torstai 15. elokuuta 2013

F.H Burnett: Salainen puutarha


F.H Burnett: Salainen puutarha, wsoy 1971, 219 sivua, jossa mukana sisällys ja sivu kirjailijasta, kääntänyt Toini Swan, alkuteos The Secret Garden 1911.

Salainen puutarha -teoksen juoni lyhyesti 
Mary Lennox, jonka isä on Intiassa virkamiehenä, jää orvoksi, kun isä ja seurapiireissä viihtyvä äiti kuolevat koleraan. Marya kuvataan rumaksi lapseksi ja kiukkupussiksi, jota intialaiset hoitajat ovat palvelleet, kun vanhemmat ovat olleet kiinnostuneita seurapiireistä. Orpo Mary lähetettiin Englantiin Misselthwaite Manoriin Yorkshireen setänsä Archibald Cravenin luokse, joka asuu kolkossa kuusisataa vuotta vanhassa talossa. Marylle Craven kuvataan kyttyräselkäiseksi leskimieheksi, jonka ihastuttava vaimo on kuollut kymmenen vuotta sitten, nyt leski elää erakkona ja rouvan vaalima puutarha on lukittu.  Hemmoteltu Mary ottaa pala palalta uteliaisuutensa ja hyvän Martha-palvelijan avustamana maailmaa haltuun, hän oppii pukeutumaan, ja kiinnostuu puutarhasta. Hän ratkaisee sekä kadonneen puutarhan että piilotetun pojan arvoituksen. Puutarhan arvoituksen hän ratkaisee etupäässä itse. Myös kadonnen pojan arvoitus selviää Maryn luontaisella uteliaisuudella ja vaistoilla. Mary ja Marthan veli Dickon hoitavat ja kuokkivat puutarhan kukoistavaksi, ja reipastuttavat heikossa hapessa olevan Archibaldin pojan Colinin, jota hoitaa hänen lääkärisetänsä, ja joka odottelee mahdollista perintöä.

Tätä kirjaa pidän ehkä loppua lukuun ottamatta parhaimpana tyttökirjana, minkä olen lukenut. Ainakin tämä painii samassa sarjassa alcottien ja montgomerien kanssa. Täyden kympin kirja siis, joka on vaimoni omaisuutta.

Salainen puutarha on monipuolinen ja moniulotteinen lasten kirja. Se on ensinnäkin arvoituskirja, jossa etsitään salaista puutarhaa, joka on lukittu rouvan kuoltua. Kunnon ongelma on jaettu osiin. Mary keksii ensin, missä on puutarhan ovi, sen jälkeen hän löytää avaimen. Arvoitukseksi jää punarinnan rooli opastuksessa, ja myös se, mikä rooli Archibaldin vaimolla on tapahtumissa. Kirjan hienous on siinä, että mitään ei avata kokonaan, jokainen saa päättää, mihin uskoo. Mary ratkaisee myös talosta kuuluvan itkun ongelman, ja löytyy poika, joka ei halua elää, muttei kuollakaan. Mary ratkaisee miten elämähalu elvytetään, ja hän oppii elämästä myös itsekin.

Kirja on myös kasvatus- ja kasvuromaani, koska se tarkastelee lempeästi myös hemmotellun pikkutytön kasvua ottamaan vastuuta itsestä ja myös muista, ja olemaan aktiivinen. Tarkastellaan myös lapsen luontaisen uteliaisuuden voimaa. Mary kasvattaa ja vaalii yhdessä yorkshireläisen pikkupojan Dickonin kanssa puutarhaa. Mary myös edesauttaa itkupilli Colinin kasvua miehiseen mittaan. Raivokohtauksista ja luulosairaudesta kärsinyt kuolemaa odottava pikku tyranni saadaan ylös ja ulos ja jopa lenkille tai ainakin tekemään Dickonin lihaskuntojumppaa. Mikä on ollut silloin tärkeää? Työläislapsi ja orpo tyttö siirtomaista reipastuttavat herrasväen lapsen ja antavat hänelle eväät kunnon kasvuun! Mary saa hyppynarun (käännöksessä hyppynuora) ja se on maaginen tavara, se johtaa liikkumisen iloon, kuten jalkapallo tai kirkonrotta pojalle (tosin ei tässä kirjassa :).
Kasvatuksessa tärkeä huomio on Marthan kyky saada Mary pitämään itsestään. Mary sanoo, ettei kukaan pidä hänestä ja Martha kysyy "Mitäs itse pidät itsestäsi?" Mary ja koko palvelusväkeä vaivaa ulkonäköön tuijottaminen. Ihmetellään, kuinka kauniilla äidillä voi olla ruma tytär. Lapsen ei tarvitse olla kaunis. Lapselle ei kannata luoda ulkonäköpaineita, jokainen on tavallaan sievä. Tämä sama ennakkotuomion antaminen suistaa Colinin rautahäkkyrään ja rullatuoliin. Hän on unohdettu, odottaa kyttyrän kasvua selkään, ajattelee, että jokainen nystyrä on se tuleva kyttyrä. Hän väittää kaikkien uskovan hänen kuolemaan, keiden kaikkien? Hän eli omassa harhaisessa maailmassa kuten Siintää Sargassomeren ullakkoon lukittu Antoinette eli "hullu-Bertha". Mary tajusi pojan kasvaneen vinoon, Colin kontrolloi raivareilla ympäristöään.  Raivarit sanelevat päiväjärjestyksen, ja niitä lievennetään rauhoittavalla lääkityksellä. Raivareihin lopulta auttaa Maryn kuuntelu ja se, että raivari otetaan vastaan, muttei tehdä niin kuin toinen haluaa. Mary kasvaa itsekin ja Ben voi todeta, että Maryllä on  lapsen verta suonissa, ei kirnupiimää.

Archibaldillakaan ei ole kyttyrää selässä, hän työstää omaa suruaan ulkomailla: fyysisesti vuorilla ja henkisesti laaksoissa. Hän saa elämän syrjästä kiinni, hallinnan tunne palaa, ja hän elpyy kuten kotitalonsa salainen puutarhakin.

Lasten kirjassa pitää olla pieni ripaus taikuuden tenhoa ja lasten aktiivisuutta. Lapset kuvittelevat taikaa, mikä on harhaa, kyse on ulkoilman ja mielekkään tekemisen tervehdyttävästä voimasta. Kirjassa salaisen puutarhan kunnostamisessa auttaa Marthan reipas veli Dickon (12 v), joka on eläinten "kesyttäjä", kansikuvan mukaan hänellä mukanaan kulkevat karitsa, kesy kettu, orava ja varis, ei harakka, mikä on kansikuvassa. Dickon on nimennyt eläimet Kapteeniksi, Kuoriksi, Pähkinäksi, Hyppyjalaksi ja Nokipekaksi. Puutarhassa lentävä punarinta on myös tärkeä puutarhan ja piilossa olevan avaimen löytymisen kannalta.  Eläimet puhuvat sadunomaisesti.
Kirjan antama kuva ulkoilun, ulkoilman, työnteon voimistavasta vaikutuksesta on aito, eikä erityisen saarnaava. Colin paranee myös puhumisen ansiosta, hän jakaa ajatuksia, joku kertoo ulkomaailmasta ja Colin pystyy unelmoimaan näkevänsä puutarhaa. Luulosairaus ja todelliset kivut alkavat helpottaa. Aikuinen ymmärtää, että kliinistä sairautta ei pelkkä usko tai unelma paranna, mutta toisaalta usko siirtää Colinin valittavasta vuodepotilaasta reippaaksi pojaksi. Colin kuten Mary ovat hemmoteltuja lapsia, jotka eivät osaa alkuun edes pukeutua, ja jotka pikkutyrannien tapaan hyppyyttävät palvelija-armeijaa. Maryn koulii orpous ja Martha, ja Colinin Maryn esimerkki, puheet ja unelma puutarhasta. Colinin ja Maryn lapsuus ovat olleet yltäkylläistä, Mary tutkii talon kaappeja ja "eräässä kaapissa oli sata norsunluusta tehtyä norsua". (Kuudes luku s.45). Colin kuitenkin pystyy irrottautumaan kodin lihapatojen ääreltä ja valmistaa isälleen yllätyksen.

