sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Agatha Christie: Väärän vänkyrä talo


Agatha Christie: Väärän vänkyrä talo, alkuteos Crooked House 1949, suomentanut Juhani Jaskari, SaPo 212, sivumäärä 236.

Agatha Christie: Väärän vänkyrä talo -teos alkaa, kun minäkertoja Charles Hayward  tapaa Sophia Leonideen ja lupaa kosia häntä Englannissa. Kun Charles Hayward muutaman vuoden päästä tulee esittämään suuren kysymyksensä, on Sophian 85-vuotias upporikas isoisä Aristide Leonides murhattu insuliiniin sekoitetuilla silmätipoilla. Vainaja asui Väärän vänkyrän talossa, jonka oli itse rakennuttanut. Hän oli muuttanut Kreikasta Englantiin 1884  ja rakentanut taloudellisen imperiumin. Vainajalla oli ensimmäisen vaimonsa kuollessa 1905 seitsemän pientä lasta. Nyt talossa asuvat vainajan aikuiset pojat lapseton Roger Leonides Clemency-vaimoineen sekä Philip Leonides, jolla on näyttelijävaimonsa Magdan kanssa kolme lasta Sophia, Eustace ja Josephine. Nuoremmille lapsille on palkattu kotiopettaja Laurence Brown, joka on liiankin läheisissä väleissä vainajan nuoren "uuden" vaimon Brenda Leonideen kanssa. Aviopuolisoiden ikäero on huikeat 51 vuotta, avioliitto on kestänyt kuitenkin kymmenisen vuotta. Talossa asuvat lastenhoitaja Nanny, vainajan ensimmäisen vaimon sisar Edith de Havilland. Tapahtumapaikka on sodanjälkeinen Lontoo.

Charles löytää väärän vänkyrän kulisseista vihjeitä, näitä antaa pääasiassa salapoliisia leikkivä kaksitoistavuotias pikkuvanha kauhukakara Josephine (kansikuvassa). Tutkimusmetodeina ovat salakuuntelu ja kirjeiden availu. Josephinen mukaan Roger on lähdössä pois, vihjaa kavallukseen. Isä on laittanut Rogerin johtamaan Einesyhtiötä. Kuoleman jälkeen ilmenee, että uusi testamentti onkin allekirjoittamatta ja pian paljastuu kenelle perheen johtajuus siirtyy. Kaikenlaista pikku epäilystä on ilmassa, kunnes Josephinea vahingoitetaan marmorileijonalla.

Loppua kohden jännitys tiivistyy ja varsin sairaasta murhaajasta on kyse, joka jatkaa, kunnes  ... loppuratkaisu on mullistava.

Agatha Christie on rakentanut varsin hyytävän dekkarin, jonka murhien motiivina on jonkinnäköinen naiivi narsismi.

****
Sivulla 81 viitataan Kuningas Cophetuan ja kerjäläistytön avioliittoon, jota olen käsitellyt Alice Munron Kerjäläistytön yhteydessä. Joskin Aristide on kuulemma tiennyt mitä tekee ja alunperin avioliitto oli onnellinen, tässä välttämättä ei ollut, ainakin nuori vaimo etsii nuorta lempeä.

Päähenkilö Charles pääsee lopussa arvattavasti naimisiin. Hän on "vasta" 35-vuotias ja 184-senttinen. Hänen isänsä on poliisi ja poliisi pohtii, minkälainen on murhaaja. Murhaajat ovat isän mukaan moraalisesti kypsymättömiä, erillään muista olevia ja turhamaisia. Lisäksi puhutaan sukurasitteesta. Tässä on kyse laajasta perheestä ja  kuten isä sanoo, huonot geenit ovat ohjautuneet vain yhteen yksilöön.

Teoksen tapahtuma-aika on sodanjälkeinen maailma, jolloin vielä kotimaassa epäonnistunut britti voi yrittää uutta starttia siirtomaissa. Eräs väärän vänkyrän henkilöistä pohtii muuttamista Barbadokselle kahvia kasvattamaan.

Agatha antaa taas vääriä vihjeitä, puhutaan paljon Edith Thompsonista. Tämä ei suomalaiselle sano mitään, mutta tapaus on 1920-luvulla tapahtunut kolmiodraamamurha, jossa kirjeet olivat eräs johtonka, on varmasti perusbritille ollut tuttu tapaus.

Agatha Christien (1890 - 1976) tuotanto on laaja. Tämä Väärän vänkyrä talo -teos on noteerattu hänen tuotannossaan varsin korkealle, vaikka siinä ei olekaan ketään "vakiohahmoa". Dekkarista jää todella voimakas muistijälki. Agatha itsekin arvostaa tätä teosta.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

12 kommenttia:

  1. Kuten sanot, tästä jää vahva muistijälki. Usein dekkarin murhaaja unohtuu jonkin aikaa lukemisen jälkeen, mutta tämän kirjan murhaaja ei taatusti unohdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tätä en ollut ennen lukenutkaan.

      Poista
  2. Tämä on upea kirja. Jännittävä.

    VastaaPoista
  3. Jokke, minulla ei ole tästä mitään kuvaa. Luin kirjan takakansitekstin, sinun juttusi ja kirjan ensimmäisen sivun, mutta valo ei syttynyt;) Siinä kun sormi kulki Christie -hyllyä pitkin, kohtasin jo aiemmin sinulle kertomani suosikkini ja lisäksi Kohti nollapistettä, jonka muistan kuin oliisin sen eilen lukenut. Näin ne maut menevät.

    Väärän vänkyrä talo mainitaan tosiaankin Christien omaksi suosikiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kirja on suositan senm lukemista kahdesta syystä kirja on "erilainen", ja sen on Agatha itse nimennyt "suosikikseen".

      MInä pidin Kohti nollapistettä -teosta todella hyytävän hyvänä. Siinäkin murhaaja oli minusta narsisti tai narsistinen.

      Poista
  4. Näissä dekkareissa joissa ei ole Poirotia, Marplea tai T&T:a on tosiaan muutama kiinnostava tapaus, tämä on minunkin suosikkejani, yllättävä mutta silti selkeästi juuri niin siinä pitikin käydä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, nimittäin tämä on hyvä, pidän myös Neiti Pinrtonin salaisuudesta, Kohti nollapistettä, Kaikki päättyy kuolemaan, Eikä yksikään pelastunut, ja minusta Askel tyhjyyteenkin on hyvä sekä Syyttömyyden taakka. Näissä missään ei ole "vakiohahmoja".

      Poista
  5. Tämä on jäänyt mieleeni erittäin hyvin ja unohtumattomasti! Joskus olisi mielenkiintoista pohtia tahtooko Christie enemmänkin kuin viihdyttää, tahtooko hän sanoa jotain yhteiskunnan kriiseistä ja muutoksista yms. Tässäkin olisi ainesta psykologisille ja fysiologisille pohdinnoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInusta tämä teema, joka kirjassa on, alkaa yleistyä sodan jälkeen, en tiedä johtuuko se iästä, vai jostakin tapahtumasta Englannissa, mutta minusta Agatha halusi kertoa maailman pahuudesta, myös tällä "sektorilla".

      Poista
  6. Onpas mainio kirjan nimi, tuo suomennos siis, enkä tätäkään ole lukenut, mutta kirjoituksestasi ja kommenteista päätellen tämä kannattaisi lukea. Kiitos postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Nimi on hyvä eikä ole siis Väärän vänkyrän talo vaan Väärän vänkyrä talo, joka on vielä parempi.

      Poista