keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Agatha Christie: Vaarallinen talo


Agatha Christie: Vaarallinen talo, alkuteos Peril at End House 1932, suomentanut O.A. Joutsen (tarkastanut Kirsti Kattelus) WSOY 2010, sivumäärä 258.

Agatha Christien Vaarallinen taloa on sen takakannen mukaan pidetty kriitikoiden taholta Christien uran siihen asti parhaana teoksena. Tämän on minusta oltava kyllä virheellinen tieto, sillä Christien yksi parhaista dekkareista eli Roger Ackroydin murha julkaistiin 1926.

Seuraava bloggaus ei paljastane juonta eikä syyllistä, mutta käsittelee jonkin verran asetelmaa, joten jos ajattelet lukea dekkarin, ei kannattane lukea pidemmälle bloggaustani. Juoni kokonaisuudessaan ja täydellisesti syyllisineen on paljastettu wikipediassa täällä.

Takakannessa todetaan lisäksi "Eh bien Christie vie lukijaa kuin pässiä narusta", tätä lukijaa ei vienyt.  Vaarallinen talo -dekkarissa on syyllisen osalta jotakin samaa kuin Roger Ackroydin murha -dekkarissa. Agatha Christie siis huijaa rankasti lukijaa. Mutta tämä on minusta varsin huono dekkari, sillä se ei tarjoa herkullisia psykologisia asetelmia, kuten parhaat Damen dekkarit. Juonikin on julkaisutavan mukainen eli jaksottainen. Hassu Hastings hölmöilee, mutta yhtä lailla Porot on kuin äimän käki, vasta lopussa Poirot saa jotakin tolkkua tarinaan. Hastingsia voi pitää kokonaisuutena ottaen tässä nokkelampana kuin Poirotia. Hastings on muuten kirjan aikana noin 40-vuotias, eli olisi siis syntynyt noin 1890, kuten Agatha Christie, se koska Hastings kuolee jää arvoitukseksi, ehkä samana vuonna kuin Christie eli 1976.

Poirot on Cornwallissa yhdessä Hastingsin kanssa, joka asuu Argentiinassa. He tapaavat tytön Nick Buckleyn, joka asuu sukutalossa Tien päässä. Poirot on päättänyt vetäytyä "eläkkeelle", mutta kiinnostus herää, kun joku yrittää ampua Nickiä, Nick itse luulee tilannetta ampiaiseksi, mutta Poirot huomaa luodinreiän hatussa ja löytää luodin. Ilmenee, että Nickin henkikulta on säästynyt jo kolmesti: taulun pudottua, kiven vieriessä veteen ja jarrujen petettyä.

Poirot asuu hotelli Majesticissa, jossa on Nickin mukaan kehnoin ruoka ja nylkyhinnat. Nickin ympärillä pyörii nuorta porukkaa kuten Freddie eli rouva Rice, jonka mies on huumekoukussa, kuten Freddiekin, sekä kapteeni Challenger, joka välittää huumeita. Lisäksi talossa on lisää rikollista ainesta. Lopulta kyse on rahasta ja testamenteista. Rahaan kytketään "kaksoisolentoja", lentosankareita ja testamenttiväärennöksiä.

Juhlissa tapahtuu sitten murha, jonka tekijää ja motiivia etsiskellään. Tapahtuu vielä myrkytysyritys ja ennen loppuselvittelyjä tapahtuu vielä huijaus ja "valespritistinen istunto", joka on näytelty.

Syyllisen Poirot päästää itse päättämään päivänsä.

Minusta Vaarallinen talo on Christien keitokseksi varsin mauton pöperö, mutta tulipahan tästäkin blogattua. Agatha Christie (1890 -1976) sanoo muistelmissaan, että tämän kirjoittamisesta ja julkaisusta on jäänyt hänelle varsin vähän muistoja.

*****
Muutenkin kirja sisältää kummallisia luonnehdintoja ihmisistä, Challengerilla on "väsyneen naukuva ääni" ja Freddie on kuin "väsynyt madonna" ja myöhemmin "katuva madonna", minusta tässä on madonnat hyvin kaukana. Jim Lazarus on taidekauppias, ja kuuluu kirjan "hyviin", häntä luonnehditaan positivisesti, mutta sävy on väärä ja viitataan hänen etniseen ryhmäänsä positiivista ominaisuutta vesittämään (en laita lainausta mutta löytyy  kolmannesta luvusta ja tästä painoksesta sivulta 42,). Jim Lazarus ja Freddie Rice lopussa kihlautuvat, mikä on usein Agatha Christien dekkareissa tapana.

Jos tosiaan haet juonipaljastuksia käytä tätä wikipedian sivua.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti