sunnuntai 17. elokuuta 2014

Toni Morrison: Jazz


Toni Morrison: Jazz,  Kustannus Oy Forma 1994, suomentanut Seppo Loponen, sivumäärä 223.

Toni Morrison teos Jazz kertoo mustien naisten todellisuudesta 1920-luvulla Amerikassa. Jazz hyvin morrisonmainen teos eli näkökulmat muodostavat seitin, jossa aika ja henkilöt vaihtuvat. Seitti ei ole kuitenkaan totuus, vaan ehkä osa siitä, jokainen rihma edustaa jonkun näkökulmaa.

Kirjan alussa lintuja pitävä nainen viiltelee hautajaisissa kuolleen nuoren naisen kasvoja.

Eri näkökulmista selviää tiivistetysti ja karsitusti:
-Naisen nimi on Violet, ja hän on päästänyt lintunsa vapaaksi viiltelyn jälkeen ja etsii pakonomaisesti vastausta, miksi hänen miehellään oli suhde haudatun naisen kanssa
-Violet on kiertävä kampaaja, joka on viisikymppinen viiltelyhetkellä vuonna 1926.
-Hänen miehensä Joe Trace on naisten tavaraa myyvä mukavan oloinen heppu
-Joe Trace kuitenkin hankki asunnon ja aloitti fyysisen suhteen nuoren neidin kanssa, jonka kylmästi ampui vailla järkevää syytä.
-Tytön nimi on Dorcas.
-Tyttö on asunut tätinsä Alice Manfieldin kanssa. Alice on ompelija, jonka mies on lähtenyt livohkaan.
-Dorcas on orpo. Hänen isänsä on tallottu kuoliaaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana mustat kelpasivat sotaan, mutta mieltä ei saanut osoittaa. Dorcasin isä tallottiin syyttä, hän ei ollut kulkueessa. Dorcasin vanhempien talo poltettiin, ja äiti kuoli. Vuosi oli 1917.
-Joe Tracen tekemää murhaa ei tutkita, eikä häntä oteta kiinni.
-Violetilla kuten muistilla naisilla yleensä on veitset mukana.
-Violetin mukaan syynä on kaupunki ja musiikki.
-Violet ja Joe tulleet kaupunkiin vuonna 1906.
-Joe on orpo, hänelle annetaan etunimi Joseph ja sukunimeksi Trace, koska vanhemmista ei jälkiä.
-Violet ollut keskimmäinen viidestä lapsesta. Isä toiminut puolueessa, joka ajoi mustille äänioikeutta.
-Violetin perheen talo ryöstetty, ja äiti hukuttautunut kaivoon.
-Violet ja Joe menevät yhteen. Violet saanut kaksi keskenmenoa yhden pellolle, toisen sänkyyn.
-Joe aloittaa suhteen Dorcasiin, antaa tälle rahaa, tavara ei kelpaa.
-Joe huomasi vuonna 1925, että Violetilla lapsinukke.
-Violet polttanut (rauta ollut liian kauan hiuksissa) asiakkaan hiukset kammatessaan raudalla katsoessaan leikkivää lasta.
-Violetia sanotaan Violentiksi.
-Dorcas leikittelee miehillään, Dorcas ei halua ambulanssia ...

Näkökulmat ja aikatasot vaihtuvat, merkitykset muuttuvat. Myös "totuus" muuttuu Dorcasin kuolemasta ja mitä silloin tapahtui ja miksi.

Teoksessa kerrontaratkaisuilla leikitellään, ja minäkertojilla. Kuinka luotettava on ylipäätään koko kertomus. Lukijalle tarjoillaan mosaiikkimaisesti eri näkökulmia, jotka eivät limity toisiinsa vaan näkymä muuttuu, kirja on kuin kaleidoskooppi, jossa katsotaan lasinpalasten asentoa ja liikettä toistensa suhteen valoa vasten. Kaleisdoskooppi ei kerro maailmasta mitään, ellei lasin palaset ole totuuden murusia. Minusta osa on totta, sillä musta todellisuus on läsnä.

Takakansilauseista yksi johti paljolti harhaan:
"Jazzia ihan varmasti: mutta myös Mozartia … minun mielestäni Toni Morrison on Amerikan paras kirjailija "
Minusta Morrison on hyvä ei välttämättä paras, ja kryptinen. Jazz on  jäntevän lyhyt kirja, mutta ei kerro jazzista eikä Mozartista.
*****
Yhdysvaltalainen musta naiskirjailija Toni Morrison (synt. 1931) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1993. Toni Morrisonin nimi on alun perin Chloe Anthony Wofford. Hän on ollut ainakin toimittajana, tämä on hänen kuudes romaaninsa. Palkinnon perusteluissa "mainitaan, että romaanit ovat visionäärisiä ja runollisia ja antavat näkemyksensä amerikkalaiseen todellisuuteen", käännös ei ole ollenkaan sanatarkka, mutta minusta ajatus jotenkin välittyy tästä.

