sunnuntai 18. elokuuta 2013

F.M Dostojevski: Pelurit

F.M Dostojevski: Pelurit. Suomentanut Juhani Konkka 222 s. Alkuteos vuodelta 1866.

Pelurit-teos on kuvaus pelihimon vimmasta, häviön kierteestä, ja myös pelivoittojen tolkuttomasta tuhlaamisesta, ja uudelle pelikierrokselle lähtemisestä. Rakkaus on toinen teema, mutta pelihimo on vimmaisempi motiivi kuin rakkaus. Pelihimo vie ja rakkaus vikisee.

Pelurit-teos on Aleksei Ivanovitsin minämuotoista kerrontaa alkuun Ruletenburgissa (uudemmassa käännöksessä Rouletteburgissa -osuva nimi kaupungille). Hotellimajoituksessa on venäläinen kenraali, tämän tytärpuoli Polina, kenraalin kuhertelun kohde madamoiselle Blanche, englantilainen herra Astley, markiisi de Criest sekä myöhemmin kenraalin 75-vuotias täti, jonka kuolemaa kenraali perinnön vuoksi kovasti odottaa. Päähenkilö Aleksei Ivanovits on hyvinkin epätasapainoinen ja toimii kenraalin lasten kotiopettajana sekä haihattelee rakkaudesta kenraalin tytärpuoleen Polinaan, jolla on kuitenkin suhde markiisi de Criestin kanssa. Herra Astleyllä on myös tunteita Polinaa kohtaan. Blanche on puolestaan kallis ja kylmä kurtisaani.

Toistuvat kasinolla tapahtuvat rulettikohtaukset ovat tyypillisiä kirjalle. Ensin voitetaan rankasti ja sitten hävitään vielä rankemmin, Kenraalin iäkäs täti häviää kaikki mukanaan olevat rahat, obligaatiot ja muu irroitettavat varat. Pelihimo on niin voimakas, kun se tarttuu täysissä järjissä olevaan mummoon, ensin lähtee tolkku ja sitten rahat.

Kirjan käännekohtana voidaan pitää Aleksei Ivanovitsin rulettivoittoa, jota Polina ei suostu vastaanottamaan eikä myös "herran rakkautta". Aleksei Ivanovits lähtee tuhlaamaan rahojaan Pariisiin Blanchen kanssa, ja jää pelimaailman kurjistuvaksi kiertolaiseksi.
***
Kirjassa on havaintoja suhteesta rahaan ja pelivoittoihin. Teoksessa myös ironisoidaan erimaalaisten ihmisten luonteita. Viimemainittua en pidä kovinkaan osuvana, vaan varsin tökerönä teemana. Minä-kerronta oli sangen puuduttavaa. Polinan suhteiden kuvaus on aikatasolle tyypillistä, on vaikea päätellä, onko suhde vain platoninen, aikakaudelle tyypillistä "realismia".

Kirja on tragedia, kaikki päättyy huonosti.
***
Päähenkilöllä on saattanut olla peliriippuvuus on pidempään, sillä hän jo alussa kuvaa suhdettaan rahaan
"... menetti 30000 frangia. Todellinen gentlemanni ei saa hermostua, vaikka häviäisi koko omaisuutensa.
Rahojen täytyy olla siinä määrin alapuolen herrasmiehen arvon, että niistä ei kannata olla huolissaan ....
... aristokraattista olla lainkaan huomaamatta koko roskaväen likaisuutta ja iljettävää ympäristöä"
Dostojevskillä oli kokemusta pelaamisesta, rahojen häviämisestä sekä kasinoista, joten kirjassa on varmasti napakkaa analyysia. Pelihimon imu vie kaiken ensin tolkun, sitten rahat ja lopuksi järjen.

***
Fjodor (tai Fedor tai F.M) Dostojevski (1821-1881) oli venäläinen kirjailija. Hän kirjoitti tämän teoksen vuonna 1866, jolloin velkojat ahdistelivat häntä. Rikos ja rangaistus -kirjaa olen avannut täällä.

6 kommenttia:

  1. Hmm. Pitempään on jo pitänyt lukea jotain Dostojevskia, mieluummin jotain näistä kohtuullisemman mittaisista romaaneista, mutta tämä ei nyt kuitenkaan kuulostanut niin iskevältä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä oli hieman raskas luettava.

      Poista
  2. Minä pidän Pelureista. Olen lukenut sen muutamaan kertaan. En ole kokenut sitä tragediaksi, vaikka loppu on sellainen kuin on. Siinähän on jopa huumoria. Rahansa häviävä mummeli on kertakaikkiaan huikea hahmo. Eikä Pelurit ole minusta myöskään raskas. Etsin kerran hyllystäni jotakin mukavaa luettavaa junamatkalle ja valitsin tämän.

    Tietenkään Pelurit ei nouse Dostojevskin suurteosten tasolle. Hänellä oli ilmeisen kiire saada teos valmiiksi tiettyyn päivään mennessä velkojensa vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelureilla on varmasti ystäviä, ja siinä on pointtinsa.

      Totta mummo on hauska, mutta hahmo olisi voinut olla vieläkin hauskempi :)

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut Pelurit ja pidin, jopa vaikutuin, kovasti. Valitettavasti vielä silloin en pitänyt kirjablogia, joten merkintää ei ole. Pitäisi lukea Pelurin joskus uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Margit ja sinä olette pitäneet kirjasta, ja se on varmasti hyvä ja hauskakin. Esimerkiksi sekalaisen seurakunnan suhteet ovat solmussa, ja pelimanian vallassa oleva mummo on hauska, ja onhan tämä pelihimon kuvauksena hyvä.

      Harvemmin pystyn pitämään ankeista teoksista, vaikka myönnän niiden mestarillisuuden, tämän näen ankeana, koska Alekseihan jää pelihimon koukkuun.

      Poista