perjantai 19. lokakuuta 2012

Agatha Christie: Salainen vastustaja


Tämä postaus sisältää linkit tai arviot kaikkiin julkaistuihin Tommy ja Tuppence -kirjoihin


Agatha Christie: Salainen vastustaja, WSOY, 1993, toinen painos, 294 sivua, alun perin, The Secret Adversary, 1922.

Agartha Christien Salainen vastustaja on ensimmäinen Tommy ja Tuppence -tarina. Teos alkaa Lusitania matkustaja-aluksen uppoamisesta. Tämä tapahtuu ensimmäisen maailman sodan aikana 1915. Jane Finn niminen nainen saa salaiset paperit, määräyksenä viedä ne turvaan USA:n konsulaattiin. Sodan jälkeen paperit ja Jane Finn ovat kadoksissa. Englannissa taas on poliittisesti arka tilanne eräiden radikaalinen ryhmien saadessa rahoitusta vallankumoukseensa. Papereita havittelevat sekä hallituksen salainen poliisi, että sabotöörien "kätyrit", joita johtaa salainen vastustaja herra Brown.

Pääpari on siis Tommy ja Tuppence. Tommy on sodan käynyt nuori mies, oikealta nimeltään Thomas Beresford. Tuppence eli neiti Prudence Cowley voisi muistuttaa hieman Agathaa, sillä Tuppence oli sairaanhoitajana sodan aikana, eikä erityisemmin viihtynyt, moderni nainen, jonka mielestä ei ole ”säädytöntä pitää lyhyttä hametta ja polttaa” s.15. Tuppence on parin veturi, eli Tommy on sitten se raiteilla pitäjä. Tuppence ottaa aviomiehekseen Tommyn, ehkä rakkaudestakin mutta myös "pelin" vuoksi, minusta kummallinen motiivi, mutta jokainen vastaa avioliitoistaan. Tuppencella olisi toki muitakin ottajia kuin Tommy. Tuppencen nimellä leikitellään, prudence tarkoittaa varovaisuutta, Tuppence allekirjoittaa kirjeen twopence:nä, joka on viesti Tommylle, että kirjeessä on ansa, luulisin, kirjassa ei kaikkea selitetä. Tommyn setä käyttää Tuppencesta lopussa termiä "heitukka", Tuppence tajusi myöntää olevansa juuri sellainen, vaikkei olekaan :)
***
Teos on Christien alkupään tuotantoa, siinä on paljon tulevia elementtejä. Tommy on ollut Mesopotamiassa ja Egyptissä ja sivulla 54 tavataan tarkastaja Japp. Teos ei ole vielä parasta Agathaa, mutta viitteidensä takia viihdyttävää luettavaa. Minusta teoksesta tuli mieleen myös aikainen Poirot-kirja Neljä suurta. Lukunautinto meni hieman pilalle, kun arvasin pääkonnan miltei heti
***
Tommy ja Tuppence ovat minusta kuin rohkelikkokaksikko, perustavat rahapulassaan Nuoret seikkailijat yrityksen ja syöksyvät päätäpahkaa ampiaispesään, missä numeroidut konnat, vieraan vallan agentit kolauttelevat Tommylta tajua, mutta se ei intoa pienennä., kuten ei tainnutu taikakaan tehonnut Potteriin, Weasleyhyn eikä neiti Grangeriin. Juonen kuljetus on yhtä sattuman rikastamaa kuin rohkelikkojen lento Tylypahkassa. Kolmantena etsivänä touhuaa Tuppenceen ihastunut Julius, Janen serkku.  Jane Finniä siis etsitään, aluksi konnilla on peiteyrityksenä Esthonian Glassware, eli sopii hyvin Jane Finnin etsittäväksi. "Jaana Suomalaista" ei heti löydy, mutta "eestiläinen lasifirma" katoaa kuin näkymättömyysviitan nielaisemana. Tommy varjostaa ja keplottelee itsensä konnien salaiseen kokoukseen. Kokouksessa konnilla on numerot, kuin konsanaan James Bondissa (kirjoissa) noin 30 vuotta myöhemmin. Tuppence pestautuu sisäköksi erään konnattaren palvelukseen, ja hänen hotellihuoneeseen ramppaa venäläistä kreiviä, ja monta muuta vehkeilijää. Rohkelikkokaksikkoa kopautellaan päähän, kuin konsanaan tainnutustaikoja jaetaan velhomaailmassa; avadra kedavra -loitsulla pääkonna raivaa pikkukonnia tieltään. Eräs pikkukonna on vielä basiliskimainen.
Loppuun leivotaan onnellinen loppu, jossa jokainen rohkelikko saa puolison ja rahaa. Mukava kirja, jossa on myös huumoria ja hauskoja tilanteita. Kerronta menee eteenpäin vaarallisilla vesillä vain pintakarikoita kolkutellen.

Onnella, tuurilla ja innokkuudella arvoitukset ratkeavat, ja konnantyöt katkeavat.

***
Mahtoiko Agatha olla Torquayn tory? Suunnitteilla teoksessa on levottomuuksia ja bolshevikkien vallankumous. Vältän poliittisia kannanottoja blogissani, mutta tämä teema on keskeinen rikoksen motiivina. Eri konnien taustoja luetellaan. Ajankuva heijastuu tähän hyvin, sillä vallankumousta toivottiin idästä, ja teoksen mukaan rahoitettiin. "pystyisi tekemään vallankumouksen kolmessa maassa yhtaikaa, jos haluaisi", s.207  ja halusi, mutta ensimmäinenkään ei onnistunut. Tästä nimenomaisesta henkilöstä annetaan brittiläisittäin luuserin kuva "oli kurja fyysinen pelkuri" s.244 ja myöhemmin "vallanmoukselliset pidätte ihmiselämää halpa-arvoisena ... mutta ei pidä paikkaansa kun kysymys on omasta elämästä" kaveria suomitaan  sanan säilällä monestikin. Eli tämän kirjan perusteella on mahdotonta sanoa, kannattiko Agatha toryja vai whigejä.
***
Hyvin englanlantilainen teos, ja hyvin minusta isänmaallinen, luultavasti levottomuuksia ja lakkoja oli, mutta ei sen enempää. Vaikka Tommy ja Tuppence ovat köyhiä ovat he eteenpäinkatsovia, optimistisia nimeenomaan isänmaan ystäviä.
***
Teoksessa pohditaan tätä nero -- hullu -akselia, mikä on monessa James Bond teoksessa esimerkiksi Tohtori Ei:ssä.  Eräästä henkilöstä puhutaan "lainopillisena nerona, mutta inhimillisenä osterina", ja toisaalla supliikki- ja seuramiehenä eli hänen kuvailunsa on hieman ristiriitainen luultavasti osteri ei juuri puhu small talkia, johtuu siitä, että Agatha ei ole halunnut paljastaa konnaa liian aikaisin, joskin minulle selvisi henkilön luonne heti hänen toisessa esiintymisessään.
***
Kyseinen kirjan kansi on minusta karsea, mutta alla oleva kansi on hieno




Agatha Christie julkaisi Tommysta ja Tuppencesta lyhytjuttuja 1929, hauska kirja blogattu  => Rikos yhdistää





Sarja jatkui teoksella => bloggaus Salomonin tuomio 




Toiseksi viimeinen osa on  Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. A




Ajallisesti viimeisenä kirjana on Postern of Faith suomeksi  Kohtalon portti, jossa Tommy ja Tuppence viettävät vanhuuden päiviään. Se on myös viimeinen Christien kirjoittama dekkari.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

11 kommenttia:

  1. Hauska tuo Potter-rinnastus, ei ollut tullut mieleen mutta osuva.
    Niistä seuraavista T&T-kirjoista taisin pitää enemmän, mutta kyllähän nämä kaikki toimivat juuri sellaisina hilpeinä seikkailuina joiden uskottavuutta ei kannata kauheasti kaivella (ja joku taisi joskus kommentoida että Agatha otti poliittiset juonet kirjoihinsa sanomalehtien etusivuilta, mitään syvällistä analyysia niissä ei ikinä harrastettu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiintoisaa tuo sanomalehtitieto, eli ei ottanut itse kantaa. Olen lukenut joskus samaisen TT-pariskunnan Kohtalon portti teoksen, mutta minulla oli siitä vain hämäriä mielikuvia :)

      Poista
  2. Minä olen pitkään hellinyt hypoteesia, että Agatha Christie on myös "yhteiskunnallinen" tai ainakin yhteiskunnasta tietoisa kirjailija, toisin kuin yleensä sanotaan ja vähän kuin hdcanis sanoo tuossa ylempänä.

    Tätä hypoteesia en tietenkään pysty todistamaan tältä istumalta enkä oikeastaan uskalla edes ääneen sanoa (olen toki ääneen ajatelut Christien muistikirjoja suomentaneelle R.R:lle mutta en julkisesti).

    Mutta jonakin päivänä... kun olen lukenut riittävästi ja uudestaan...

    Tässä tietysti on sellainen semanttinen probleema, että sanan "yhteiskunnallinen" synonyymiksi ovat tulleet sanat "vasemmistolainen" ja "marxilainen" ja "kapitalismin kritiikki" jne. Tarkoitan että Christie kyllä (siis teoriani mukaan) kuvaa tarkasti yhteiskuntaa mutta toki yläluokan näkökulmasta, joten... sitä ei saa sanoa yhteiskuntatietoiseksi kirjallisuudeksi.

    Sanon vain (ennen kuin todistan hypoteesini) että Christietä kannattaa lukea tarkasti, pieniä ironisia viittauksia etsien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti olet oikeassa (ainakin osittain). Perustelen sitä tuntematta mitenkään mitään taustoja vain sillä, että omasta maailmankatsomuksesta käsin hahmotetaan ja tulkitaan maailmaa.
      Olisi vaikea uskoa, että AC olisi labourin kannattaja mielmmin sitten tory tai whig, kysymys on minusta tässä hyvä esitää, sillä vallankumouksellinen toiminta oli olennainen motiivi, mitä paperit sisälsivät, ei tietoa, mutta minusta näihin salaisia papereita usein tulkitaan väärästä lähtökohdasta nykyisen tilanteen kannalta, historia tuntien. Aidossa tilanteessa tässä maailmansodan jälkeen tilanne on toisin, sodan kesto ja lopputuloskin on ollut hämärän peitossa.
      ***
      Luin AC:n elämän vaiheita läpi wikipediasta ja olen katsonut tv-dokumentin, jotenkin minusta tuntuu, taas pelkkä arvaus, että hän kirjoitti Tuppenceen jotain itsestään tai sitä mitä luuli olevansa tai mitä olisi halunnut olla?
      ***
      Mainitsit toisaalla, että Potter-sarja oli tuntematon, mutta siinä koko porukan välkyin on kiistatta neiti Hermione Granger, Tuppencessa on jotain samaa kuin hänessä :)

      Poista
    2. Niin, se AC:n poliittisen syväluotauksen puute on minusta enemmän ulkopuolisuutta päivänpolitiikasta, nämä vakoilujutut ja poliittisten liikkeiden juonitteluun keskittyvät kirjat eivät oikein vakuuta...mutta laajempi yhteiskunnallisuus onkin sitten eri asia, ja ainakin Miss Marple -kirjoissa muuttuvaa maailmaa havainnoidaan ahkerasti.

      Poista
    3. Ja esim. perintöverosta valittaminenhan on yksi Christien kliseistä, vähän joka kirjassa jossa sen rikkaan murhatun henkilön omaisuus siirtyy perijöille huomautetaan että vaikak perintöveron osuus onkin huomattava niin jäljelle jäävä summa kyllä olisi motivaatio murhaan...

      Poista
    4. Kiitos.
      Luultavasti pitäisi raivata aikaa tähänkin, eli lukea läpi nippu Christie-kirjoja ja etsiä yhteiskunnallisia ja poliittisia näkemyksiä.
      Waughin Mennyt mmailma teoksessa on viitteitä 1920-luvun "radikaalien" masinoimista lakoista, ja jopa viittaa englantilaisiin sosialisteihin.
      Kun ihminen vabhenee käsitykset muuttuvat, mutta myös ymmärrys ja kyky piilottaa sanomaan kasvaan.
      Minä en ole Christien asiantuntija, mutta pitää tosiaan tutkiskella asiaa...

      Poista
  3. Olen lukenut T&T:n seikkailuista joskus tosi kauan sitten, enkä osannut todellakaan mitään yhteiskunnallisia aspekteja silloin etsiä enkä havaita - paitsi ilmeisimmät, kuten luokkajaon - mutta muistelen pitäneeni niistä, vauhdikkaita ja viihdyttäviä ja hauskojakin. Eikä nuorelle naiselle huonoa ollut sekään, että naispuolinen sankaritar on kuvattu niin...no, sankarimaisena. AC:tä olen ajatellut lukea joskus uudestaan, olisi hauska tunnustella niitä eri tilanteessa kuin nuoruuden ahmimislukemisena. Löytyisi varmaan paljon uutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Kohtalon portissa ei ole politiikkaa, julkaistu vasta 1973 eli 50 vuotta tämän jälkeen, ja tämä lienee kirjoitettu heti Stylesin tapauksen jälkeen. Kirjasta on tosin hatarat muistikuvat.

      Poista
  4. Ah, Tommy ja Tuppence, pidän paljon tästä parivaljakosta. Olet löytänyt mielenkiintoisia ja erikoisiakin näkökohtia lukiessasi. Minun Tommyt ja Tuppencet ovat tällä hetkellä maalla ja saavuttamattomissa, muuten lukisin tarinat uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lue ihmeessä uudestaan. Ovat minusta rohkelikkoja :)

      Poista