Gösta Knutsson: Pekka Töpöhännän seikkailut, Gummerus 2000, suomentanut Terttu Liukko, sivumäärä 115.
Gösta Knutssonin Pekka Töpöhännän seikkailut on mukava lastenkirja, joka kertoo pienestä Pekka -kissasta, jonka hännän rotta puri poikki, kun Pekka oli aivan pieni.
"Ihan tavallinen ... harmaatäpläinen kissa, jolla oli helakanpunainen nenä .... Mutta eräs asia oli kovin, kovin surullinen. Sillä ei näet ollut ollenkaan häntää".
Maalta Pekka eksyy kuorma-autoon. Hän saa jäädä kaupunkiin, ja hänestä tulee Pirkon kissa. Pekka oppii sisäsiistiksi muutaman kommelluksen jälkeen. Toisaalta hän estää tulipalon, josta hän saa mitalin. Ilkeä Monni -kissa pilkkaa Pekkaa koppavaksi mitalin vuoksi, ja höykyttää Pekan, jolloin mitali menee piloille. Monnilla on Pilli ja Pulla kätyreinään. Monni muutenkin mollaa Pekkaa, ja useampaankin kertaan yrittää saattaa Pekkaa pulaan. Pekka pääsee tosin kerran pälkähästä, ja kiusaajat putoavat laiturilta.
Pekalla on hyvä koti. Pirkko pitää Pekasta. Pirkon veli Olli pistää tosin kerran Pekan pääsiäismunan sisälle, josta kirjan kannen kuvakin. Kesän he viettävät maalla, ja Pekka saa vastalypsettyä maitoa ja Pekka kohtaa käärmeen. Kun lähdetään kaupunkiin, Pekka joutuu väärään junaan. Lopulta hän pääsee kotiin. Kotiväki muistaa Pekkaa sekä jouluna että uutenavuotena lahjoilla.
Kirjasarjassa on kymmenen muuta osaa ja muunnelmia. Tässä ensimmäisessä osassa ei ole vielä Maija Maitopartaa.
Pekka Töpöhännän teema on erilaisuus, itsensä hyväksyminen, kiusaaminen, ilkeys ja selviäminen. Pekalta puuttuu häntä, josta häntä kiusataan aina. Monni edustaa kiusaajan prototyyppiä, ja Pilli ja Pulla ovat sivustakatsojia ja yllyttäjiä sekä tyhjän naurajia eli he ovat kiusaajan yleisöä ja kätyreitä. Välillä Monni mielistelee Pekkaa, syystä että haluaa saada Pekan johonkin liemeen. Pekka ymmärtää alitajuisesti, että Monnin mielistelyssä on jokin vikana. Minusta kirjassa on hyvää kiusaamisen kuvausta. Minusta tämä on aatemaailmaltaan sopivaa luettavaa sekä lapsille että aikuisille. Itse en hyväksy erilaisuuden tuomitsemista enkä kiusaamista.
****
Pekka Töpöhäntä (Pelle Svanslös) on ruotsalaisen Gösta Knutssonin (1908 - 1973) luomus. Yllä oleva kirja on ensimmäinen Pekka Töpöhäntä -kirja tai suomennoksen näköispainos vuodelta 1943, ruotsiksi se ilmestyi 1939.
Olen katsellut Pekka Töpöhäntä -piirrettyä. Tässä Monni pilkkaa Pekkaa hännän puuttumisesta, piirrostyyli ei minusta vastaa ainakaan tämän ensimmäisen kirjan sisältöä, sillä mitään hattuja kissoilla ei ole tässä ensimmäisessä osassa ainakaan. Pekka Töpöhäntä on minusta hyvä piirroselokuvinakin, samat teemat siinäkin ovat eli erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen sekä kiusaaminen.
Voi, Pekka Töpöhäntä on ihana! Kirjat olivat aina kivoja, mutta varsinkin pidin tuosta elokuvasta. Olen nähnyt sen lapsena niin monta kertaa että sen muistaa aivan ulkoa. Nostalgiaa! :)
VastaaPoistaTaisin hankkia suurimman osan noista kirjoista 50-luvulla, vieläkin on jokunen jäljellä. Kaikki piti lukea. Aivan oikein kerrot tuosta kiusaamisesta. Olen ennenkin sanonut, mutta sanonpa vielä, että todella mukavaa, kun bloggaat noista vanhemmistakin kirjoista!
VastaaPoista:)
PoistaOih, olen kasvanut Pekka Töpöhäntien kanssa.
VastaaPoista:)
PoistaMeillä on joitain Töpöhäntä-kirjoja, mutta ei ihan tätä ensimmäistä, jonka kansi on todella viehättävä. Voi, mikä suloinen, suloinen tyyppi tämä Pekka!
VastaaPoistaKnutssonin hahmot ovat niin hyvin kuvattuja, että tosielämästä löytää yhtenään tyyppejä, jotka muistuttavat heitä. Juuri tänään puhuimme miehen kanssa epäsopua eräässä harrastuspiirissä herättävästä miehestä ja hänen 'apulaisistaan' nimillä Monni, Pilli ja Pulla. Pikkupojissa minä olen näkevinäni Pekka Töpöhäntiä, sellaisia viattomia, rehellisiä pyöreäposkisia vesseleitä. Ja entäs sitten Maija Maitoparta, oikea keimailevan pikkutytön ilmentymä.
Tarinoissa on hyvä opetus, mutta ei sormia heristellen esitettynä.
Meillä lapset pitivät kovasti Pekka Töpöhäntä -elokuvasta. Siihen tehtiin myös jatko Pekka Töpöhäntä Amerikassa, mutta se oli mielestäni huonompi. Siihen oli jo tuotu turhaa räiskettä, mikä ei sovi mielestäni Töpöhäntä-maailmaan.
Olen nähnyt Pekka Töpöhäntä elokuvat. Wikipediassa on lista henkilöistä, jotka ovat olleet hahmojen esikuvia. Hahmot ovat osuvia ja ainakin piirrosfilmien Maija Maitoparta on hyvin kuvattu.
PoistaOi, pitääkin mennä katsomaan tuo lista heti. ;)
PoistaJa kaiken lisäksi vielä suomeksi
Poistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_T%C3%B6p%C3%B6h%C3%A4nt%C3%A4
Tämän mukaan Maija Maitoparran esikuva olisi oma vaimo, jonka tapasi 1946. Tämä on julkaistu 1939.
Pekka Töpöhännät ovat minun lemppareitani. Lapset ymmärtävät hyvin kirjojen sanoman, koska hahmot ovat vahvasti liioiteltuja. Tykkään itse siitä, että jokainen kirja alkaa samalla tavalla. Pekka on tosi kiltti ja Monni tosi ilkeä.
VastaaPoistaVoi mikä ihana kirjan kansikuva :)
:)
PoistaLiioittelu tuo piirteet esiin kiusaajakoplaa ei ole tarvinnut paljoa kärjistää. Itsekin pidän kansikuvasta.
Minullakin on tämä lukulistalla, lapsena tuli luettua Pekka Töpöhäntöjä ja katsottua telkkaristakin. On niin mukava lukea lapsuuden suosikkeja näin aikuisempana!
VastaaPoista:)
PoistaOoh! Minä opettelin Pekka Töpsykkähännän kanssa lukemista, joten hän herättää minussa aina ihan mielettömän ihanat fiilikset! <3 Hyllystäkin Töpöhäntää löytyy. Pilli, Pulla ja Monni olivat aika hurjaa joukkoa! :)
VastaaPoista:)
Poista