perjantai 21. maaliskuuta 2014

Eyvind Johnson: Tulta ja ruusuja



Eyvind Johnson: Tulta ja ruusuja, Otava 1953, Drömmar om rosor och eld, 1949, suomentanut Arvi Kivimaa, sivumäärä 478. Teoksessa on kaksi osaa Menneisyys marssii esiin ja Kertomus samaa tarinaa molemmat.

Eyvind Johnsonin Tulta ja ruusuja -kirja käsittelee noitavainoja eteläisessä Ranskassa 1620- ja 1630-luvulla. Tapahtumapaikkana on kaupunki, jossa asuu ennen ruttoa yli 25 000 henkeä. Rutto ei ole kovinkaan kuvattu asia, mutta merkityksellinen sikäli, että kirjan kertojan mukaan ruton toivat vitsaukseksi vierailleet demonit. Demonit riivaavat paikallisia ursula-sisaria, joiden todistusten perusteella kaupungin ristitulessa ollut pappi  Urbain Grainier poltetaan kammottavien kidutusten jälkeen roviolla. Häneltä on "löydetty" demonin merkki. Urbainin syyksi luetaan kirjelmä pappien selibaattia vastaan. Urbain itse rikkoo selibaattia Madeleine de Bronen kanssa. Taustalla on myös suurvaltapolitiikkaa ja uskonriidat hugenottien kanssa myös muurien repimisestä on kiistaa.

Kirjan kerronta on monipuolista. Kertoja tarkastelee eri henkilöiden taustoja, ja osa kirjasta on asessorin Daniel Drouinin päiväkirjanomaisia tekstejä. Daniel on virkamies, joka on Urbainin luokkatoveri jesuiittakoulusta ja voimaton sivustakatsoja. Urbainia on kadehdittu jo pitkään ja hän on ollut tutkimuksissa ja vankilassakin, sekä erotettuna virasta.

En ole historiallisten teosten ystävä vielä vähemmän kirjojen, jossa uskonnollisia tapoja kovalla kädellä ruoditaan. Näin ilmaistuna kyse on kammottavista demonijahdeista, joissa lapset ilmiantavat vanhempansa ja kuulustelijat keräävät nunnilta tunnustuksia demonien ahdisteluista. Syytökset ja vastasyytökset sinkoilevat, eikä lopputulosta voi ennustaa. Useimmin kidutettu tunnustaa, silloin tuomitaan roviolle, jos et tunnusta, kidutetaan lisää, lopulta Urbain joutuu roviolle, vaikka ei tunnusta.

Kirja voi sisältää humoristisia piirteitä, mutta koin kirjan ahdistavaksi ja moralisoivaksi. Kirjan kirjoitusajankohdan perusteella voisi yrittää löytää yhtymäkohtia myös 1900-luvun totalitaristisiin aatteisiin. Niitä ei kyllä helposti löydä, joskin ihminen on aina valtataistelussa toiselleen susi, eikä koskaan lammas.

Eyvind Johnsonin tyyli ja aihe ei minusta ole mitenkään kovin ruotsalainen. En halua arvostella, mutta oletettavasti Ruotsin historia saattaa sisältää käsiteltäviä aiheita, koska juuri  tapahtuma-aikana käytiin uskonsotia, johon Ruotsi myös ponnekkaasti osallistui. Käsitykseni mukaan kolmikymmenvuotinen sota käytiin vuosina 1618 - 1648 Ruotsi oli sangen aktiivinen sotatoimissa kaukana Euroopan mantereella. Kirjassa on paljon huomioita hugenoteista. Käsitykseni mukaan hugenottisodat olivat loppuneet jo 1590-luvun lopulla.

Kirjan kerronta sen sijaan on monipuolista ja näkökulmat täydentävät toisiaan ja nivovat uskottavan kertomuksen. Teksti on suhteellisen asiallista ja päiväkirjanomaiset osiot antavat omakohtaisen näkökulman. Kirjassa ei aiheesta huolimatta ole minusta ylilyöntejä.

Lainauksia kirjan ensimmäisestä ja toisesta luvusta
Hugenotti-kysymyksestä esimerkkejä
Oliko väli-Drouin katolinen vai hugenotti? s. 12
rouva Drouin kuoli (ystävällinen, tinkimättömän protestanttisesti asennoitunut nainen ... s.13

Naisen asemasta
Daniel Drounilla oli tiettyjä ajatuksia naisten vapauttamisesta. Hänellä oli myös vahvoja ruumiillisia taipumuksia... s. 16 ja jatkuu s.18 Naista ei saa rasittaa enemmällä kuin seitsemällä tai kahdeksalla lapsella, ja ne pitää saada niin nopeasti kuin luonto ja hänen ruumiinsa sallivat ...

Toisen luvun Per flores alku
Ihmiset kuolevat -  useimmat tulesta. Epäilemättä monet kuolevat kukistakin, mutta silloinkin kuolemansyynä on tuli. Hitaan tai kiivaan tuoksun tuli ja rakkauden tai vihan. s.24

Madeleine kertoo Urbainille  ... he ajattelevat: Siinä menee papin huora, eräs papin lutkista. s.33
Urbainin vastaus puolen sivun tilitykseen on minusta yllättävä:
Tiedätkö, mitä he ajattelevat nähdessään minut kadulla Madeleine.  ... Siinä menee sen kauniin naisen rippi-isä. Kadehdittava. s.33

Toiminnan eräs alkusyy Johnsonin tekstin mukaan s.38
Eräänä kuutamoisena maaliskuun yönä kolme paholaista kiipesi ursulaluostariin. s.38 ja jatkuu s.40 Kuukauden kuluttua saapuu rutto ...

***
Ruotsalainen Eyvind Johnson (1900 - 1976) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon yhdessä toisen ruotsalaisen Harry Martinsonin kanssa vuonna 1974. Martinson puhuu Kulkijan pilvilinnat -teoksessaan kulkijan pakosta kulkea, ja vertaa sitä Kaarle XII:ta (1682 -1718). Tämä on minusta Martinsonilta hyvä vertaus, sillä Ruotsin kuningas Kaarle XII  (kuninkaana 1697-1718) oli soturi, joka laukkasi sodasta toiseen ja kuoli lopulta Norjassa luotiin. Se kummalta puolelta luoti oli ammuttu, ei ole tiedossa tässä blogissa. Se on tiedossa, että 1974 Nobelin kirjallisuuden palkinto jaettiin, ja hienoja kirjailijoita molemmat ja palkintonsa ansainneet. Vaikka voittajat ovat maanmiehiä, kovin erilaisia he ovat tyyliltään ja aihevalinnaltaan.

Nobelisti Eyvind Johnsonin ristimänimi on ruotsalaisen wikipedian mukaan Olof Edvin Verner Johnson.

4 kommenttia:

  1. Huisin hieno nimi kirjalle. Mielenkiintoinen kirja. Ajathan olivat juuri tuollaisia, koulutus ja sivistys olivat aika alhaisia. Ja juuri ne koulutetut olivat niitä mustia lampaita...ai niin naisiahan ei tuohon aikaan koulutettu juuri ollenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miestenkin koulutus tapahtui jesuiittakoulussa, ja sinnekin pääsi vain osa miehistä. Kirja olivarsin kaunokirjallinen.

      Poista
  2. Olen lukenut tämän alkuperäiskielellä. Eyvind Johnsonin Nobelia arvosteltiin Suomessa, mutta luettuani tämän kirjan totesin, että arvostelu oli turhaa. Kirja vaati lukijalta paljon ja runsaat historiatiedot olisivat helpottaneet sen lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa tietoa sinulla.
      Teknisesti ja taiteellisesti loistavaa, aihetta ja näkökulmaa ihmettelen. Omissakin joukoissa olisi ollut ruodittavaa. Toisaalta kirjailija on vapaa kirjoittamaan mistä tahansa.

      Poista