sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu


Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu, Gummerus 12 p. 2013, ensimmäinen painos 1964, sivumäärä 229. Teoskappale on lainattu Turun kaupungin kirjastosta.

Juoni lyhyesti ja henkilöt
Maa on syntinen laulu kuvaa vaarojen keskelle Siskonjärven kapealle kaistaleelle rakentunutta kylää Lapissa ja sen asukkaita. Päähenkilöksi nousee juuri naiseksi kasvava voimakkaasti omaa seksuaalisuuttansa tunnusteleva Martta Mäkelä. Tunnusteluista siirrytään Kurki-Pertin kanssa luminietosten keskellä heinäladossa asiaan, häntä seuraa lappalainen Nahkamaan Oula, jolla on kläppi joka kylässä. Martta huomaa pian olevansa raskaana. Siskonjärven kylässä pidetään seuroja, mutta etupäässä tehdään työtä, lypsetään, ollaan savotassa, juodaan viinaa ja kahvia ja tapellaan puukoilla. Martan ikätoveri Elina Pouta on toisen talollisen pojan Auliksen mielitietty, Aulis tappelee veljensä kanssa ja häipyy. Elina hekumoi öisin. Kuunnellessaan seuroissa tulikivenkatkuisia vuodatuksia hän joutuu karismaattisen saarnaajan pauloihin ja hekumaa on myös käytännössä. Elina keskustelee myös Martan kanssa, joka on "niin ahne mulkun pääle" s. 217

Arviointia
Timo K. Mukan teksti on väkevää, kerronnasta henkii aitous ja rehellisyys. Ihmiset ovat viettiensä vankeja. Kirjassa esitetään intensiivisesti todentuntuisesti karmeita tapahtumia: miestappo, eräs kylän anteliain nainen Aino Liinukorpi vuotaa keskenmenon vuoksi kuiviin, Ainon viisi aviotonta "isätöntä" lasta jaetaan taloihin, eräs riiaaja sylkee verta ja hampaita ja  ajetaan jäihin ja eräs mies vetää itsensä hirteen.

Viattomuutensa on menettämässä myös Liinukorven Ainon lapsista vanhin Mäkelöille joutunut Hannes. Kasvinympäristö ei ole suotuisa naintien ja juontien lomassa, Hannes kasvaa erossa sisaruksistaan, jotka on siroteltu pisin kylää. Hannes kuvataan herkäksi ja hänen tarinansa jää hyvinkin kesken.

Maa on syntinen laulu on loistava ja omassa ehdottomassa näkökulmassaan rehellinen kirja. Kirja on myös hyvin naturalistinen, muttei irvokas vaan minusta rumuudessaan jylhä ja kaunis. Mukan teoksen etuna pidän myös sen tiiviyttä, kaikki olennainen on kansien välissä

Maa on syntinen laulu on klassikko.
*****

Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä arvioin täällä. Tässä kirjassa minusta luonnon kuvaus oli aidompaa, tapahtumat intensiivisempiä. Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että Neljäntienristeys on etelämpänä kuin tämä karu ja kylmä kylä. Myöskään Timo K. Mukan miehet eivät ynähtele eivät tyrskähtele vaan ilmaisut ovat örähtelyä, ähkimistä ja ininää:
s. 48 unissaan örähdellen
s.163 Hän inisee kuin pieni lapsi nukkuessaan
s. 217 Isä-Juhani ähkäisi

Lehmät sen sijaan ynähtelevät
s.51 lehmät ynähtelivät
s.213 lehmä ynähti

*****
Timo K. Mukka (1944 - 1973) syntyi perheen ollessa evakossa Ruotsissa ja kuoli vain 28-vuotiaana. Maa on syntinen laulu on filmattu vuonna 1973, ohjaaja oli Rauni Mollberg, pääosaa esitti Maritta Viitamäki.

8 kommenttia:

  1. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Maa on syntinen laulu on klassikko. Raaka, intohimoinen ja samalla väkevän kaunis.

    VastaaPoista
  2. Tämä pitää lukea piakkoin uudelleen. Elokuvan olen katsonut monta kertaa. Klassikkohan tämä on ehdottomasti. Jari Tervon uusimmassa Revontultentiessä on Mukka mukana. En tiedä jälleen oliko Mukan mukanaolo faktaa vai fiktiota.
    Kiitos bloggauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Minulla on vielä Tervon esikoinen odottamassa hyllyssä.

      Poista
  3. Minun makuuni taas nuo lappalaiset ovat vähän pelottavia tuossa 'naturalistisuudessaan'. Kuten esim Katja Kettu ja tämä Timo K Mukka, elämä ja kuolema aina niin lähekkäin ja lähellä että arempaa ihmistä hirvittää. Mutta hyvin kuvasit tämän, muistan hyvin leffan nuoruudestani, ja kirjankin. Ja sitten vielä ekstreemimpää eli Grönlantia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin vielä pahempaa tästä. Omana aikakautena tämä on ollut varmasti sensaatio.

      Poista
  4. Juu. Tuttu kirja tämä syntinen laulu ja aika karkeaakin ehkä "herkemmän" mielestä. Minusta Mukan taide kaikkineen on tavallaan uniikkia ja ehkä se ei aikanaan sytyttänyt Pellon kunnanisiä. Erityisesti nykypäivän ja varsinkin nykypäivän eliittitaiteilijanuoriso on ominut Mukan taiteen. Hyvä bloggaus Mukasta ja Syntisestä laulusta. Timo oli aikoinaan ts. eläessään isäni tuttu ja olen paljon positiivista hänestä kuullut. Jep.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Monesti arveluttaa tuo taiteen omiminen. Taiteilija tarvitsee tukea uransa alkuaikana ja aallonpohjissa. Monesti omijat eivät tue taiteilijaa näissä. Tosin Mukka on jo edesmennyt eli hyvä jos häntä muistetaan ja arvostetaan. Itse en ole fanittajatyyppi, luen kirjoja ja yhdellä kirjailijallakin voi taso vaihdella.

      Poista