sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Agatha Christie: Hänet täytyy tappaa

Agatha Christie: Hänet täytyy tappaa, Appointment with Death, 1938, Bon-dekkari WSOY 2013, sivumäärä 204. Suomentanut Helsingin yliopiston suomentajakurssin työryhmä, jossa mm. Kristiina Rikman ja Kersti Juva, missä roolissa kukin on ollut ei selviä alkusivulta.

Agatha Christien Hänet täytyy tappaa on nopealukuinen ja hyvin käännetty Poirot-dekkari. Dekkari alkaa, kun Poirot kuulee hotellihuoneessa Jerusalemissa "Ymmärrätkö nyt että hänet täytyy tappaa".

Hotellissa on leskirouva Boynton ja hänen pelokas perheensä. Sairastavaisella Boyntonilla on sadistinen tapa kontrolloida perhettään, sen jokaista liikettä. Kaikki ovat leskirouvan kontrollissa pienintä yksityiskohtaan myöten. Hänellä ja entisellä miehellään on yhteinen lapsi Ginerva eli Jinny, jonka minuus on hajoamassa matriarkan käsittelyssä. Rouva on entinen vanginvartija ja mies ollut vankilan johtaja, miehellä on ensimmäisen vaimon kanssa kolme lasta. Mies on jättänyt suuren omaisuuden vaimonsa hallintaan elinajaksi. Muut perheen lapset ovat ikeen alla, vaikka eivät ole rouvan biologisia lapsia, vanginvartijan rooli on synnynnäinen eikä pelkästään ammatillinen. Vanhin lapsista Lennox on nainut leskirouvan myötävaikutuksella kaukaisen sukulaisensa Nadinen, Lennox oli käynyt tansseissa, jonka harrastuksen leskirouva lopetti. Lennox on varsin lammasmainen, mutta Nadine yrittää eri keinoin saada Lennoxia itsenäistymään. Lisäksi perheeseen kuuluvat alussa tappoaikeitaan sanoiksi työstäneet Raymond ja Carol. Perhe on kotoisin USA;sta. Samassa hotellissa on myös psykiatrisista ongelmista paljon tietävä tohtori Theodore Gerard, lääketieteen kandidaatti Sarah King, Nadinen hyvin tunteva herra Jefferson Cope sekä lady Westholme ja hänen seurassaan neiti Pierce. Hotellissa on myös Hercule Poirot.

Dekkarin ensimmäisessä osassa vanha rouva terrorisoi perhettään. Hän estää Sarah Kingin ystävystymisaikeet eri perheen jäseniin. Lopulta Sarah King ajautuu riitaan sadistisen leskirouvan kanssa. Leskirouvan vastaus Sarahille on hyytävä, hän ei unohda mitään. Aavikkoretkellä teltassa rouvan sydän pysähtyy. Myöhemmin ilmenee, että häneen oli pistetty injektioneulalla voimakasta sydänlääkettä.

Murhatutkimukset ovat hankalat, sillä miltei jokainen valehtelee, sillä haluaa suojata toisia. Moni tietää olevansa syytön, mutta haluaa suojata muita epäilyksiltä. Kuolinajastakin valehdellaan. Kintymyssuhteet ovat tärkeitä. Sarah King on ihastunut Raymondiin, Copella on tunteita Nadinea kohtaan, Carolilla taas veljeään Raymondia kohtaan ja päinvastoin. Ginervalla on harhoja, lisäksi Gerard on ilmoittanut kärsivänsä malariakohtauksesta.

Loppukatsaus on pitkä, missä Hercule Poirot selvittää eversti Carburylle ja perheelle murhaajan. Tämä oli niitä dekkareita, jossa minulla ei ollut aavistustakaan murhaajasta eikä motiivista, eli varsin yllätyksellinen dekkari. Dekkarissa on myös onnellinen jälkinäytös, jossa jäljelle jääneet pystyvät elämään normaalia elämää ilman jatkuvaa hiostusta ja vartiointia.

*****
Agatha Christie (1890 - 1976) oli varsin tuottelias 1930-luvulla. Tämä dekkari nimestään huolimatta on hyvä ja tapahtuu Christien eräässä lempimiljöössä Lähi-Idässä. Christien toinen mies oli  arkeologi ja oli 1930-luvulla "kaivauksilla". Agatha Christien kirjoja tapahtuu monia lähi-idässä esimerkiksi  Murha Mesopotamiassa,  Kuolema Niilillä, sekä Absent in Spring.


TV-toteutus tuo esiin rouva Boyntonin ilkeyden. Poirot kuulee hotellihuoneeseen, että hänen siis rouva Boyntonin on kuoltava. Seuraavaksi suunnataan aavikolle, jossa murhenäytelmä tapahtuu.

TV-toteutus on aivan toinen tarina kuin kirja, esimerkiksi motiivi on toinen. Rouva rahoittaa kaivauksia, ja tehdään valelöytö. Todellisuudessa motiivi liittyy lasten adoptointiin, ja rikollisia on kaksi, jotka "poistuvat" oman käden kautta. Kirjaversiossa motiivi liittyi rouvan ammattiin, joka oli vanginvartija. Rikollisia oli yksi, joka häipyi aavikolle, luultavasti lopullisesti.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

2 kommenttia:

  1. Sadistirouva murhattiin siksi, että murhaaja kuuli tämän sanat siitä, miten hän ei unohda mitään. Menneisyydessä on tapahtunut jotain, mutta mitä ... Olen tämän joskus lukenut, mutta olen taas autuaasti unohtanut tekijän ja motiivin. Christien dekkareita paljon lukeneena tuppaa menemään villat ja aivinat sekaisin, kun eri dekkareiden juonet sulautuvat yhteen muistikuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)


      Näitä kaikkia on mahdoton muistaa, mutta dekkariissa liian hyvä muisti ja liian suuri suu oli kohtalokas yhdistelmä.

      Poista