perjantai 19. joulukuuta 2014

Agatha Christie: Neiti Marple koston jumalattarena ja Lomahotellin murhat



Agatha Christie: Neiti Marple koston jumalattarena, Nemesis 1971, suomentaja Eva Sikarla, sivumäärä 247. WSOY 1979.

Nemesis  on kreikkalaisessa mytologiassa Koston henki. Tämä Neiti Marple koston jumalattarena on oma teoksensa, mutta se on eräänlainen jatko-osa teokselle Lomahotellin murhat, jonka arvion löydät tämän bloggauksen lopusta. Lomahotellin murhat -teoksessa neiti Marple ratkaisi lomahotellissa tapahtuneet murhat. Rikollisen fyysisessä kiinniotossa herra Rafielin hierojalla oli iso osuus. Herra Rafiel oli rikas liikemies, joka oli puoliksi halvaantunut ja rullatuolissa. Hän oli tottunut pitämään lankoja käsissään ja teki Karibialtakin kauppoja. Rafiel piti neiti Marplea ensin "kaakattavana kanana" ja ihmetteli, miksi vanhojen neitien pitää tulla Karibialle, ensimmäisessä keskustelussa Rafiel kysyy "haluatko rahaa johonkin keräykseen Afrikan lähetystyöhön tai kirkon korjaukseen". Rafiel yllättyy neiti Marplen älystä ja vaatimattomuudesta ja murhaajan etsimisessä yhteinen sävel löytyy. Neiti Marple käytti itse Nemesis -termiä, herttainen nainen on tosipaikan tullessa oikeuden toteuttaja ja tavallaan koston jumalatar.

Tämä teoskappale on tupla-Agatha, toinen tarina on yllättäen Kuolema Niilillä, joka on Hercule Poirot -juttu, minusta on outoa, että avaustarina ei ole Lomahotellin murhat. Kuolema Niilillä on kirjoitettu 1930-luvulla, Nemesis 1970-luvulla.

Tarinan alussa neiti Marple lukee, että upporikas herra Rafiel on kuollut ja hänen testamenttinsa antaa neiti Marplelle 20 000 puntaa, jos hän ratkaisee ongelman "Nemesiksenä". Rafiel on varannut Marplelle matkan Koti ja Puutarha -kiertueelle, jossa on viisitoista eri henkilöä. Alla oleva kirjan kansi viittaa puutarhaan, josta löytyykin todisteita.

Teos alkaa kuitenkin hyvin verkkaisesti, kun neiti Marple etsii oikeaa langanpäätä, minkä toisesta päästä löytyisi jotakin, lopulta siellä sätkii mielenvikainen murhaaja. Kun Marple saapuu "Kolmen sisaren tyköön", alkaa painostava tunnelma. Matkaseurueessa oleva entinen tyttökoulun rehtori Elizabeth Temple kuiskaa kuolinvuoteellaan Verityn nimen. Nimen avulla neiti Marple pääsee kerimään oikeaa lankaa. Elizabethin päälle oli "vierinyt" iso kivi. Hiljalleen selviää, että herra Rafielin pojan Michael kihlattu Verity Hunt on löydetty joitain vuosia sitten kasvot ruhjottuna ja murhattuna. Michael Rafiel on tuomittu teosta vankilaan. Vanhaherra Rafiel on miehittänyt seurueeseen eräitä apuvoimia neiti Marplelle. Kukaan henkilöistä ei tiedä tarkasti mitä pitää selvittää, mutta Nemesis eli neiti Marple löytää sairaan murhaajan, ja Michael pääsee 32-vuotiaana vankilasta. Isä pelasti poikansa haudan takaa. Poika oli jäänyt pienenä vailla isällistä läsnäoloa ja joutunut huonoille teille, minkä takia häntä epäiltiin Verityn verityöstä.

Itse rikos tai rikokset eli kolme murhaa ovat kammottavia, ja teoksen loppu on hyvinkin jännittävä. Alku on pitkälti vanhojen muistelua ja askelmerkkien hakemista, kuten bloggauksestakin ilmenee.

Tämä on viimeiseksi kirjoitettu neiti Marple -dekkari, sen jälkeen julkaistiin 1940-luvulla kirjoitettu Neiti Marplen viimeinen juttu
*****
Agatha Christie: Lomahotellin murhat, WSOY 1985,  A Caribbean Mystery 1964, suomentanut Anna-Liisa Laine, sivumäärä 220.

Neiti Marple on sillä lomamatkalla Karibian merellä, mistä edellä on puhetta. Matkan ovat maksaneet Marplen veljen tai sisaren poika (tässä käännöksessä hän on veljenpoika, ja edellisessä sisarenpoika) Raymond West, joka on menestyvä kirjailija, Joan, Raymondin vaimo on antanut vielä "matkarahaa". Neiti Marplen ajatuksissa on paljon nykyajan pohdintaa. Tai 1960-luvun alun, jolloin maailma alkoi "vapautua", lomakohteessa on moni rikas mies kolmannen nuoren vaimonsa kanssa.

Aluksi majuri Palgrave eräs hotellivieras puhuu Kenian ja Intian vuosistaan kaiholla neiti Marplelle. Hän myös puhuu murhista ja haluaa näyttää murhaajan kuvaa. Pian majuri löydetään huoneestaan kuolleena.

Hotelli Golden Palmia St Honoressa pitää nuoripari Kendall, joista mies Tim on kolmissakymmenissä ja vaimo Molly on hieman yli 20-vuotias. Vieraina ovat vanha herra Rafiel, upporikas mies pyörätuolissaan, hänellä on sihteeri rouva Esther Walters ja avustajanaan herra Jackson. Hotellivieraina ovat lisäksi kaniikki Prescott ja hänen siskonsa,  eversti ja rouva Hillingdham sekä perhoskirjailija Gregory Dyson ja vaimonsa Lucky, lisäksi tarinassa on tohtori Walters.

Murhan jälkeen neiti Marple alkaa jututtaa hienotunteisesti yllä mainittuja ihmisiä. Selviää, että avoparien suhteet ovat solmussa, on syrjähyppyjä, ja uusia salasuhteita. Majurilla on ollut paljon puheita murhista, niitä voi liittää yllä oleviin ihmisiin. Lisäksi yksi yllä mainituista henkilöistä kärsii "harhoista". Seuraavaksi paikallinen musta nainen murhataan. Arvasin syyllisen heti, mutta se johtui luultavasti siitä, että olen luultavasti lukenut teoksen. Motiivin olin unohtanut. mutta Agatha Christie sekoittaa hyvin palaset, ja varsinkin kirjan loppu on huikean jännittävä.

Kirja on merkittävä neiti Marplen mietteiden takia. Hän tukeutuu rikkaaseen Rafieliin, joka on patavanhoillinen itseään täynnä oleva raihnainen ja äreä kuolemansairas mies. Rafiel alkaa kuitenkin arvostaa Marplen näkemystä ja älyä. Tässäkin kirjassa on paljon vanhan ihmisen näkemystä. Neiti Marple näkee sumun ja sumutuksen taakse, ja kääntää asetelman uudenlaiseksi ja keksii murhaajan ja motiivin ja estää päärikoksen, tekoa, jota murhaaja oli suunnitellut.

Kansikuva on minusta kuvottava. Mutta siinä lienee majurin hallussa oleva valokuva, jota hän mielellään näytteli ja lisäksi on vainajan pää. Majurilla oli toinen silmä lasisilmä, seikka jolla oli myös merkitystä.
*****

Yle TV1 näytti tämän tv-elokuvana. Tässä kuva alun ratkaisevasta keskustelusta.
Murhaaja oli sama kuin kirjassa, jonkin verran oli muutettu henkilökatrasta kaniikki Prescottin siskoa en nähnyt. Lisäksi Ian Fleming oli ympätty juoneen. Hän pohti sankarinsa nimeä. Elokuvassa James Bond tuli luennoimaan kirjastaan Länsi-Intian linnut, varsin kuiva tyyppi. Myös guanosta puhutaan. Todellisuudessa Ian Fleming kuoli 12.8.1964. Tohtori Ei:n kirjaversiossa on tätä guano- ja lintujuttua paljonkin,  ei niinkään filmissä. James Bond nimi on kuitenkin vanhempi, sillä ensimmäinen James Bond kirja Casino Royale julkaistiin jo 1953.
*****
Agatha Christien (1890 - 1976)  loppupään tuotanto on minusta hyvin kiinnostavaa, mutta eri syistä kuin varhaistuotanto. Neiti Marplen mietteissä on paljon vanhan naisen hiljaista viisautta. Nämä ovat julkaistu, kun Agatha itse on ollut 74- ja 81-vuotias.


Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi, tuo Lomahotellin murhat -kansi on hirveä ja jos haluaisin kirjan lukea, haluaisin vähemmän kammottavat kannet opukseen. Kostonjumalattaren olen lukenut pariinkiin otteeseen, niin paljon kuin Marple-tarinoista pidänkin, niin ehkä en ihan ole samoilla linjoilla Marplen kanssa erinäisestä "rangaistukseen liittyvästä seikasta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monessa Christien dekkarissa syyllinen saa jonkun muun rangaistuksen kuin laillisen, muutamassa ei lainkaan, eli ainakin Idän pikajunan arvoitus. Kohtalokas viikonloppu, josta keväällä myös bloggaan, päättyy hieman samalla tavalla, .

      Poista
  2. Neiti Marple on huikea persoona ja ikääkin on aika tavalla, mutta ihana Agatha on kirjoittanut Neiti Marplelle todella partakoneenterävän ajatusmaailman. Yleensähän vanhempia ihmisiä pidetään seniileinä ja muistisairaudet ovat yleisiä vanhemmalla iällä. Oletko ajatellut, kun luet nykyisin näitä dekkareita, että mitkä ovat Neiti Marplen salaisuudet hyvälle kunnolle ja teräville hoksottimille? Löytyykö kirjoista tekijöitä, jotka toistuvat. Itselläni on muutama ajatus aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, en ole ennen ajatellut, mutta nyt voin "ajatella"

      työ: neiti Marple muistaakseni oli sairaanhoitaja, eli on ollut varsin toimelias.

      harrastukset: Neiti Marple kutoo mielellään ja on ennen sairasteluaan ahkera puutarha ihminen.

      Sosiaalisuus: Neiti Marplea pidetään uteliaana ja juoruilevana, mutta hän on myös usein varsin hiljaa ja kuuntelee hän on toisaalta herttainen inhimillisyyden suhteen, mutta toisaalta armoton puhuuden suhteen.

      Kaikesta päätellen neiti Marple on harras kristitty, ja pitää oopperasta. Hän tuntee Shakespearen tuotannon ja kreikkalaisen mytologian. Hän tajuaa myös maailman muutoksen ja oman vanhenemisen.

      Hänellä on lisäksi siasaruksia ja näiden poikia, eli hänellä on varsin laaja sosiaalinen verkosto, mutta myös sukulaisia-

      Minusta kuitenkin tärkein asia on siinä, että neiti Marple on kiinnostunut ympäristöstä, hän on aktiivinen, vireyteen vaikuttaa teeseurat, puutarha, neulominen, mitään muuta en nyt äkkiseltään keksi. Neiti Marple on lisäksi realisti, mikä on varmasti hyvä ominaisuus, hän on lisäksi konservatiivi, mutta ei yritä muuttaa ihmisiä näkökannalleen, hän on hyvinkin kärsivällinen, hän ei myöskään riitele ihmisten kanssa.

      Poista