Fjodor Dostojevski, Rikos ja rangaistus

Skannaus poisti Dosto- kohdan, mutta kirjan kannen kuva on tässä

Luin Fjodor Dostojevskin loistavan Rikos ja rangaistus kirjan Olli Kuukasjärven uutena suomennoksena (2008) ja teos on alunperin julkaistu 1866. Teoksen tässä painoksessa on 691 sivua kuudessa osassa ja jälkinäytöksessä (järkinäytös?).

Teoksen lopuksi sivuilla 691-694 on minusta hyvä Olli Kuukasjärven katsaus suomennokseen, teokseen ja siihen liittyvään. Hän nostaa Pietarin keskeiseksi ja kuvaa nykyistä Pietaria.

Rikos ja rangaistus -teoksen takakannessa kerrotaan kirjan päätapahtuma. "Päähenkilö murhaa rahapulassaan koronkiskurieukon ja sairastuu mielenjärkytyksestä". Tämä johdattaa lukijaa alkuun, mutta summat tai pantit, minkä takia teko tehdään on mitätön, ja minusta päähenkilö on sekaisin mielenjärkytyksestä, jo ensimmäisestä sivusta alkaen, siis ennen tekoa ja teon motiivi ei voi olla rahapula, niin holtitonta päähenkilön rahankäyttö on, kun hän sitä rahaa esimerkiksi äidiltään saa. Päähenkilöön ja hänen aiempaan toimintaansa saadaan teoksessa lisävalaistusta, osat kolme ja viisi ovat teon motiivin kannalta ratkaisevat. Luvussa yksi kuvailu on päähenkilön mielentilan osalta etevää, ja tuo mieleen Dostojevskin Kellariloukun.

Ensin lyhyt katsaus keskeisistä henkilöistä, varo mahdollisia juonipaljastuksia, mutta en kirjaa mitään lopputulemaa, mutta tässä juoni, henkilöt ja teema lukupäiväkirjanomaisesti.

Rodion Romanovitš Raskolnikov (käytän ajoittain lyhennettä RRR) Rikos ja rangaistus teoksen päähenkilö, rahaton, ja ”omituinen” ylioppilas, joka lopetti opiskelunsa rahapulaan, ja on vain yksikseen huoneessaan.

Pulheria Aleksandrovna Raskolnikova RRR:n huolehtiva äiti, joka on 43-vuotias, jolla on myös lapsi  Avdotja "Dunja" Romanovna Raskolnikova,  siis Raskolnikovin sisar, joka on luvattu 45-vuotiiaalle hovineuvos Pjotr Petrovitš Lužinille, jotta äiti saisi rahoitettua RRR:n opinnot Pietarissa. Veli vastustaa naimakauppaa. Pjotr vaikuttaa narsistilta, vaatii naiselta täyttä ihailua, ja peilailee omahyväisyydessään. Luzinilla on kommuuneihin hurahtanut kasvattikin Andrei Semjonovitš Lebezjatnikov..(Raskolnikov saattaa myös olla narsisti, mutta kaverilla on vielä pahemmin piuhat poikki, joskin yli-ihmiset luultavasti ovat myös narsisteja).

Dmitri Prokofitš Razumihin (oikeasti Vrazumihin), ylioppilas, RRR:n ”ystävä”, Raskolnikov on eristäytynyt ja pitää itseään muita parempana, joten ei hänellä ole ystäviä. Razumihin auttaa RRR:ää, ja on minusta reipas, joskaan ei aivan raitis kunnon kaveri. Zosimov  on lääkäri, joka on Razumihinin ystävä ja auttaa myös RRR:n tolpilleen, ainakin fyysisesti. Razumihin on ihastunut Avdotjaan.

Arkadi Ivanovitš Svidrigailov, Avdotja oli hänen tykönään kotiopettajattarena, ja hän lähenteli tätä, sittemmin Marfa-vaimonsa kuoltua "hyvä varainen vapaa leskimies", jonka menneisyydestä löytyy rutkasti skandaaleja, kiinnostunut edelleen Avdotjasta. Asuu Sonjan naapurissa ollessaan Pietarissa ja harrastaa salakuuntelua ja esittää teorioitaan päähenkilölle toisesta "harrastuksestaan", joka on naiset, nuoret naiset. 

