Heinrich Böll: Ei sanonut sanaakaan

Heinrich Böll: Ei sanonut sanaakaan, Tammi vuodelta 1954, alkuteos Und sagte kein einziges Wort, 1953, suomentanut Kristiina Kivivuori, sivumäärä 198.

Ei sanonut sanaakaan -romaani alkaa: "Työajan jälkeen menin kassaan hakemaan palkkaani". Fred Bogner on erossa vaimostaan ja lapsistaan, jolle lähettää palkkaansa ja Fred haluaisi lainata joltakulta rahaa. Fred harhailee apeana kaduilla ja  käy opettamassa murtolukujen laskusääntöjä nahka- ja romukauppias Beiserin Alfons-pojalle ja latinaa etikalta haisevalle tytölle. Hän tapailee ihmisiä ja haluaa lainata rahaa. Joka toinen luku tapahtuu Fredin vaimon Käten silmin. Hän saa Frediltä rahaa ja miettii vuokra-asuntoaan, joka on ohutseinäinen murju, jossa naapureiden elämä välittyy kaikkine irvokkaine äänineen. Molempien aviopuolisoiden kertomuksessa toistuvat ahtaan vuokrakasarmin jännitteiset suhteet ja köyhyyden ankeus. Teoksessa käydään messussa, ripillä ja pohditaan Jumalaa ja kuolemaa. Aviopari on katolinen. Fred on puheluiden välittäjänä kirkkoherranvirastossa. Fred on juomari, myös Käte on juonut ja on taas raskaana. Käte tapaa miestään nuhjuisissa hotellihuoneissa. Fred väittää asuvansa Dante-tutkijan nurkissa, tätä en uskonut, hän yöpyy tavara-asemalla ainakin yhden yön. Fred huinii kaupungissa, joissa on pommituksen arpia. Hän on ollut sodassa. Hänen juomistaankin katsotaan hyvällä, koska luullaan sen johtuvan sodasta. Fredin aika kuluu kahviloissa, ryypyillä. Hänellä on ikävä lapsia, joita hän on lyönyt. Hän väittää sairastuneensa köyhyydestä. Käte ei haluaisi tavata Frediä hotellihuoneissa, mutta ei voi olla tapaamatta. Käte haluaa Fredin palaavan, Fred taas ei pysty paluuseen.

Ei sanonut sanaakaan -teos on hyvin niukkasanainen katujen, hajujen jä köyhyyden tasolla, kerronta on vähäeleistä. Henkilöiden tausta selviää hyvin. Sota on muuttanut kaiken. Fred on 44-vuotias, Käte noin 35-vuotias, heillä on kolme lasta, tai viisi kuten Käte ilmaisee, kaksoset ovat kuolleet pian synnytyksen jälkeen. Kaupungissa on Rohdoskauppiaiden kokous ja kaikenlaisia mainoslauseita vilkkuu tauluilla. Rohdoskaupoissa myydään hammasharjoja, lääkkeitä, rohtoja, mutta myös ehkäisyvälineitä, joita kirkkoherran virasto paheksuu. Oletettavasti Fred ja Käte eivät osta niitä, Käte on siis taas raskaana. Koko heidän hotelliyönsä aikana vilkkuu mainoslause: KÄÄNNY LUOTTAMUKSELLA ROHDOSKAUPPIAAN PUOLEEN!
*****
Ei sanonut sanaakaan -teos on vähäeleisyydessään loistava ja tajuntaa hyvin luotaava, ylläolevat päätelmät eivät ilmene suoraan, suurin osa pitää päätellä. Sen sijaan Fredin ongelma jää selvittämättä, johtuiko se köyhyydestä, sodasta vai Fredistä itsestään, luultavasti kaikista näistä. Fredissä ei ole ehkä miestä lopettamaan huinimista ja tarttumaan tulevaisuuteen. Sen sijaan Fredin ja Käten lapset ovat optimistisia, kuuliaisia ja kilttejä, vaikka vuokrakasarmin kuningatar ja marttyyrimamma jatkuvasti marmattaa mukuloiden melusta. Ylipäätään teoksessa länsisaksalaiset lapset opiskelevat ahkerasti ja ovat siis optimistisia ja omatoimisia. Tätä kirjoitettaessa ei tiedetty Länsi-Saksan talousihmeestä ja sen seurauksista. Fredin ja Käten ikäluokan lapset sen aikaansaivat.

Ei sanonut sanaakaan -teos on minusta paikoin outo tai antaa varsin oudon kuvan sodanjälkeisestä Länsi-Saksasta. Teos on julkaistu vuonna 1953. Kerronnassa rutiköyhä, koyhyyttä ja etikan hajua inhoava Fred käy juomassa ravintoloissa kannuttain kahvia, syö gulassia jopa useita kertoja peräkkäin, käy toistuvasti ryypyillä. Käte syö ulkona, ostaa suklaata ja jäätelöä lapsille sekä itselleen. Fred syö makkaraa baareissa, käydään tivolissa, tansseissa, ollaan aamupalalla, saadaan ryyppyjä, palkataan toistuvasti  lastenhoitaja, jolle maksetaan 15 markkaa, kun koko hotelliyö maksaa 15 markkaa, ja kuukausipalkka on 320 markkaa, koko ajan ostetaan ja poltetaan savukkeita. Kaikki tämä tapahtuu pommitetussa, sodan runtelemassa kaupungissa hävityn sodan jälkeen. Näinkö hyvin köyhän asiat olivat rikki pommitetussa maassa, vaikka toki ahtaasti asuttiin?!?

Teoksessa sanotaan lisäksi varsin monia sanoja, nimi "ei sanonut sanaakaan" linkittyy erääseen lauluun, joka sidotaan eräisiin tilanteisiin.

****
Saksalainen ja länsisaksalainen Heinrich Böll (1917 - 1985) voitti Nobellin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1972. Hän oli myös rintamalla. Margit on Tarukirjassaan avannut Böllin teosta Päiväkirja vihreältä saarelta  täällä. Heinrich Böll lienee suhtautunut kriittisesti Länsi-Saksan talousihmeen tavoitteisiin ja seurauksiin, tässä olen nettitietojen varassa.