Kansalaisen Itämeri on Eurooppatiedouksen 2010 julkaisema Itämeri -aiheinen kirja, joka oli jonkin aikaa myös ilmaisena verkossa. Kansalaisen Itämeri -teoksessa kirjoittajia on useita, jutut ovat laadukkaita ja kuvat ovat hienoja.
Alkusanoissa todetaan, että kesä 2010 ei ollut pahin sinileväkesä, eikä ole tapahtunut öljyonnettomuuksia. Aranda on tehnyt kylläkin havaintoja Itämeren pohjan hapettomista alueista. Itämeri on kaupan ja liikenteen meri, kuten teoksessa todetaan.
Itämeren erityispirteet käydään läpi eli Itämeressä on murtovettä, se on matala meri, jossa on paljon liikennettä ja vähän lajeja. Itämeri on rehevöityvä meri. Fosforin suurimmat päästäjät ovat Puola 34% ja Venäjä 19%. Suomen osuus fosforin määrästä on 10 %. Suomessa maatalouden päästöt ovat merkittäviä. Suomen fosforipäästöistä 60% tulee maataloudesta. Lisäksi vieraslajeja voi tulla laivoista Itämereen.
Teoksessa on Nord Streamin kaasuputkesta paljon analyysia ja informaatiota, sen mitta on 1224 km ja se kulkee Venäjältä Viipurin läheltä Greifswaldiin Saksaan. Putken osakkaina ovat Gazprom, E.ON Ruhrgas, Basf-SE Wintershall, Neste möi osuutensa myöhemmin hollantilainen Gasunie on tullut osakkaaksi, wikipedian mukaan myös ranskalainen GdF Suez on nyt osakkaana.
Yksittäisinä nostoina huomioin, mitä 2010 on julkaistu ja miltä asiat näyttivät silloin, eli vertailkaapa onko tilanne nyt erilainen vai ollut kokonaan samanlainen. Neuvostoliitto on ollut suurvalta, mutta myös Venäjä on suurvalta. Neuvostoliiton ja Suomen välinen raja oli minusta yhtä pitkä kuin Suomen ja Venäjän raja, tosin Baltian maat ovat nyt itsenäisiä, mutta Kaliningrad on Venäjän aluetta.
Lainauksia
Ulkoministeri Alexander Stubb kertoo ja perustelee sivulla 17 - 18, että "EU:n ja Naton laajentuminen on lisännyt vakautta Itämeren alueelle. "
Hiski Haukkala on kirjoittanut teokseen artikkelin Itämeri ja Venäjä ss.58 - 65.. Poimin siitä vain muutamia lainauksia osoittaakseni, että mikään ei maailmassa tule tyhjästä. "Nykypäivänä ihmiset tuskin enää muistavat, kuinka vaarallinen paikka Itämeri oli kylmän sodan aikana. ... " Tämä virke jatkuu ja vaarallisuuden luonnetta on avattu. Kehitystä on pohdittu ja sivulla 60 sivutaan Neuvostoliiton hajoamista "Kuitenkin niin Putinille kuin suurelle osalle tavallisistakin venäläisistä maan (menetetty) suurvalta-asema on olennainen osa sen omaa identiteettiä: jos Venäjä ei ole enää ”suuri ja mahtava”, niin mitä se sitten on? " Jatkossa ilmenee Venäjän halu kehittää omia satamiaan ja se ei varmasti vähennä Itämeren liikennevirtoja, eikä Venäjän läsnäoloa Itämerellä, kuten ei varmasti kaasuputkikaan. Kaasuputkista yleensä puhutaan sivulla 62 ja yksittäinen lainaus "Eittämättä Ukraina on osoittautunut ongelmalliseksi kumppaniksi kaasun kauttakuljetuksille, kuten maan toistuvat maksuvaikeudet ja niiden nostattamat, myös EU-maita ravisuttaneet kaasukriisit ovat osoittaneet "
Lukeminen kannattaa aina, ja tämä kirja on ollut ilmainen Eurooppatiedotuksen kirja ja on edelleen verkossa ilmaiseksi saatavana, tähän on vielä lainattava Hiski Haukkalaa sivulta 59:
"Venäjän roolia Itämerellä on avartavaa pohtia kahdelta kantilta: millaiselta Itämeri näyttää Venäjän silmin ja millaiselta Venäjä muun Itämeren silmin. Tämän artikkelin keskeinen viesti on, että eittämättömistä saavutuksista huolimatta aluetta vielä vaivaa – ja tulevaisuudessa jopa mahdollisesti uhkaa – Venäjän perustavaa laatua oleva erillisyys alueen muusta taloudellisesta ja poliittisesta toiminnasta. Itämeren pinnan alla kuplii poliittinen epäluottamus, joka pahimmillaan voi osoittautua hedelmälliseksi kasvualustaksi poliittisille väärinymmärryksille, kiistoille ja jopa konflikteille. Suuri haaste alueen kaikille toimijoille onkin huolehtia siitä, että Venäjä löytää merkitystään ja rooliaan vastaavan paikkansa alueen yhteistyörakenteissa. Tämä vaatii toimia niin Venäjän kuin Itämeren alueen muidenkin valtioiden puolelta". Kirja on siis julkaistu 2010, ja vino teksti on lainausta, ei oma kannanottoni.
Kirjassa on taiteellisempikin näkökulman eli siinä on myös Kjell Westön kirjoitus Korppoo Katthammarsvik, Kolka Yhdeksän kappaletta rakkaudesta mereen, suomentanut Katriina Huttunen. ss 103 - 114. Westö havainnoi, että Itämeren kalakannat vaihtelevat, mutta nyt Westö on havainnut, että hänen kalapaikkansa ovat ehtymään päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti