tiistai 4. maaliskuuta 2014

Agapetus: Hilman päivät


Agapetus: Hilman päivät, Otava 1937, 235 sivua

"Sen vuotiset Hilman päivät olivat tavallista onnistuneemmat".
Totta sen tämä loistava kirja kertoo. Hilma on osuuskaupan hoitajan rouva, jonka mies Kalervo on valittu palopäälliköksi. Koska sammutus palopaikoilla on ollut aiemmin pelkkää kaaosta on Kalervo käynyt opettelemassa kursseilla uudet "konstit ja medootit".

Kylässä on myös Tuomarila. Vanha tuomari on juro poikamies. Tuomarilaan taloon on muuttanut nuori tuomari, talossa on taloudenhoitaja Eeva. Tapahtuma-aikana on Hilman nimipäivää seuraava vuorokausi, joskin Hilman päivien loppunäytös tapahtuu joulun aikana.

Palopäällikkö on tulossa palokursseilta, eikä ota vastaan kiireessään vanhaa Eveliina-neitiä. Nuorta tuomaria piirittää postineiti ja apteekin neiti. Nuori tuomari saattaa molempia kotiin, kunnes lääkäri poimii apteekin neidin kyytiinsä. Pimeässä pari ajautuu takaisin Tuomarilaan.

Palopäällikkö saa hälytyksen: Vekkulassa palaa.

Ongelmana on, että ruuttahuoneen avain on kateissa. Palopäällikkö kysyy ruutasta apulaiseltaan Kipalalta
Kipala! Mitä te tuollaisella lastenpelillä? Missä on palokunnan ruisku? ärjäisi kaupanhoitaja toisten takaa.
Seppä hellitti otteensa ja kääntyi ällistyneenä.
- Ruisku? Etkä sinä, sitä ..?
-Että mitä minä? Kun avain on sinulla.
- Ei minulla ... minähän lähetin sen sinulle.
Lähetit ... koska?
Eveliinan panin tuomaan heti kun kuulin, että olit tullut kotiin ... s. 62.

Vekkulassa ei pala. Sen sijaan Heikkilässä palaa ja ruutta puuttuu. Palopäällikkö lähtee hakemaan avainta. Eveliinaa Kalervo ei löydä kodistaan jonka vuoksi oikaisee ruuttahuoneelle metsän kautta ja eksyy ...

Nuori tuomari lähtee Vekkulaan, ja postineiti jää taloon, yksin ...

Palopaikalla tilanne on taas pelkkää kaaosta. Nuori tuomari tyhjentää apteekkia varotoimena. Apteekin neidin kanssa juttu luistaa ja sohvalla istutaan....

Tuomarilassa postineiti yrittää tehdä lähtöä, mutta ensin taloudenhoitaja ja sitten vanha tuomari estävät lähdön. Postineiti piiloutuu kaappiin ja näkee vanhan tuomarin iltatoimet. Tuomari herää ja näkee postineidin, joka pyörtyy.... postineiti taitaa lemmenpelin. Hän kietoo juron, mutta pohjimmiltaan kultaisen vanhan tuomarin rakkauden seitteihin. Nuori tuomari tahollaan lähentyy apteekin neitiä.

Tulipalon jälkiselvittelyissä palopäällikkö turvautuu lääkärin apuun, sielulliset vammat ovat melkoiset. Eveliinakin leppyy Kalervon haukkumisista sokerikilolla ja taloudenhoitaja palkankorotuksella.

Taitaa tulla tuplatuomarihäät.

Agapetus saa näistä yllä olevista juonen raaka-aineista erittäin hauskan ja lämpimän tarinan. Aivan loistava vanhan kyläyhteisön kuvaus. Komedia osoittaa hyvin kylän henkilösuhteita ja on elämää parhaimmillaan. Agapetus on wikipedian mukaan, Yrjö Soini (1896 - 1975). Wikipediassa Hilman päivät on merkitty vuodelle 1936. Agapetuksen kirjoihin on tehty  muitakin elokuvia esim. Aatamin puvussa ja vähän Eevankin.

*****

Hilman päivät on loistava myös filminä, jonka on ohjannut Matti Kassila (s.1924). Vanhaa tuomaria näyttelee Tauno Palo, nuorta Matti Ranin, ruuttamies Kalervoa näyttelee Edvin Laine, apteekin neitiä Vieno Kekkonen ja loistavaa postineitiä Aino Mantsas. Filmi on Matti Kassilan parhaita ohjauksia. Aino Mantsas oli muuten Matti Kassilan vaimo, joka näytteli kaikissa kolmessa alkuperäisessä Palmu-elokuvassa sekä loistavassa filmissä Radio tekee murron, jotka ovat myös Kassilan ohjauksia. Filmissä näyttelijät näyttelevät varsin paljon yli, hyvä tehokeino sekin. Kirjan humoristisuus tulee ylisanoitta.

Kirjassa Tuomarilassa on kissa, kuten kannessakin.

Filmissä se on koira, mukava terhakka terrieri. Filmissä koiraan linkittyy Postineidin (Mantsaksen) kenkä. Toisen kengän ottaa nuori tuomari, joka tulee palopaikalta, toinen kenkä on jossain vaiheessa koiralla. Postineiti ottaa vanhan tuomarin kalossin kotimatkalleen, jonka vanha tuomari hakee postista ja he sopivat treffeistä vastaanottopaperiin. Filmissä pari menee naimisiin ja lähtee häämatkalle, kun nuori  tuomari ja apteekin neiti katsovat auton perään sidottua kenkää ja terhakka koira ajaa kenkää takaa.

Filmi ja kirja ovat  loistavia. Hilman nimipäivä on 21.11, joten tapahtumat ajoittuvat marraskuulle.

*****
Koiran kuva on filmistä, kuten keskimmäinenkin kuva, minulla on filmin DVD-painos.

9 kommenttia:

  1. Kirjaa en ole lukenut mutta leffa on kyllä hauska.

    VastaaPoista
  2. Kumpikin loistavia. Sain syntymäpäivälahjaksi mieheltä "Elokuvat kertovat, Matti Kassila"- kirjan, jossa Markku Pölönen kirjoittaa Hilmanpäivistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan voisin joskus lainata kirjastosta tai ostaa. Katsoin juuri äsken, että Kassila on ohjannut myös Radio tekee murron ja Palmut, nämä olen nähnyt, Palmut tulivat juuri tv:stä ja tämä Radio tekee murron.

      Poista
  3. Tiinan ja hdcanisin kommenttien jälkeen etsin tietoa Agapetuksesta ja Matti Kassilasta, ja wikipediasta löytyy varsin hyvin, vertailin lähteitä ja pidän wikipedian tietoja oikeina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kassila on kyllä suosikkejani suomalaisista ohjaajista, noiden mainitsemiesi tunnetumpien lisäksi olen tykkäillyt myös Tulipunaisesta kyyhkysestä, Tytöstä kuunsillalla, Isän vanhasta ja uudesta, Professori Masasta...

      Agapetuksen tuotanto on jääneet tuntemattomammiksi kirjoina tai leffoina, niminä tunnen joitain mutten ole nähnyt.

      Poista
    2. Agapetus minullekin oli tuntematon.

      Kassilan Palmu-filmit olen nähnyt ja Radio tekee murron, joka on hyvä Helsinkikuvaus, muistaakseni Stockalla ollaan, kuten komisario Palmun erehdyskin on hyvä Helsingin "keskustan" kuvaus.

      Noita mainitsemiasi filmejä en ole nähnyt ja tämänkin katsoin ostamaltani DVD:ltä, oli kyllä hyvä filmi, ajattelin katsastaa SF-klassikko DVD-valikoimaa, neljä filmiä 5:95 sangen halpaa. Tässä on esim. Särkelä itte, mitä en ole katsonut ...

      Poista
  4. Olen katsonut tuon Hilman päivät -leffan jase oli kyllä mainio! Kirjaakin siis voisin harkita. Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista