tiistai 15. heinäkuuta 2014

Leena Lehtolainen: Veren vimma


Leena Lehtolainen: Veren vimma, Bon-dekkari 2013, Tammi, ensimmäisen kerran julkaistu 2003. Sivumäärä 313.

Maria Kallio -dekkari numero 8 alkaa murhaavasti "En ollut aiemmin tappanut ihmistä, mutta nyt se oli pakko tehdä". Murhan kohteena on syysuinnilla oleva moottoriurheilutoimittaja Annukka Hackman. Kyseessä on teloitus, eikä kysymys ollut pakosta, Hackman käsitteli vain liian ikäviä asioita. Ruumis löydetään hirvenmetsästyksen yhteydessä. Hackman on Vauhtiviiva moottoriurheilulehden takana. Suremaan jäivät (?) tuore aviomies, tytärpuoli, ja ne lukuisat joista Hackman teki juttuja.

Maria Kallio on Anttinsa kanssa naimisissa asuu kerrostalossa. Hän on palannut poliisiin ja toimii jaospäälliköksi. Perheessä on pari päiväkoti-ikäistä lasta Iida ja Taneli ja lapsiperheen arki. Poliisiasemalla jatkuu tavallinen rutiini ja rutina. Poliiseja on monia tavisnimillä: Taskinen, Puupponen, Lähde, Puustjärvi, Koivu ja uusi nainen Ursula Honkanen, joka on herkku ja tyrkky. Neiti on varsinainen ongelmapesäke, johon ei normaali puhe tehoa. Hänestä on jatkuvaa riesaa. Tyypillisen työpaikkakiusaajan tapaan, kun hänen suoltamat perättömät syytökset selvitetään, sussu jää sairaslomalle.

Annukka Hackmankin oli pyrkyri ja hän on kirjoittanut rallitähti Sasha Smedsistä kirjaa. Yhteistyö perheen kanssa on lopetettu, kun on Hackman on haarukoinut valonarkoja asioita esille. Hackman jojotti vielä kahta miestä, joista toisen kanssa avioitui ja toisen vaan dumppasi. Hylätty herra sattuu olemaan poliisilaitoksen patologi Raato-Kervinen. Smedsin lähipiiristä potentiaalisia epäiltyjä löytyy puolenkymmentä erilaisin motiivein.

Miljöönä on Espoon, Inkoon ja Degerbyn seudut, jonka historiaankin nykynuori voi samalla perehtyä. Kirjan juoni on jännittävä ja yllätyksellinen. Syyllistä ja motiivia on miltei mahdoton arvata, joten dekkari on hyvää kesälukemista ja nimi on osuva.

*****
Lehtolainen kuvailee sujuvasti poliisin arkea tai minä en epäile etteikö tätäkin voisi tapahtua, tosin liian dramaattista välillä on, en ole kylläkään poliisi.

Rallikisoissa silmään pisti puhe Iso-Britannian osakilpailusta.

Itse hahmotan sen RAC-rallina tai Walesin rallina, kuva WRC xbox-pelistä. Oikeaa rallia en ole tosin ajanut, mutta seurannut akiivisesti rallia, ja pelannut aikoinani läpi ainakin puolenkymmentä Playstation 2:n WRC-rallipeliä, joten virtuaalisesti olen ajanut Walesin kuraisilla teillä viimeksi XBOX:lla.
Puhetta on myös Safari-rallista, joka jäi kirjan ilmestymisen aikoina pois rallin MM-sarjasta. Kuvassa on viimeinen rallipeli, jonka olen ostanut WRC, FIA World Championship XBOX:lle, hyvä peli.

*****
Harmin paikka dekkari Maria Kalliosta oli käsittelyssä täällä.
Maria Kallio -Extra -teoksen perusteella tämä on ollut myydyin Maria Kallio 92 000 niteen myynnillä. Alkuperäisessä kannessa on enemmän punaista värisävyä.

Leena Lehtolaisen Henkivartijasta olen blogannut täällä.
Tälläkin osallistun Oksan hyllyltä Rikoksen jäljillä -haasteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti