perjantai 20. huhtikuuta 2012

Tomas Tranströmer, samlade dikter 1954 - 1996

Ostin teoksen Tomas Tranströmer, samlade dikter 1954 - 1996, eli nobelistin 2011 runoja alkukielellä.

Haastekerrointa oli melkoisesti, mutta päätin, että käännöksinä en näitä lue. Runot olivat minusta varsin hyviä, mutta runojen lukemista haittasi se, että en tuntenut joko kaikkia sanoja tai niiden merkityksiä. Etsin sanakirjastakin, mutta en löytänyt, joko siksi että kyse on yhdyssanasta tai sana on liian vanha tai uusi. Tämän vuoksi ensin luin runot kertaalleen, sitten uudestaan pohtien niiden merkitystä. Tämä arvio on siksi torso, että taitoni loppui. Runot ovat merkityksellisiä, monimuotoisia, niissä on selvästi vivahteita, joita ymmärtää vain se, joka ymmärtää (paremmin kuin minä) ruotsia.

Tietyt sanat toistuvat näissä runoissa -havet, sten, sjö, morgon. Morgon itse asiassa on äänneasultaan yllättävä sana morgon (vai moron), enemmän saa irti morgon. Skugga -sanaa käytetään, ek, kvarn, glimma, joka on myös hyvin voimakas sana, glittra, stjärn, runot ovat minusta varsin mustanpuhuvia, ja monissa runoissa on sanat död, svart tai mörk tai kontrastia -vastakohtaa. Pisteitä on käytetty jakamaan ajatuksia, mikä selkeyttää ajatuksen kulkua.

Runo vuodelta 1996
TYSTNAD -runon kolme viimeistä säkeistöä (kuusi viimeistä riviä)

i sovrummet öppnar sig en hisstrummas
mörkä stav mot innandömena

Blommor i diket. Fanfar och tystnad.
Gå förbi de är begravda ...

Bordsilvret överlever i stora stim
på stort djup där Atlanten är svart.

Fanfar och tystnad ovat ainakin vastakohtia, viimeistä säkeistöä en ymmärrä, tarkoittaako Bordsilvret pöytähopeaa? Tässä tulee se haaste, en loppujen lopuksi ymmärrä kaikkea, en ehkä mitään!

STORM-runon  ensimmäinen säkeistö vuodelta 1954

Plötsligt möter vandraren här den gamla
jätteeken, lik en förstenad älg med
milsvid krona framför septemberhavets
                             svartgröna fästning
Tämä säkeistö on minusta ainakin ilmaisuvoimainen ja komea. Plötsligt tosin tuntuu minusta -ei niin kauniilta sanalta- plöts , toisaalta en ole ruotsinkielinen, eli ongelmia tulee runouden lukemisessa alkukielelläkin.


TVÅ STÄDER, runo vuodelta 1996 molemmat säkeistöt (otan toisen säkeistön alun pois, jotta ei ole koko runo). Runossa on sanapari fiende –vän. Toisen säkeistön loppu on varsin musertava, ja runossa on kontrasteja. Lauseet ovat pisteillä erotettuja.


På var sin sida om ett sund, två städer
de ena mörklagd, ockuperad av fienden.
I den andra brinner lamporna.
Den lysande stranden hypnotiserar den mörka

....

En tubastöt tränger in.
Det är en väns röst, tag din grav och gå.

Teoksen ostin kirjakaupasta, luultavasti tätä kirjaa on saatavissa, suosittelen nobelistien ystäville, ehkä saatte enemmän irti kuin minä, paneudun tähän vielä paremmin laajemman sanakirjan kanssa :)

12 kommenttia:

  1. Tämä onkin mielenkiintoista. Arvostan todella korkealle hyviä suomennoksia, mutta jotain tulkintaeroja kielen vaihto väistämättä tuo. Itsellä tulee luettua aika paljon englanniksi, esimerkiksi Atwoodin The Year of the Flood on jo kirjan nimen tasolla käännetty Herran tarhureiksi ja kirjassa on paljon kirjailijan itse keksimiä sanoja, pitäisikin tutkailla miten niitä on suomennettu. Ehkä tällainen rinnakkain lukeminen, käännöksen vertailu alkuperäiskieleen voisi tuoda tulkintasyvyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Rinnakkain lukeminen on mielenkiintoista. Hyvä käännös on kultakimpale, huono käännös on väännös.

      Poista
  2. Hatunnosto sille, että edes yrität ruotsiksi! Tarkoitus on jossain vaiheessa minullakin tutustua Tranströmerin tuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tässä on projektia kerrakseen, pitää hankkia paksumpi sanakirja.

      Poista
  3. Hienoa että luit tämän ruotsiksi! Minäkin tutustuin vähän aikaa sitten Tranströmerin runoihin ja tykkäsin :).

    VastaaPoista
  4. Hienoa yrittää lukea runoja ruotsiksi! Minä luin Szymborskan runoja ruotsiksi, kun niitä ei ollut käännetty suomeksi, ja sitten suomeksi, kun käännöksiä alkoi ilmestyä. Ja jo ruotsin- ja suomenkielisiä käännöksiä vertaamalla huomaa, että runot voi tulkita - ja kääntää - eri tavoin. Tranströmeriin aion paneutua suomeksi, kirja on jo odottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Margit.

      Tulkinta pitäisi tehdä ennen käännöstä ja säilyttää tyyli. Arvostan kääntäjiä.

      Joskus romaaneja on käännetty "kahden kielenkin" kautta esim. alkukielestä englantiin ja sitten suomeksi.

      Poista
  5. Apua, ruotsiksi! Yritin Linda Olssonin uusinta romaania lukea ruotsiksi, mutta kesken jäi...
    Postauksesi perusteella kiinnostuin näistä runoista, pidän runojen tyylistä.Kiitti vinkistä tutustua naapurin nobelistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus käyttänyt ilmaista nettisanakirjaa, sillä löytää tavallisimmat sanat.

      Poista
  6. Ei tässä mitään torsoa ole! Minä vaikka tekisin suomenkielistä runokirjaa, en tiedä mitä sanoisin runoista, joista pidän. Miten arvioida tunnetilaa!

    Minun ainoa ruotsinkielinen himoni on lukea Edit Södergrania alkukielellä. Paljon vaarallisempaa on yrittää suomentaa Dickinsonia, joka kirjoitti, miten huvitti, kaikkia säääntöjä rikkoen ja osin muinaisenglanniksi. Sain hänen kootut runonsa lahjaksi kanadalaiselta ystävältäni.

    Minultakin on tulossa blogiin runokirja, mutta kerään nyt ensin voimia (lue: kekseliäisyyttä;-) vaikka tekemällä puutarhakirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Ostin Södegrania suomeksi, uusi tuttavuus. Dickinsonista on nimenä tuttu, mutta en ole vielä lukenut hänen runojaan.

      Poista