Salaisuuskirja
Salainen puutarha on salaisuuskirja, se kiehtoo. Maryn löytämän puutarhan yksi ulottuvuus on sen yksityisyys, se, että se on salainen. Mary pohtii uskaltaako kertoa Dickonille, uskaltaako kertoa Colinille. Hänen pitää punnita toisen luotettavuus. Molemmat pojat ovat luottamuksen arvoisia.

Salaisuuksia käsitellään monelta muultakin kannalta. Colin valittaa Marylle, että hänellä ei ole koskaan ollut salaisuutta. Hän on tavallaan itse salaisuus, tai paremminkin vaiettu aihe, ja piilotettu poika, mutta kaikki palvelijat tietävät hänestä. Dickonin mukaan tämä salaisuus on voimia vievä. Kun joku asia vaietaan näkymättömäksi, se ei lakkaa olemasta, mutta peittely syö voimavaroja. Colin on salattu, puutarha on salainen.

Puutarhakirja
Minusta tämä on myös puutarhakirja varsinkin kuvailultaan ja asenteeltaan. Mary ja Dickon tekevät oikeaoppiset toukotyöt, leikkaavat puut ja pensaat, muokkaavat maat, ja luonto hoitaa loput. Ben Weatherstaff on asialleen omistautunut puutarhuri. Hän ratkaisi salaiseen puutarhaan pääsyn samoin, kuin olisin itsekin tehnyt, muurin yli tikkailla.
***
Sara on blogannut kirjasta täällä. Saralla on ollut kuvitettu versio, jossa on upeita kuvia.
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan Anna on blogannut myös kuvitetusta painoksesta täällä.
Aino täällä.
Babylonian riippuvista puutarhoista (katso kommentit :) on blogattu täällä.
***
F.H Burnett on kirjoittanut myös loistavan Pikku prinsessa -kirjan, jonka arvio on täällä.
Salainen puutarha -teoksen loppusivuilla suitsutetaan kirjailijaa tyttönimeltään Frances Hodgson, joka muutti kuusitoistavuotiaana Englannista Yhdysvaltoihin ja alkoi jo varhain kirjoittaa. Hän avioitui lääkäri Burnettin kanssa ja sai kaksi poikaa. Francesin isä kuoli tytön ollessa pieni ja lapset osallistuivat rahan hankintaan, ja varsin varhain Frances sai kirjoittajan palkkioita.

***Tämän bloggauksen kirjoitin ex-tempore, ohjelmoituna tämän vuoro olisi ollut syksymmällä, editoin ainakin virheet pois, kun joudan***

21 kommenttia:

  1. Tässä kirja, joka on kautta elämäni kulkenut mukanani 'aikuiskirjojen' kera. Kirja jonka luin liian monta kertaa liikaa ja josta sitten sai alkunsa oma salainen puutarhani. Meillä on tämä kirja kahtena eri filmatisointina, mutta valitettavasti VHS-muodossa. Muistaakseni toisen on ohjannut itse Coppola...

    Oi, Saralla on se ihanuus!

    Tässä kirjassa on lumoa, jonka en usko ikinä katoavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on hieno kirja, ja vaikea blogattava, sillä siinä on loppujen lopuksi monta hienoa asiaa, ja puutarha- ja kukka-asiat jätän niihin perehetyneille :)

      Poista
  2. Luin tämän viime joululomalla saatuani sen itseltäni lahjaksi, vieläpä upeana kuvitettuna versiona (jota voit halutessasi käydä ihailemssa täältä):

    http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2012/12/elaman-voimaa-etsimassa-burnettin.html#comment-form

    Kiva kuulla, että pidit tästä näin paljon. Minäkin pidin kirjaa erinomaisena lastenkirjana. Hienosti olet avannut noita kirjan eri puolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkkasin juttusi, joka on kuvitetusta versiosta, hieno bloggauskin :)

      Poista
  3. Hienoa analyysia jälleen kerran. Minä en ole varma, että olenko lukenut tätä kirjaa mukulana. En muista. Jonkun "puutarhasalaisuuskirjan" muistan lukeneeni, mutta saatan sekoittaa johonkin toiseen kirjaan. Tämä kirja kuulostaa kyllä sellaiselta, että voisin hyvin lukeakin, ja korjata virhe, jos se jäin nuorempana lukematta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Voi olla juuri tämä kirja, ja suositan lukemista, on minusta ainakin hyvä kirja.

      Poista
  4. Olen lukenut tämän joskus lapsena, mutta muistikuvani ovat hieman hataria. Voisi tämän jälkeen lukea uudestaan. Tämän aikakauden ja "genren" kirjoissa on usein sellaista iätöntä viisautta ja yleismaailmallisia teemoja. Britanniassa puutarhoja ympäröi yhä useimmiten korkeat muurit joiden sisäpuolelle ei näe, ne ruokkivat mielikuvitusta ja luovat salaperäistä tunnelmaa. Puutarhat ovat "aina" olleet luonnon ja kauneuden symboli -- jo ennen Raamatun paratiisiakin. Assyrialaiskuninkaat kertovat piirtokirjoituksissaan rakentaneensa puutarhoja palatisensa yhteyteen ja tuoneen sinne eksoottisia puita läntisiltä vuorilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja asiantuntemuksesta :)

      Noin äkkipäätään muistellen maailman ihmeistä yksi oli Babylonian riippuvat puutarhat :)

      Poista
    2. Muistat Jokke aivan oikein, tässä aiheesta enemmän:
      http://elamankrestomatia.blogspot.fi/2013/05/yle-antiikki-ja-arkeologia-babylonin.html

      Poista
    3. Hieno juttu, laitoin sen linkiksi, jos sopii :)

      Poista
  5. Minun lapsuuden muistoni voi lukea täältä: http://einontytar.vuodatus.net/lue/2008/07/kymmenen-kirjaa-lapsuudesta-f-h-burnetin-salainen-puutarha.

    Salainen puutarha kuuluu ehdottomasti kymmenen parhaimman kirjan joukkoon. Ihana, ihastuttava, salaperäinen. Bloggauksesi on monipuolinen ja olet löytänyt paljon tärkeitä asioita teoksesta. Ehdottomasti klassikkokirja. Siitä on aikaa, kun olen lukenut tämän, joten hyvinkin voisi uusia lukukokemuksen, lukemattomia kirjoja on vain niin korke pino, että en tiedä missä ja milloin. Omasta maaseutukodin hyllystä tämä kirja kuitenkin löytyy samoilla kansilla kuin bloggauskuvassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Hieno kirja ja linkkasin juttusi omaani :)

      Poista
  6. Itse luin tämän ensimmäistä kertaa joskus lapsena ja nyt myöhemmmin alkuperäiskielellä englanniksi, todellakin aivan ihana kirja kaikin tavoin :)

    VastaaPoista
  7. Ah, hieno arvio nostalgisesta kirjasta. Minulla on Salaisen puutarhan lukemisesta yli 35 vuotta, ja yhä muistan siitä kohtalaisen paljon, mikä kertoo kuinka paljon kirja viehätti pikkutyttöä. Juurikin mainitsemasi arvoituksellisuus ja salaisuus olivat kirjan kiehtovimmat elementit, jotka vielä tänäkin päivänä purevat aikuisemmassakin kirjallisuudessa. Luulenpa, että teos on inspiroinut ympäri maailman melkoisen montaa viherpeukalo-lukijaansa oman puutarhan ideoimisessa. Olen muistaakseni nähnyt tästä yhden elokuvaversionkin joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:)

      Hyvän kirjan eräs kriteeri on sen jättämä positiivinen muistijälki, tämä on minusta tosiaan puutarha kirja, esimerkiksi monia hedelmäpuita kasvoi puutarhassa.

      Poista
  8. Hieno kirjoitus Jokke! On yksi lemppareitani tyttökirjoista, lievästi hengellisestä virityksestä huolimatta... Mary on kiinnostava päähenkilö!

    VastaaPoista
  9. Tämä on yksi lapsuuteni ja nuoruuteni suosikki kirjoista. Hieno kirjoitus ja kivasti olit avannut tarinaa! :)

    VastaaPoista