keskiviikko 7. elokuuta 2013

Reginald Hill: Beulahin kukkulalla


Reginald Hill: Beulahin kukkulalla, suomentanut Marja Luoma, (Miltonin teoslainaukset suomentanut Yrjö Jylhä), alkuteos On Beulah Height, 1998, sivumäärä 602. Tätä mainostetaan etukannessa TV-sarjalla Yorkshiren etsivät, jota en ole katsonut, mutta näyttelijät tunnistan, eli päähenkilöinä ovat rikosylitarkastaja Andy Dalziel ja Peter Pascoe.

Dekkarin lähtökohta on kaamea. Yorkshiren pikkukylä Dendale aiotaan hukuttaa tekoaltaan alle, ja samaan aikaan katoaa pikkutyttöjä. Betsy Allgood nimisen tytön silmin tarkastellaan Jenny Hardcastlen, Mary Wulfstenin ja Madge Telfordin katoamista. Epäiltynä on omituinen Benny Lightfoot.

Vuosien jälkeen Dendalen tekoallas ei osoittautunut vesiongelmien ratkaisuksi, eikä katoamismysteerikään selvinnyt. Läheisessä Danbyn kylässä viisitoista vuotta myöhemmin Lorraine Dacre niminen tyttö katoaa jäljettömiin. Siltoihin ilmestyy graffitti, että Benny Lightfoot on palannut. Kevyt jalka onkin ollut kateissa jo viisitoista vuotta, viimeinen havainto oli hänen suorittama päällekarkaus Betsy Allgoodin päälle. All is not good, tilanne on infernaalinen, kun poliisit Andy Dalziel, jota kirjailija kutsuu milloin paksukaiseksi ja milloin ihramahaksi ja Peter Pascoe saavat jutun selvitettäväksi. Vesi laskee altaalla, ja paine nousee yhteisössä.

Kirjassa läpikäydään poliisin vaimon kirjailijahaaveet, Niina ja Näkki kirja, lukuisat kyläläisten sanailut, naljailut sekä oluttuoppien otot.  Peter Pascoen Rosie tyttö sairastuu, mutta lopulta paljastuvat rikoksiin syyllistyneet henkilöt.

Kirjassa tekstiä ainakin riitti ja näkökulmien vaihto oli hyvä. Tajusin (valitettavasti) heti alussa, kuka on syyllinen, kirjoitin sen ylös, ja lopussa syyllinen oli kirjoittamani henkilö ja motiivi oli arvattava. Sen takia teoksesta on vaikea blogata, ei halua paljastaa syyllistä, motiivi on tietenkin ilmeinen.

Kirjassa on minusta yhtymäkohtia Peter Robinson hienoon mutta karmivaan dekkariin Kuiva kuuma kesä, jossa tekoaltaan kuivuminen paljastaa luurangon, ja sodanaikaisen rikoksen. Siinä on myös epäilty, joka kuitenkin oli syytön.

Minä en nauttinut Beulahin kukkulalla -teoksen lukemisesta seuraavista syistä:
-Arvasin siis heti, kuka on syyllinen, kirjasin ylös epäilyni.
-Toinen syy on kerronnassa, tässä oli selitetty poliisin työ, ja kyläelämä kaikilla mausteilla, eväät olivat liian runsaat, vaikka viimeiset sata sivua olivat jännittävät, mutta moni uupunee matkalle.
-En myöskään pitänyt paksukais- ja ihramaha-huumorista.
-Neljäs syy oli rikoksen luonne. Pienten tyttöjen katoaminen on hirvittävä tragedia ja trauma, minusta niillä ei saa tehdä viihdettä. En pidä kirjoista, joissa rikoksen tekijöinä tai uhreina on lapsia, ellei teos perustu sitten tositapahtumiin tai ole autenttinen kuvaus siitä kuinka hirveitä tapauksia ovat.

Tästä kirjasta joko pitää tai ei pidä. Minä en pitänyt, enkä ole tv-sarjaakaan katsonut, sarja varmasti on laadukas kuten useimmat vastaavat brittisarjat kuten siis kirjakin.

6 kommenttia:

  1. Tämä on ollut yksi elämäni parhaita dekkareita ja tietenkin olen katsonut jokaikisen brittisarjan Yorkshiren etsivistä. Itseasiassa tämä on niin hyvä, että olen odottanut kirjalle paljon enemmän huomiota, myyntilukuja en valitettavasti tiedä, vain sen tiedän, että tv-sarja on ollut kovasti suosittu.

    Minä tuskin koskaan arvaan murhaajaa, joten toimi sikälikin.

    Yleensä en pidä siitä, että liikaa selvitetään poliisityskentelyä, mutta kun tässä ovat nämä 'tutut' tyypit niin...

    Minun huumrontajuni on karmea eli se on musta ja brittiläinen;)

    Entäs jos lapsi on murhaaja? Sellainen kirjahan on muistaakseni Christiellä on on niitä muitakin, uudempia. Ruotsalaiset naisdekkaristit ovat kiroittaneet paljon lapsiin kohdistuvista rikoksista dekkareissaan eli en näe eroa tähän kirjaan moraalisesti. Ihmisten on ihan hyvä tietää, että vapaana kulkee mm. vauvojen raiskaajia. Siis mitenkään en pidä liian löyistä, elämälle epätodellisista dekkareista, mutta liian toiminnalliset ja huumeita ja/tai jotain agentteja käsittelevät jätän suosiolla väliin.

    Jos minulta kysytään, mikä on maailman paras dekkari, se on Minette Waltersin Kuvanveistäjä. Nyt täytyy vain odottaa, että unohdan murhaajat, niin voin aloittaa Waltersin lukemisen uudelleen. Luin ne kaikki ennen blogiani ja olen ollut yhteydessä mm. Minettten kustannustoimittajaan! Kun menin isoon operaatioon, lähdin sinne Mnetten uusin kirja mukanani ja sain lähtöä edeltävän iltana kauniin selvitymsitervehdyksen Minetteltä. Upea dekkaristi.

    Kauheaa, miten taas eksyin aiheesta, mutta ainakin pysyimme brittiläisissä dekkareissa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      ***
      Pienet selitykset:
      Tästä joko pitää tai ei, sinä olet pitänyt ja tämä on hyvä kirja.
      Tajusin het, että Betsy Allgood ei ole luotettava kertoja, ja Lightfootin syylisyyteen ei kukaan lukija usko.
      Kirjassa näytetään tuska ja yhteisön reaktiot hyvin.

      Tiedän, että maailmassa on pahaa, ja siksi lait ja poliisit ovat, mutta en pidä silti asian viihteellistämisestä, mitä tässä ei varmasti ole tehtykään.

      Vaikka teos on hyvä, niin koska en pitänyt siitä en voi kirjoittaa pitäneeni siitä.

      Waltersin Kuvanveistäjä on minustakin hyvä, mutta en muista oikein miten se meni, paitsi että vankilassa ollut oli syytön, vaikka muistaakseni antoi ymmärtää olleensa syyllinen. Todellisuudessa ei aina voi luottaa edes "tunnustukseen", mikä ei Suomessa yksin riitäkään tuomioon.

      Poista
    2. Jokke, tietenkään ei tarvitse kirjoittaa, että pitää ellei pidä;)

      Minulle kirjailija voi uskotella mitä vain, sillä tuskin koskaan arvaan murhaajaa. Muistikin huononee, joten kohta voin aloittaa kirjahyllyni vasemmasta reunasta lukmeaan uudelleen kaikki Christiet.

      Ymmärän, että on asioita, joita ei saisi viihteellistää. Kestän lukea enemmän kuin katsoa, eli jos lapselle tehdään jotain tosi rankkaa leffassa, lähden huoneesta pois. Tästä kirjasta jäi mieleen nimenomaan vahva, vaikeneva yhteisöllisyys. Tuli mieleen se Hiljainen kylä, saksalainen dekkaristi, jonka nimeä en nyt saa mieleeni...

      Mutta: Oliko hän syytön? Siinä oli kirjan huipennus. Tietääkseni Kuvanveistäjästä on tehty vaikka mitä tutkimusta ja väitöstä. Myös ns. alan ihminen, ystäväni, suorastaan palvoo Kuvanveistäjää.

      Mukavaa sametti-iltaviikonloppua!

      Poista
    3. Pitänee varmasti uusintalukea Kuvanveistäjä :)

      Samoin :)

      Poista
  2. Hmm, vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta! Hienosti postattu :)

    Mulla on paha tapa dekkareiden kanssa arvata murhaaja liian usein, ja se tietysti vähän lukunautintoa pilaa. Mutta sitten taas olen aivan haltioitunut, jos kirjailija onnistuu harhauttamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Harhautukset ovat tosiaan hyviä :)

      Poista