Semjon Zaharytš Marmeladov, juopporetku, jonka RRR tapaa juomassa. Varaton leski ja viraton nimineuvos. Henkilö on tärkeä tyttärensä Sofia (Sonja) Semjonovna Marmeladovan vuoksi, jonka on pakko myydä itseään Pietarin kaduilla, sillä Katerina Ivanovna Marmeladova, leski, joka on avioitunut kolmen lapsensa kanssa juopporetku Marmeladovin kanssa, hakkaa lapsiaan, ja kaltoinkohtelee miehensä tytärtä, ja ajaa kadulle. Kuten myöhemmin todetaan Katerina Ivanovna on "säälittävä, puolihullu, ja keuhkotautinen"

Aljona Ivanovna rahanlainaaja ja panttari. RRR:n rikoksen kohde. Lizaveta Ivanovna  Aljonan sisar, joka saapuu rikospaikalle, ja joutuu maksamaan siitä. Lizaveta saa maistaa siskonsa luuvitosta, ja on toisen päähän potkitun Sonjan ystävä, molemmat ovat uskovaisia.

Porfiri Petrovitš Aljona Ivanovan murhaa tutkiva poliisi, tutkintotuomari, joka rauhallisena grillaa kärsimätöntä ja tasapainotonta Raskolnikovia. Psykologinen asetelma on minusta hieno, lue itse Porfirin ja Raskolnikovin jatkuvat psykologiset ottelut, jossa Porfiri manipuloi Raskolnikovia tunnustamaan.

Siinä päähenkilöt ja tarinan alkuasetelma.

Jokainen voi pohtia, mitkä henkilöt ovat "hyviä" ja mitkä "pahoja". Razumihin varmasti rankataan hyviin ja Sonja sekä Lizaveta. Mutta onko Aljona (Lizavetan sisko), joka lainaa rahaa, onko hän paha, eikö hän ole systeemin luoma henkilö, elää omassa ekologisessa lokerossaan. Marmeladov on minusta heikko ja antaa manipulaattori Katerina Ivanovnan heittää Sonjan kadulle tienaamaan, ja ei tartu niihin haasteisiin kuin pitäisi. Katerina Ivanovnan todellista valheellista toimintaa kuvataan eräässä muistotilaisuudessa, jonka kuvauksessa on myös huvittavia piirteitä. Luzin myös on paha, sillä hän yrittää hyötyä toisen hädänalaisesta tilasta, kuten Svidrigailovkin. Toisaalta eikö aina hierarkiassa ole niin, että jotkut ovat niskan päällä.

Itsensä myyminen on myös romaanissa tärkeä aihe jopa teema, sillä Sonja myy itsestään jotain, mutta myös avioliittojen kautta Svidrigailov on saanut 70 000 ruplan velkansa kuitattua, myös Avdotjaa yritetään myydä parempien toimeentulonäkymien puolesta. Sonjan myymistä tarkastellaan jopa "teoria-tasolla" (tytöllä on oikeus ... se on hänen resurssinsa), toisaalla RRR pohtii Sonjan tulevaisuutta, jotka ovat hänen mukaansa itsemurha, hullujenhuone tai rappio, ja josta kolmatta vaihtoehtoa hän ei halua. RRR miettii, kuinka Sonjan sydän on voinut säilyä hyveellisenä.

Raskolnikovin tarinaa syvennetään ja pohjustetaan, ensimmäisessä osassa tapahtuu vain rikos, pohjustus tapahtuu toisen osan jälkeen. Ilmenee, että Raskolnikov on opiskellut lakia, ja kirjoittanut tieteelliseen aikakausikirjaan rikoksesta ja sen tekemisen motiivista. Tämän tiedon jälkeen alkuasetelma muuttaa kovasti muotoaan. Tähän artikkeliin palataan monesti. Teoksen kolmannen osan viides luku, jossa käsitellään laajasti rikosta, sen tekemistä, "yli-ihmisiä”, kuten Napoleonia, on erittäin valaiseva ja kannattaa lukea tarkasti. Jos jollakin postauksen lukijoista on harhakuvitelmia Napoleonista, kannattaa tutustua historiaan, herra esiintyy myös  Tolstoin Sota ja Rauha postauksessa. Napoleon oli diktaattori, jonka toiminnan seurauksena koko manner kärsi. Raskolnikovin artikkelissa, josta vain puhutaan, yritetään todistaa että korkeammalla ihmisryhmällä on oikeus tappaa. Tätä asiaa puidaan sivuilla 326-327, ja fantasioidaan ihmisten jakautuvan ”tavallisiin” ja ”poikkeuksellisiin”

Jokkeilu alkaa: ”Tässä on minusta teoksen kova ydin, jonka sanoma on tätä kirjoitettaessa yhä ajankohtaisempi. Nykyään kuukausittain joutuu lukemaan tragedioista, joissa joku asettautuu väärin muiden yläpuolelle ja ottaa oikeuden omiin asekäsiin. Tietenkin kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Tasa-arvo toteutuu ainakin niin, että jokainen syntyy ja kuolee. Päivän selvää on, että jokainen on tasa-arvoinen, ja arvokas, yhtä arvokas. Liputan itse tavisten puolesta. Huipputiedemiehet ovat myös taviksia, heillä on vain joku erityiskyky, jota he voivat käyttää ihmiskunnan hyväksi, ja toteuttaa itseään, mutta se ei oikeuta mihinkään ylimääräiseen, kuin saada toteuttaa itseään. Hirmutekojen tekijöille ei pidä antaa  lainkaan palstatilaa.Eikä heidän nimiään tule kirjoittaa ylös. Tämä rikoksen oikeutus ja tasa-arvo ovat minusta keskeisiä teemoja, ehkä tunnustus tai katuminenkin voi olla teema. Jokkeilu loppui. 

Toisaalla Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan henkilöt pohtivat rikoksen olevan protesti yhteiskuntajärjestystä vastaan, ja että yhteiskunnassa olevan liiaksikin vankiloita, tutkintotuomareita ja pakkotyöleirejä. Jokainen ymmärtää, että on oltava pelisäännöt, ja laillinen järjestelmä puuttua niiden rikkomiseen. Vankilan kasvattava vaikutus voi olla joskus kyseenalainen, mutta on olemassa pelotevaikutus, estovaikutus ja eristämistehtävä.  

Raskolnikovin artikkelin kuvittelen olevan jonkun näköinen manifesti. RRR:ää  kuvataan myös hyväksi, on pelastanut ihmisiä tulipalosta. Mutta onko se tehty vain pätemisen vuoksi? Olisiko nykyäänkin parempi, että tällaisten rikollisten nimiä tai ei ainakaan kuvia julkaistaisi medioissa.

Hiljaisuudella sammutettaisiin kiihkoa. Raskolnikovin ulkonäköä kuvataan miellyttäväksi: ” Oikein komea mies ihastuttavine tummine silmineen .. keskikokoa pidempi, hoikka ja ryhdikäs”. Toisaalla hänet kuvataan ylimieliseksi ja sulkeutuneeksi ja huulillaan ”väreili ivallinen hymy”. Muita kuvaavat adjektiivit säälittävä, puolihullu, keuhkotautinen, ja riisitautinen, kalpea, ne eivät erityisesti imartele. Kuten Razumihin toteaa kerran Raskolnikoville ”otan syliini, käärin rullalle ja kannan kainalossani kotiin lukkojen taa”, näin hänelle (RRR:lle) olisi totisesti pitänyt tehdä, ympäristön ihmiset toteavat monesti hänen olevan "omituisen näköinen". Tekoaan Raskolnikov puolustelee vielä loppusuorilla ”tahdoin vain uskaltaa”, ”itsenihän minä tapoin” , rajan ylittämisestä puhutaan: hyvin säälittävää!!! Minusta tämä kirja on loistava oikein ymmärrettynä, tässä on Raskolnikovin mielenvikaisuus kuvattu hyvin, viime metreille asti kytkennät vaan eivät toimi, kaveri uneksii seppelöimisestä (s.650).  Teot olivat täysin brutaaleja, Raskolnikov oli täysin kuutamolla alusta loppuun, hänessä ei ollut mitään erityistä. Hän ei kuulu hyviin.

Pidin lukemastani, Rikos ja rangaistus on klassikko. Pokkariversio on minusta hieman liian paksu 689 sivun mitallaan, lisäksi on kääntäjä Olli Kuukasjärven neljän sivun mittaiset jälkisanat, joista pidin niin kuin käännöksestäkin, vertailukohtaa minulla ei ole, enkä osaa lukea alkukieltä. Kuukasjärvi nostaa Pietarin kurjat kujat ja Pietarin miljöön erääksi keskeiseksi asiaksi. Pietarissa toimitaankin Heinätorin läheisyydessä, Jusupovin puutarhassa, kesäpuistossa, Mars-kentällä, Vasilin saarella, Iisakin kirkon tienoilla ja Nevan varrella. Teos on köyhälistön kuvaus. Asunnot ovat sisältä tunkkaisia, ja rappukäytävissä löyhkää ja ilmassa on käryä. 

Raskolnikovin rahankäyttö on minusta alusta alkaen ja loppuun saakka täysin järjetöntä. Hän heittää kolikkoja veteen rahapulassaan, antaa äidiltä saamansa 25 ruplaa hautajaisiin, ei hae kirjoituspalkkiota. Raha-asiaa lopetetaan käsittelemästä jossakin vaiheessa, ja vaikka Raskolnikovilla ei ole rahaa palvelu pelaa, kaveri makaa huoneessaan mistään maksamatta, ja ruokaa tuodaan ja lääkärihoito pelaa. Raskolnikovilla on kaikesta huolimatta otsaa kysyä Sonjalta, että pystytkö säästämään ja teetkö ”töitä” joka päivä. Kaveri, joka itse on tekemättä mitään, ja täysin äitinsä armonpalojen armoilla. Hänen mottonsakin on, että kurjuus on synti, ei köyhyys. Minusta köyhyys ajaa kurjuuteen. Kirjassa jopa kopeekoilla on merkitys, ja 25 ruplaa on iso raha, samoin kuin 3000 ruplaa. Teoksessa puhutaan rahan ja obligaatioiden väärentämisestä, mutta asiaan ei syvennytä. Myös panttilainaajien koroista puhutaan, mainintoja on 5%:sta ja 7%:sta, ja panttia vastaan annetaan neljäsosa arvosta. Kustannusalasta liketoimintana myös puhutaan, uskonnollisuus on tärkeä, avustamisesta puhutaan, sanotaan sen olevan väärin, myös nationalismi ja nihilismi näyttäytyvät..

Teoksessa on eri-ikäisiä henkilöitä. Marmeladov leskeytyi, kun Sonja oli 14-vuotias, teoksen tapahtuma-aikaan Sonja on 18-vuotias. Sonjan äitipuoli Katerina Ivanovna oli mainitaan 30 vuotiaaksi, Lizaveta mainitaan 35-vuotiaaksi, Zosimov noin 27-vuotiaaksi (miksi ”noin”), Raskolnikovin äiti Pulveria oli 43-vuotias. Teoksessa esiintyy sivuhenkilöinä Klopstock, ja  Kapernaumov nimiset henkilöt.

***

Puhuttaessa eräissä kohdin teosta käytetään termejä piru hänet periköön, hitto vieköön, piru periköön, ja piru sen tietää, tässä kohtaa minulla tuli mieleen juuri lukemani Mihail Bulgakovin Saatana saapuuMoskovaan, jossa myös samoja termejä käytetään.

Hapottavaksi lopuksi maininta Suomesta sivulta 490. Katerina Ivanovna selittää isänsä olleen everstin, ”kun taas Amalia Ivanovnan isä (mikäli hänellä yleensä oli isää ollenkaan) oli varmasti joku Pietarin suomalainen, joka kaupusteli maitoa, …”
***
Tässä 1968 kirjan kansi. Kirjan on suomentanut J.A Hollo, ja on Wsoy:n taskukirjojen satoa. Kannessa RRR:n pää ja ylhäällä nainen, lienee Sonja.Hyvä kansi, jossa RRR:n pääkopan kummallisuus korostuu, uudessa kannessa on lähinnä synkkää katumiljöötä, ei huono kansi sekään, mutta erilainen. Kirjailijan etunimi on Fedor. Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus.

Teoksen alku Olli Kuukasjärven mukaan
Mahdottoman helteisenä päivänä heinäkuun alussa, illansuussa, poistui eräs nuori mies pienestä huoneestaan, jonka hän oli vuokrannut S:n kadulta ja lähti hitaasti, kuin epäröiden, kävelemään K:n sillalle päin. Hän vältti onnekkaasti tapaamasta vuokraemäntäänsä rappukäytävässä. Hänen kopperonsa  .... ja loppu  -mutta tämä kertomuksemme on nyt lopussa.

J.A Hollon kääntämänä, Hollon sanasta kammio pidän erityisesti
Tavattoman helteisenä päivänä heinäkuun alussa ,iltapuolella, lähti eräs nuori mies syrjäkadun varrelta vuokraamastaan pienestä huoneesta ja alkoi astella verkalleen kuin epäröiden  K-n sillalle päin. Hän oli onnellisesti välttynyt kohtaamasta emäntäänsä portaissa. Hänen pieni kammionsa  .... ja loppu  -mutta tämä kertomuksemme on nyt lopussa.

Eli lopun Kuukasjärvi ja Hollo ovat suomentaneet samoin.

***
Yle TV 1  esitteli tämän kirjan  laatuohjelmassa 10 kirjaa rikoksesta sunnuntaina 9.6.2013 klo 20. Kirjaa avasivat Timo Harakka ja Anna Kortelainen ja erikoisvieras on Tuomari Nurmio.

Tuomari Nurmio oli lukenut kirjan kolmesti: teini-iässä, myöhemmin ja hiljakkoin. Nurmio on kuuluisa muusikko, ja myös oikeustieteen kandidaatti. Hän oli sisäistänyt hienosti kirjan.
Kirjan teemoja voisi keskustelun perusteella olla
*Tuomari Nurmio näke teoksessa nuoruuden ehdottomuutta ja on pohtinut RRR:n syyntakeisuutta, minäkin pidin kaveria mielenvikaisena, joku diagnoosi kaverilla olisi ollut,  jos hän olisi mennyt tutkittavaksi, ja keskustelussa taidettiin mainita, että "se on seonnut".
RRR on siis nuori depressiivinen lakitieteen opiskelija, Kortelainen painotti, että poika on erossa äidistään, hän syrjäytyy, ja jota yritetään toki auttaa.
*Nurmio korostaa muitakin teemoja kuten uskonnollisuutta, ja klassista rakkaustarinaa.
*Kortelainen korostaa Sonjan marttyyri-pyhimys näkökulmaa, eikä tartu Harakan hyväntahtoinen huora -nimitykseen, joka minustakin kuullostaa kornilta, mutta tarkemmin ajateltuna ehkä siinä on jotakin, Sonja on huora ja hän on hyväntahtoinen, mutta kuten Kortelainen toteaa, mikään ei tartu Sonjaan.
*Kiinnostavin detalji oli se, että Aki Kaurismäki olisi ehdottanut Nurmiolle roolia, mutta tämä oli nuiva elokuvakäsikirjoituksen motiiviin, joka olisi ollut osin kosto. Kirjassahan ei ole mitään järjellistä motiivia, vaan tässä RRR:n ajatusmaailmassa porukka jaetaan kahteen leiriin, jossa toinen on ylempänä, ja jota itsekin olen pohtinut.
*Esittelyosiossa avataan Fjodor Dostojevskin henkilöä, näitä asioita kannattaa laajentaa omaan lukioesseeseen. Fjodor Dostojevski syntyi vuonna 1821 ja kuoli vuonna 1881. Fjodor kävi sotilasakatemiassa jonkin näköisen "insinöörilinjan", mutta oli mukana "kumouksellisessa toiminnassa" tuomittiin kuolemaan, mutta päätyi Siperiaan neljäksi vuodeksi ja armeijaan kuudeksi vuodeksi, ja Dostojevski tutki paljon Raamattua. Myös hänen mahdolliseen peliongelmaan vihjattiin. Rikos ja rangaistus olisi ilmestynyt alkuun jatkokertomuksena se ilmestyi romaanina vuonna 1866, sitä hän kirjoitti surussa ja rahapulassa.