Morrisonin Solomonin laulusta olen blogannut täällä.
Omppu on blogannut Morrisonin pienoisromaanista Koti, jonka luki alkukielellä. Home on blogattu täällä.

15 kommenttia:

  1. Tätä kirjoitustasi Jazzista odottelinkin sunnuntaiaamun piristykseksi. Kirjoituksesi innoittamana kaivoin kirjahyllystäni Jazzin esiin ja luin vähän matkaa alusta. Tunnelma oli viidakkomaisen tiheä ja jäin miettimään, kuka tuo kertoja on, joka niin varman tuntuisesti asioista puhuu.

    Mosaiikkimaisuus ja kaleidoskooppimaisuus kuvaavat varmasti oivallisesti Jazzia. Pyrin lukemaan Jazzin nyt vielä tänä vuonna, katsotaan miten käy. AInakin sain nyt bloggauksesi myötä lisäpotkua sen lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea. Kirja oli hieno, mutta en oikein tiennyt mitä olisin kirjoittanut ja laitoin näitä ranskalaisia viivoja eli kaleidoskoopin lasinpaloja :)

      Poista
  2. Kiitos Jokke! Kirjoitit tästä hienosti. Morrison on yksi suuria suosikkejani. Ihan tekisi mieli lukea Jazz uudelleen, kun edellisestä lukerrasta on niin paljon aikaa, että olen nyt kuin eri ihminen. Seitti, mosaiikkimaisuus .. hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi. En oikeastaan tiennyt, mitä olisin kirjoittanut teoksesta. Se on upea, mutta morrisonmainen mosaiikkimainen, jonka kansikuva ja nimi kyllä johtavat täydellisesti harhaan, kuten myös sana "trensi-klassikko".

      ****
      Viikon päästä muuten bloggaan Coetzeen teoksesta Barbaarit tulevat, joka on loistava. Sinähän olet Coetzeen teokset lukenut ja pidät. itse en pitänyt Foesta, mutta tästä kyllä

      Poista
    2. Jokke, hyvä että löysit Coetzeen! Eikö olekin vahva kannaotto väkivaltaa vastaan!

      Poista
    3. On vahva kannanotto väkivaltaa vastaan, mutta minusta myös siirtomaavaltaa vastaan ja "kulttuurin" viemistä sinne, missä on on kulttuuria llut jo pidempään kuin "kulttuurin" viejillä.

      Poista
    4. Juuri niin, Jokke! Kuka onkaan se barbaari?

      Poista
  3. Tekis mieli lukea ja katsoa mitä mieltä itse olen kirjasta. Morrisohan osui ja upposi minuun Rakkaus-kirjallaan ;)

    VastaaPoista
  4. Minulla on juuri mietinnässä bloggaus pienoisromaanista Koti. Morrison on vanhoja suosikkejani, ja Jazz löytyy omasta hyllystä tänä samana painoksena kuin sinullakin kuvassa. Tammi on kustantanut Morrison-suomennoksia Keltaisessa kirjastossa, mihin ne sopivat loistavasti. Morrison kirjoitta raastavista aiheista hurjan upeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin tämän Kirpparilta ja luin sen kerran edes takaisella junamatkalla. Morrison käsittelee rankkoja juttuja, mutta päällimäisenä on minusta toivo.

      Poista
  5. Olen lukenut Morrisonilta Minun kansani, minun rakkaani, jota olen joskus ajatellut lukevani uudestaan, koska se on todella hyvä ja koskettava. Tämä Jazz on minulla myös samana painoksena kuin sinulla, mutta olen vierastanut sitä tuon nimen takia ja en ole ilmeisesti perehtynyt kunnolla takakannen tekstiin, koska siitä on jo kauan kun sain sen. Nyt bloggauksesi avasi kirjaa ja aion vielä lukea sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Jazzista ei puhuta, itsekin vierastin jo kansikuvaa, mutta luin Solomonin laulun ensin, se oli myös hyvä teos.

      Poista
  6. Jazz oli kirja, joka sytytti rakkauteni Morrisoniin... Hieno, elämäntäyteinen, runsas kirja jonka tahdon lukea vielä uudelleen <3

    VastaaPoista