta rakkaudesta ja säälistä.

Merestä noussut mies kertoo haluista, vanhuudesta ja itsekkyydestä. En avaa tarinaa, mutta se tapahtuu Espanjassa. Satterthwaite on tässä 69-vuotias. Kuolemaa etsivä mies (itsetuhoinen) on vasta 40:n, tarinaan linkittyy myös nainen.

Ääni pimeässä tapahtuu Ranskan Rivieralla. Hyvä tarina, jossa kähvelletään ladyn arvonimi (tai on kähvelletty).

Helenin kasvot
Kuninkaallisessa oopperassa Satterthwaite tapaa herra Quinin. He puhuvat naisista, jotka ovat saaneet isoja tapahtumia vyörymään. Alustus on varsin pitkä ja antoisa. Satterthwaite törmää kolmiodraamaan, missä kaksi miestä kamppailee verissä päin Gillian Westistä. Hän on  kaunis nainen, jolla on kohumaine. Tarinassa ilmenee, että myös Satterthwaite on elämässään kosinut, mutta nainen on rakastanut toista. Tarina huipentuu naisen valittua aviomiehekseen toisen. Jätetty mies ostaa naiselle putkiradion ja lasipullon, ja niiden avulla hän on suunnitellut kostavansa. Quinin katalysoima Satterthwaite estää tragedian.

Kuollut harlekiini
Herra Satterthwaite ostaa maalauksen "Kuollut harlekiini", jossa kuollutta harlekiinia katsoo ulkopuolinen harlekiinihahmo. Olennaista on, että paikka on Charnleyn terassihuone, jossa lordi Charnley teki itsemurhan. Maalaukselle löytyisi ostajia, mutta Satterthwaite lahjoittaa sen lady Charnleylle. Herra Quin tulee mukaan luovutukseen, ja murhenäytelmä käydään läpi ja oikeat syylliset löytyvät. Lady saa maalauksen lisäksi myös sielunrauhan, mies ei ollut ampunut itseään.

Siipirikko lintu
Lontoossa spiritistisessä istunnossa Satterthwaite saa viestin Quinilta. Hän menee Laidellille, jossa on ihmisiä kokoontuneena. Ihastuttava Mabelle, joka soittaa ukuleleä ja laulaa, murhataan (lavastettu itsemurhaksi). Satterthwaite tajuaa ukulelen väärin vaihdetusta kielestä kuvion. Syyllinen on kaveri, joka selitti olevansa muuten huomaamaton. Tämä kummastutti, sillä miekkonen oli varsin kehuttu matemaatikko.

Maailman Loppu
Korsikalla Sattertwaite tutustuu lupaavaan maalariin Naomi Carlton Smithiin. Tyttö on varsin moderni maalari. Tarinassa löytyy opaali, jonka varkaudesta Naomin kihlattu istuu vankeustuomiota.

Harlekiinikuja
Päättötarina on hyvin moniulotteinen. Rakastavaisten kujasta puhutaan, ja että sen lopussa on joko roskatunkio tai unelmien talo. Tanssiaisia ja tanssia kuvataan. Harlekiinin roolin tanssii kukapa muukaan kuin Harley Quin, josta kertovat jutut olivat minusta hyvää vaihtelua ja useat hyvin monipuolisia ja jopa virkistäviä. Tässä Jered Cade väittää Agathan purkaneen avioeronsa tuntoja.

Tosikoille nämä erilaiset Agatha Christien (1890 - 1976) harlekiinitarinat eivät sovi, olen tosin tosikko, mutta itse pidin näistä tarinoista, poikkeus vahvistakoon siis säännön.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti