Agatha Christie: Neljä suurta

Agatha Christie: Neljä suurta, Sapo-sarja n:o 216,  Wsoy 1978, alkuteos The Big Four 1927, suomentaja Anna-Liisa Laine, sivumäärä 223.

Kapteeni Hastings tulee Eurooppaan ja haluaa tavata mestarisalapoliisi Hercule Poirot'n. Poirot taas on matkustamassa Etelä-Amerikkaan, hän on saanut rahakkaan tarjouksen maailman rikkaimmalta mieheltä saippuamiljonääri Abe Rylandilta. Poirotin tähtäimessä on rikollisjoukkio "Neljä suurta", johon kuuluu yllättäen neljä jäsentä eli aivot ja numero 1, joka on Li Chang Yen, numero 2, jonka henkilöllisyys on tuntematon, mutta käyttää $-merkkiä, kolmas ja neljäs jäsen ovat Poirot'lle alussa tuntemattomia, kolmas on oletuksen mukaan ranskalainen nainen, ja neljäs on tuhoaja.

Kirjassa on kahdeksantoista eri lukua, joissa jokaisessa sattuu ja tapahtuu, sillä tämä on ilmestynyt alkujaan jatkokertomuksena, eikä siitä ole löydetty mitään muistiinpanoja. Tässä on monia ei-christiemäisiä elementtejä esimerkiksi ammattirikolliset. Murhia alkaa tapahtua: vakoilija Mayerling murhataan syanidilla, ja komisario Japp tutkii luonnolliseksi kuolemaksi lavastettua murhaa. Seuraavassa luvussa leikataan Whalleyn kurkku auki, teko lavastetaan entisen linnakundin harteille. Valelihakauppias on teon suorittaja, hän toi taloon jäisen lampaanreiden.... seuraa radiumvarkaus, shakin pelaajan sähkötys, sitten Hastingsin Cinderella-vaimo on "kaapattu", Poirot ei mene ansaan, mutta tekeytyy kuolleeksi ja lähetyttää muistokirjeen Hastingsille. Lisäksi hän huijaa kapteeni-parkaa olemattomalla veljellään ja kuolemallaan.

Kirjan lopussa konnien henkilöllisyydet ovat selvillä.

Tarinan yksi konnista eli kreivitär Vera Rossakoff seikkailee Herculeen uroteoissa, ja hän on Hercule Poirot'lle kuin Irene Adleer on Sherlock Holmesille, konna, mutta kaunis ja älykäs konna, joka saa liihotella vapaudessa.

Tässä teoksessa ei ole mitään perinteisen dekkarin elementtejä, ja palvelee minusta vain Agatha Christie -faneja. Kiinnostavin tieto on Poirot'n ilmoitus Hastingsille, että hänellä on kaksoisveli Achille. Kuten myös Poirot'n viimeisessä jutussa Esiripussa, Hastings on pelkkä pelinappula Poirot'lle.

Juonipaljastuksena totean, että Hercule Poirot'n  alter ego on Achille Poirot eli Hercule Poirot esitti Achillea. Tässä jutussa ilmenee Poirot'n käyttävän samoja menetelmiä kuin vastustaja, eli myös provosointi ja bluffaus. Myös tässä Poirotilla on välistä tekoviikset. Tämä on kyllä varsin surkea esitys Agatha Christien dekkariksi.

*****
Agatha Christien (1890 - 1976) Neljä suurta on julkaistu vuonna 1927 Roger Ackroydin murhan 1926 jälkeen. Tekstistä kuitenkin ilmenee, että Hercule Poirot suunnittelee vetäytymistä kurpitsoja viljelemään, minkä hän tekee Roger Ackroydin murha kirjan alussa. Neljä suurta on ilmestynyt vuonna 1924 jatkokertomuksena ja julkaistu vuonna kirjana vuonna 1927 Agatha Christien parhaan dekkarin eli Roger Ackroydin murhan jälkeen. Agatha Christie "katosi" kotoaan joulukuussa 1926 yhdeksitoista päiväksi. Ehkä tällä on selitystä siihen, miksi näin huono dekkari ilmestyi parhaan jälkeen. Kirjan kansikin on minusta kamala. Agatha Christien oma elämäkerta vahvistaa tiedon. Avioliiton katkettua ja äidin kuoleman vuoksi sekä rahapulan takia hän antoi julkaista jatkokertomuksena olleen tarinan.

Ainoa uusi asia, jonka tästä opin, on että shakin maailmanmestari vuosina oli Lasker 1894-1921 ja Capablanca 1921-1927. Tätäkään tietoa ei kirjassa ollut, mutta ihmettelin nimeä Capablanca. Kun luin shakkikirjoja olin olettanut että hemmon nimi oli Casablanca. Oma shakinpeluuni oli yhtä surkeaa, kuin sisälukutaitoni ja bloggaukseni.

TV-versio tulee uudestaan 18.12.2015 ja tapahtuma-aika on erilainen eli jakso  Neljä suurta (The Big Four) tapahtuu toisen maailmansodan uhatessa. Jakso alkaa Poirot'n hautajaisilla, jossa Hastings, neiti Lemon ja Japp surevat. Takaumassa Poirot osallistuu maailmanrauhatilaisuuteen, jossa neuvostoliittolainen shakinpelaaja sähkötetään kuoliaaksi espanjalaisessa avauksessa. Vastapelaajana on Abe Ryland. Neljän suuren nimi on esillä monessa paikassa ja Li Chang Yen-kirjan kirjoittaja Jonathan Walley murhataan. Tekijä ajoi valelihakaupan autolla, ja jätti jäisen lampaanreiden asuntoon.
Neljän suuren henkilöllisyydet alkavat selvitä, ja Poirot lavastaa kuolemansa. Lopuuratkaisu poikkeaa kirjasta. On vain yksi konna ja pääkonnaa ajaa naisen halveksunta nuorena. Alemmuuskompleksi siis ajoi hullua hirmutekoihin. Vera Rossakoffia ei jaksossa ole. Loppukohtaus tapahtuu teatterissa, mutta ohjaaja on Poirot, ei kelvoton konna.


Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

******
Tämä on Jokken kirjanurkan nelivuotispostaus. Jokken kirjanurkan seuraava tilinpäätös on odotettavissa 50 kuukauden ikäisenä, eli 2.6.2015. Tämä on kirjoitettu 11.3.2014 (eli runsas vuosi sitten), paitsi alla oleva nyt aamulla.

2.4.2015:
Nämä ovat olleet NELJÄ SUURTA VUOTTA.

Olen todella oppinut lukemaan ja arvostamaan kirjoja ja kirjallisuutta. Kiitos lukijoille ja kommentoijille, ilman teitä olisi ura lopahtunut.

Neljä vuotta sitten lähdin varsin reippaasti liikkeelle neljällä kirja-arviolla päivässä. Kirjat olin lukenut ennen ja arviot olivat olemassa, ja olen jokaista näitä neljää alkubloggausta hieman editoinut.

Tässä ei ole ollut rahtukaan itua,
lukijoiden on vain täytynyt kauhistella ja kitua.

(joskaan näitä ei itseäni lukuunottamatta kukaan muu varmaan lukenutkaan editoimattomina).

NELJÄ ENSIMMÄISTÄ ARVIOTA
Michelle Paver: Suden veli 2.4.2011 klo 10:24
Kari Levola; Kaksi palkkia latausta, 2.4.2011 klo 10:27, bloggaus siis syntyy tarvittaessa kolmessa minuutissa.
Melvin Burgess: Hepo , 2.4.2011 klo 15:37
S.E Hinton: Olimme kuin veljet 2.4.2011 klo 17:00.

Älkää blogatko näin kotona.