torstai 14. maaliskuuta 2013

Sid Fleischman: Kastanjakulkuri ja suuri veijari



Sid Fleischman: Kastanjakulkuri ja suuri veijari, NTK 173, vuodelta 1967, ja alkuperäinen Chancy and the Rascal on vuodelta 1966. Eeva Heikkinen on teoksen suomentanut. Kirjassa on 16 lukua ja 155 sivua.

Kirja on kertomus Chancysta, jonka perhe on hajonnut sisällissodan aikana, isä on kaatunut, äiti on kuollut kuumeeseen, ja pienemmät sisarukset on lähetetty kotoa. Chancy päättää lähteä kokoamaan perhettään kolmen dollarin kultakolikko kaulassaan ja onnenkastanja taskussaan. "Eversti Plugg" huijaa rahat antamalla kolmiruskuaismunia myytäväksi jo toisessa luvussa. Kaveri oli ovela huijari, ja Chancylle jää kananpoikia ja muita siivekkäitä, ja matka jatkuu. Pian hän törmää enoonsa Will Buckthorniin ja seikkailu Ohiossa ja Mississipissä voi alkaa. (Ohiojoki on Mississipin suurin sivujoki). 
Chancy ja Will tekevät halkotarhan ja myyvät ovelasti vedonlyönnin turvin halot eräälle lautalle, kaksikymmentä dollaria vetoa, että myyn nämä halot mihin hintaan hyväänsä, tämä on huumoria, joka uppoaa kyllä alakoululaiseen. He pestautuvat eräälle lautalle soutajaksi, ja Chancysta tehdään kokki. 
-mutta minä en osaa tehdä ruokaa 
-mistäs tiedät, kun et ole koskaan koittanut
Kokin homma on hyvä, sillä lautalla on sääntö, että ruuasta ei valiteta. Ruokalistalla on perunoita, omenasosetta, papuja ja vahvaa kahvia. Vaikka saippua tippuu kerran keitoksiin, miehet eivät valita ruuasta. 

Epäonnekseen "eversti Plugg" heitetään jokilaivalta väärinpeluun vuoksi pois, ja nostetaan lautalle. Hän esittäytyy senaattoriksi. Huijari paljastuu varsin pian puhuessaan Chancysta ohiolaisena maalaispoikana, vaikka on väittänyt, ettei ole koskaan edes nähnyt häntä. "Plugg" karkaa kukkarot ja tarve-esineet mukanaan. Lopulta konna saadaan kiinni hyvästä hotellista…

Pikku sisko löytyy erään ahneen tuolintekijän luota. Matka jatkuu lautalla Cairoon ja Mississippijokea pitkin, jonka mutaisuutta muistetaan mainostaa. Sieltä matka jatkuu Kansasiin, jossa torjutaan valeintiaanien hyökkäys. Matkalla Will-eno myy kelloja, ja voittaa valehtelukilpailun, ja lopulta perhe yhdistyy.

Mukava poikakirja, jonka asenteesta kovasti pidin. Chancy on reipas, mutta hieman lapsellinen nelitoistavuotias. Eno taas on veijari, mutta on huijareita ovelampi. Lukijaa hyväillään hyväntahtoisella ironialla, joka kuitenkin pian paljastetaan.


***
Näin tässä teoksessa paljon yhtymäkohtia Huckleberry Finnin seikkailuihin. Huckleberry Finn ja karannut orja Jim matkustavat pitkin Mississippiä lauttansa kanssa ja etsivät Cairoa, jossa kaupungissa tässä kirjassa käydään (Ohio-joen ja Missisippi-joen risteyksessä likimain). Tämä teos Kastanjakulkuri ja suuri veijari on puhtaasti poikakirja, tässä on ironiaa, ja huijareita, mutta pikku pojalle ei jää epäselvyyksiä, vaan asiat avataan. Huckleberry Finn on taas osittain aikuisten kirja, koska Huckin minäkerrontaan ei voi lainkaan luottaa, sillä asiat ovat aina juuri toisin päin. Esimerkkinä voit lukea kohtauksen, jossa Grangefordin suku on ottanut Huckin huostaansa. Varmistettuaan, että Huck ei kuulu kilpailevaan Shepherdsonin sukuun hänet otetaan perheeseen asumaan. Perheen pää on vanha eversti, joka hyppyttää orjiaan, ja on moitteettomassa vaatetuksessa, ja käyttää kiillotettua mahonkikeppiä, Huckin mielestä "hänessä ei ollut yhtään turhamaisuutta". Perheen pojista kolme on kuollut ampumavälikohtauksissa, heidän pääasiallinen elämäntehtävä on tuhota toinen suku. Perheen kolmas tytär on ollut kuolinilmoitusten kerääjä, kammottava hautajaisrunoilija, ja tummien värien maalari. Hän on saanut viimein tahtonsa läpi ja nukkunut nuorena, tilanne talossa on todella absurdi. Huck ehtii juuri kotiutua omituiseen perheeseen, kun tulee ratkaiseva kirkkokäynti. Perheet kuuntelevat saarnaa veljesrakkaudesta, he pitävät saarnaa hyvänä, mutta jo seuraavana päivänä he tekevät selvää toisistaan. Olen miettinyt jo aiemmin aukeaako tämä ironia kammottavine teurastuksineen ja runoineen pikku pojalle, ja luulen, että ei. 

Kastanjakulkuri ja suuri veijari sen sijaan aukeaa hyvinkin helposti, ja on hyvää kesälukemista kirjojen lukemista aloittelevalle pikku pojalle ja vähän isommallekin. Kirja oli minusta hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti