tiistai 2. kesäkuuta 2015

Michelle Paver: Varjojen valtias, Viisikymmentä kuukautta kirjabloggausta täynnä


Michelle Paver: Varjojen valtias, Muinainen pimeys -sarjan päätösosa, Tammi 2011, alkuteos Ghost Hunter, 2009  suomentanut Tarja Riitala. Sivumäärä 263.

Muinainen pimeys sarjan alussa Suden veli teoksessa päähenkilö Torak on kahdentoista, tärkeitä henkilöitä ovat Korppien klaanipäällikkö Fin-Kedinn, korpin klaanin tyttö Renn, Korppien tietäjä Seunn. Torakin kasvintoveri (oikea) Susi. Mukaan ovat tulleet korpit (sellaiset lentävät) Rip ja Rek, Suden puoliso Tummaturkki, metsäjänisten päällikkö Krukoslik. Tarinan aikana Torak tapaa Hiili-nimisen pojan, jolla on valkoinen korppi Karp. Tarinan paha on vallanhaluinen Huuhkajien entinen tietäjä Eostra.

Pahaa ei ole saatu Metsästä pois, ei vaikka joka osassa sitä on yritetty. Monien seikkailujen jälkeen Torak on klaanimaailmassa täysi-ikäinen eli 15 vuotta.

Varjojen valtias -kirja alkaa, kun Torak on kodassa, omassa makuupussissaan! Hän näkee näkyjä pääsielunsyöjästä Eostrasta, ja Fin-Kedinnin ja Rennin ankeasta kohtalosta.

Kirja tapahtuu noin kuusi tuhatta vuotta sitten, oliko silloin jo makuupussi keksitty, ei kai vielä sentään vetoketjua. Näkyjen jälkeen Torak käpertyy makuupussiinsa! Pussi on muutenkin ollut yleinen sana tarinassa, sillä ruoka pakataan aina ruokapussiin. Eräs nuttu on tehty linnunnahasta. Nykyisin linnuilla on höyhenet, luulisin, että linnun nahka on varmasti vaikea työstettävä. Renn ja Torak yöpyvät laavuissa, joihin he tekevät ovia. Kun Susi on vaarassa Torak ei voi tulla ulos, koska hänellä ei ole housuja. Oliko vartavasten tehdyt housut yleisiä 6000 vuotta sitten?

Joka tapauksessa aamulla velvollisuus kutsuu ja Torak tajuaa, että hänen pitää kohdata Eostra yksin. Hän lähtee Korppien leiristä. Joka puolella lentelee Eostran yökkösiä. Ihmiset kituvat painajaisissaan kuten Renn, pian Eostra ilmestyy hänen uniinsa. Renn on kasvamassa Korppien tietäjäksi.

Torak suuntaa Sielujen vuorelle ja Renn lähtee viilettämään Torakin perään. Fin-Kedinn lähtee myös yksin etsimään Torakille apua. Torak kohtaa Suden, jolla on kumppani ja pentu. Torak ei halua paljastaa tunteitaan Sudelle. Huolimatta hämäyksestä Susi seuraa veljeään Torakia. Välillä taivalletaan kukin tahollaan, välin yhdessä torjutaan Eostran ankeuttamisia, varjotauti ihmisissä leviää, luonto on taas kuolemassa. Ensimmäisessä osassa kaikki huipentui Maailman hengen vuorella, nyt pitää Eostra kohdata sielujen yönä Henkien vuorella.

Torak fyysisten vastusten lisäksi on ymmällään, hänen kuolleen isänsä tavaroita ilmestyy matkalla nuoli, hylkeennahkainen toteemin pala. Onko Ison henki palannut? Ei ole. Iso muiden sielunsyöjien tapaan on Eostran vankina. Torakin pitää vapauttaa heidät, kohdata Eostra. Kun tilanne on pahin, on apu lähellä Torakin avuksi tulevat Susi, Renn, Hiili sekä ensimmäisestä kirjasta tuttu Tallaaja.

Metsä on pelastettu ja tarina on päättymässä kun "Torak oli käärimässä makuupussiaan kokoon" s.256.

Lopussa selviää, saako Torak Renninsä vai jääkö Renn Korppien klaanin tietäjäksi. Mikä on yksinäisen pojan Hiilin osuus Rennin ja Torakin tulevaisuudessa?

Michelle Paver on nettitietojen mukaan syntynyt 1960 Malawissa asuu Englannissa. Hän on käynyt kirjan lopputekstien mukaan myös Suomen Lapissa.

Kirja on lainattu kirjastosta, kun tein tämän jutun helmikuussa 2014, sitä ei saanut enää kotikaupunkini kirjakaupoista
*****
Jokken kirjanurkan ensimmäinen bloggaus oli 50 kuukautta sitten Michael Paverin Suden veli, sarjan viimeinen osa lienee Varjojen valtias, josta nyt bloggaan, koska ensimmäisenä blogipäivänä 2.4.2011 päätin että blogi jatkuu ainakin toukokuun loppuun 2015, ja myöhemmin tarkensin ajan 50 kuukaudeksi, joka on nyt täynnä.

Alkuun ideana oli suoltaa vain kirja-arvioita, joita olin kirjoitellut, itse asiassa olin lukenut paljon jo ennen blogiaikaa, mutta varsin sekalaista teosta. Blogin alkuaikoina innostuin sadan klassikkolistoihin, jonka projektin melko varhaisessa vaiheessa innostuin kaunokirjallisuudesta itsestään. Tämä johti lukemaan venäläisiä ja ranskalaisia klassikkoja sekä nobelistien kirjoja. Koitin pitää ensimmäisen 50 kuukauden urakan viimeisen bloggauksen lyhyenä. Olen pitänyt kirjojen luvusta ja kirjabloggauksen sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, joten olen pohtinut, että pitää jatkaa vähintään seuraavat 50 kuukautta. Tämä on bloggaus n:o 608, mutta seuraavana 50 kuukautena hyvä tahti voi olla bloggaus viikossa bloggaus kuukaudessa välimaastossa

Tätä harrastusta en koskaan aloittanut kävijämäärien vuoksi, enkä pidä tässä kävijälaskuria esillä enkä suosituimpia tekstejä. Kirjoitan vain lähinnä kirjallisuuden, kirjojen ja itseni vuoksi en minkään muun takia paitsi ehkä haluna ilmaista itseäni. Mukava että katsotaan, mukavampi että kommentoidaan, mutta kipinä on minun omani, kipinän saa roihuamaan  muut seikat kuin määrät, mutta kaiken luovan työn idea on siinä omassa kipinässä.

Kaikille kipinää kirjallisuuteen ja leppoisia lukuhetkiä leivosten lempeästi livertäessä :)

16 kommenttia:

  1. Kannatus seuraaville 50 kuukaudelle! ;)

    Ja samoin kipinöitä sinnekin, etenkin näin kesän korvalla. Lukuintoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Sinulla on jo 100 KK täynnä ja tulee pian 120 kk:n synttärit :)

      Poista
  2. Niin se aika vierähtää ja tsemppiä seuraaville 50 kuukaudelle :)

    VastaaPoista
  3. Jokke, onnea 50 kuukaudesta!

    Olen huomannut, että kun vain aloittaa blogin, niin se vie mukanaan ja yksi kirjoitus johtaa toiseen. Itselläni on vasta 26 kuukautta täynnä, mutta into on koko ajan kasvanut.

    Blogin kanssa on vähän sama kuin vanhojen, hyvien ystävien: jos tulee taukoa tapaamisiin, niin se ei haittaa yhtään. Joskus muut asiat vievät mukanaan, joskus on enemmän aikaa ja kiinnostusta blogihommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Totta tämä harrastus vie helposti mennessään :)

      Poista
  4. Onnittelut viisikymppiselle :). Minulla bloggaus on kohottanut uutuustietoutta, mutta muutoin tulee luettua aika lailla kuten ennenkin. Hauskaa puuhaa tämä kyllä on, vie mukanaaan aivan huomaamatta. Intoa myös matkalla kohti 100 kuukauden merkkipaalua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi ottaa joku vuosi, jolloin lukisi vain uutuuskirjoja, luen niitä vain 5-10 vuodessa, joskus vain pari,

      Poista
  5. Viisikymmentä kuukautta on jo melko pitkä aika, joten onnea! Aion lukea jatkossakin kirjoituksiasi, joten odotan ja joskus laitan kommentinkin. Eiköhän se satakin tule joskus täyteen.

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti jatkat seuraavat 50 kuukautta ja sitten vielä lisää. Sinun bloggauksiasi on aina mukava lukea.

    VastaaPoista
  7. Sinulla on ollut hieno ja monipuolinen blogiura! Toivotan menestystä seuraaville viidellekymmenelle kuukaudelle ja siitä etiäpäin! <3

    VastaaPoista
  8. Onnittelut! Olen samaa mieltä bloggaamisperiaatteesta. Oma kipinä se pitää olla. Silloin ei myöskään tule paineita ja harrastus säilyy kivana.

    VastaaPoista