perjantai 17. heinäkuuta 2015

Agatha Christie: Sininen juna


Agatha Christie: Sininen juna, The Mystery of the Blue Train 1928, suomentanut  Aarre Pipinen, tark. Kirsti Kattelus wsoy 2005, sivumäärä 257.

John Curran taustoittaa teoksessaan Agatha Christien murhasuunnitelmat tätä dekkaria. Murhasuunnitelma on löytynyt hyvinkin valmiina Agatha Christien muistikirjoista. Murhasuunnitelma on varsin monimutkainen. Pahaksi onneksi kirja julkaistiin "Agathan katoamisen" ja avioeron  jälkeen. Kirja viimeisteltiin Curranin mukaan Teneriffalla. Yleisesti kirjaa pidetään keskitasoa huonompana. Näistä lähtökohdista katsottuna kirja on kuitenkin "mainettaan" parempi.

Juoni
Juonen kannalta olennainen on Tulensydän eli kallisarvoinen rubiini, jonka miljonääri Rufus van Aldin hankkii naimisissa olevalle tyttärelleen, 28-vuotiaalle Ruth Ketteringille. Ruth on naimisissa retkun Derek Ketteringin kanssa. Isä haluaa tyttärelleen avioeroa, sillä Derek tapaa Mirelleä erästä tanssityttöä. Ruth on tosin myös retkahtunut nuoruuden ihastukseensa siipiveikkomaiseen kreiviin de la Rocheen. Isä hoitelee tyttären avioeroasioita ja antaa kolme säihkyvää rubiinia, jotka tytär ottaa mukaan Siniseen junaan, joka puksuttaa Calais'sta Nizzaan. Monen muun matkustajan määränpää on Riviera. Sinisessä junassa Ruth murhataan, kasvot murskataan, ja rubiinit varastetaan. Sattumoisin myös aviomies Derek on junassa, ja de la Roche siipeilee maisemissa.

Hercule Poirot osin Rufus van Aldinin toimeksiannosta selvittää monimutkaisen murhan motiveineen ja tekotapoineen tekemällä uusintamatkan Sinisellä junalla.

Rivieralle matkustaa myös neiti Katherine Grey St Mary Meadsin kylästä. Samasta kylästä, jossa neiti Marple ratkoo toistakymmentä murhaa. Grey on ollut kymmenen vuotta hoivaamassa erästä naista, ja perinnön turvin pääsee matkustamaan serkkunsa luo Rivieralle. Neiti Grey valittaa ettei St Mary Meadsissa tapahdu mitään. No neiti Marplen kannalta tapahtui St Mary Meadsissa liikaakin. Kylässä on kirjan päätyttyä yksi neiti vähemmän, sillä järkevä Katherine koppaa reissulta siipan itselleen.

Curranin mukaan Agatha Christie (1890 - 1976) ei tuntenut ylpeyttä tästä Sininen juna -kirjasta ja muistelmissaan Agatha itsekin vahvistaa tiedon, hänen avioliittonsa oli käytännöllisesti katsoen päättynyt. Agathan kirjaksi se voi olla keskikertainen, mutta sisältää ennen kokemattoman murhasuunnitelman ja ratkaisun. Tämä on lähtökohdiltaan sama tarina kuin lyhyttarinana julkaistu Plymouthin juna. Plymouthin pikajuna on vain noin 25 sivua. Olennaista on, että Plymouthin pikajuna laajennettiin dekkariksi ja siirrettiin Ranskaan.

*****

Myöskin murhakaava - älä lue pidemmälle, jos et ole lukenut kirjaa -   sisältää juonipaljastuksia - on sama kuin novellissa Plymouthin pikajunassa, eli ensinnäkin eräs henkilö on osasyyllinen, sillä hän pukeutuu murhatuksi ja näin saadaan "näköhavainto" elävästä rouva Ketteringistä. En kirjaa kuka teki mitä, mutta liittolaismurhasta on kyse, eli tämä voi selittää nuivan vastaanoton ja se, että yleensä ei "ammattirikollinen" ole syyllinen dekkareissa. Sinisen junan henkilösuhteet jäävät myös erittäin ohuiksi Katherine Greytä lukuunottamatta.

Kirja Sininen juna saavutti kuitenkin hyvät myyntiluvut.

****
Juha Makkonen Nipvetissä on blogannut Sinisen junan näin.

*****

TV-TOTEUTUS esitettiin viimeksi 11.9.2015.
Alkukohtaus on arvoituksellinen, mutta Tulensydän -timantti vaihtaa omistajaa.
Tämän jälkeen esitellään henkilöt Ketteringit, Ada Mason, Templinit ja rappiokreivi ja majuri Knighton ja Mirelle Melesi. Henkilöistä suurin osa suuntaa Sinisellä junalla Rivieralla. Rouva Ketterigin isä miljonääri Rufus van Aldin yrittää kovistella tyttärensä Derek-miestä eroamaan, lupaa pelivelkaiselle miehelle 100 000 puntaa, jota velkaveikko ei suostu ottamaan vastaan. Juoni etenee kuin kirjassa...
Ruth Kettering murhataan raa'asti ja Tulensydän varastetaan.
Poliisi ja Poirot tutkivat murhaa.
Katherine Grey on myös matkannut Rivieralle, missä  häntä yritetään murhata.
Katherinen huomautuksen avulla Poirot tajuaa rikoksen kaavan. Hän paljastaa polleana ratkaisun. Loppuratkaisu on dramaattinen. Kirjaa on muutenkin  dramatisoitu. Myös Rufus van Aldinille on kehitetty tumma tyttöystävä, mikä on minusta hyvä idea.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

4 kommenttia:

  1. Kirjassa hieman ärsytti tapa, jolla kertoja keinotekoisesti leipoi odotuksia: Poirot kertoo olevansa aikeissa lähteä puhumaan jollekulle, joka tietää enemmän.

    Alussa on Christien dekkareihin nähden poikkeuksellinen "alamaailmajakso" ja sekavaa ammuskelua. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta dekkari ei ole parasta Agathaa, mutta minusta kuitenkin parempi kuin "kehuttu" Vaarallinen talo.

      Linkkasin bloggauksesi tähän juttuun.

      Poista
  2. Aivan mainio tämä Christie-sarjasi! Saa hyvän käsityksen, miten paljon ja monentasoista murhamamma kirjoitti. Itse olen tainnut lukea tähän asti vain niitä tunnetuimpia.

    VastaaPoista