lauantai 1. lokakuuta 2011

Anssi Kela: Nummela, erään albumin anatomia, Akia ja Eppua

Omistan kirjan anssi kela/nummela erään albumin anatomia miltei kymmenen vuoden takaa. Kuuntelin Anssi Kelaa Nummelan aikoihin ja olen ostanut muutkin levyt. Nummela CD:n julkaisusta on kulunut 10 vuotta, ja niitä albumeja on hyllyssä kaksi normaali ja tuplaplatinapainos, missä on Milla sinkku.

Nummela oli poikkeuksellinen albumi aikanaan. Anssi Kelan www-sivuilla oli forum, jonne voi esittää kysymyksiä, ja kirjassa on kysymyksiä ja vastauksia ja tärkein eli koko albumin tarina, sen teko alkaen Pekka ja Susi yhtyeen hajoamisesta ja tuottaja Asko Kallosen tapaamisesta, ja biisien synnystä.

Viimeiseksi tehty biisi oli se paras ja uudelleen kuunnellessani albumin juuri äsken, pitää sanoa, että biisi on hyvä, ja se on kunnian osoitus Nummelalle, jossa en ole itse koskaan käynyt.

Tuskin terapeuttisempaa biisin loppua on kuin 
"Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan",
Anssi Kela, Nummela .
Onnea kesti aikansa, koska mikään ei ole ikuista.

Minusta Suuria kuvioita CD on vielä parempi, mutta sen myynti hieman piiputti. Rakkaus on Murhaa levyllä pidin vain nimibiisistä ja Rock-unelmasta, Aukio -levy on kokonaisuutena hyvä, mutta kappaleista ei mikään nouse ylitse muiden. Levy kertoo kaivosyhtiön ja päähenkilön lopun

Entisenä Kela-fanina olen lukenut hänen kirjansa Kesä Kalevi Sorsan kanssa, jossa onnettomuuden, niskakaulurin ja rautarangan (A.K oli itse auto-onnettomuudessa), sekä pienen hyytymän vuoksi, minäkertoja (Johannes Palorinne) käy väilillä keskusteluja entisen pääministerin ja ulkoministerin kanssa. Tässä sympaattisessa kirjassa on mukava loppu. Itse kerronnasta, enkä kirjasta pidä en erityisemmin pidä, joskin siis dialogit Kalevi Sorsan kanssa ovat hauskoja. Myös Ruttopuisto (jota paikkaa en tiedä vaikka Helsingissä olen asunut) esiintyy monesti, kuten myös Rakkaus on murhaa -kappaleessa.
--


Sirkesalo, Aki, Halutuimmat — nuottihistoriikki on myös Liken kirja, joka liittyy Aki Sirkesalon halutuimmat albumiin (eli kuten Kelallakin, kirjan kansikuva on albumin etukansi). Tämä oli ensimmäinen Sirkesalo albumi, jonka ostin, kokoelma, missä on myös biisi Toijalan takana. Siinä on melkein kaikki Akin parhaat biisit, puuttuu vain Kissanelämän Pikkuihminen. Ostin teoksen samoihin aikoihin, kun kävin kerran Akin keikalla. Akilta tuli vielä postuumisti jo äänitetty albumi Sanasta miestä, ja ostin vielä muistokonsertin Mielenrauhaa, jonka taso on korkea, siinä Akin ystävät laulavat ja soittavat uskollisesti, minusta albumi tuo mielenrauhaa. Minulla oli tsunami-onnettomuuden jälkeen oli monta vuotta, että en pystynyt Sirkesalon levyjä kuuntelemaan, vasta viime keväänä kuuntelin kaikki uudestaan.

Itse teos on vain faneille kuten Nummelakirjakin. Siinä on joitain kertomuksia taustalta, sanat ja soinnut kuten Anssi Kelankin vastaavassa kirjassa. Anssilla oli siis päivämäärätkin, ja minämuotoista kerrontaa, joka oli siihen aikaan myös nettisivuilta kopioitavissa, mutta tässä kaikki oli faneille paketoituna yhteen noin 100 sivuiseen A4-kirjaan. Kelan kirja on vuodelta 2001, ja Sirkesalon vuodelta 2002.

Olen säilyttävä edelleen molemmat kirjat, kuten seuraavankin, joka on arvosteltavissa paras kirjallisesti ja muutenkin :)

Santtu Luodon Tiimalasin santaa on tarina Eppu Normaalista sen punk-syntyhistorista nykyaikaan, ja taukoon asti. Kirjoitin ensin tiimilasin, tiimityöstähän tässä on kyse, viiden muusikon yhteispelistä, säveltäjän ja sanoittajan, mutta myös miksaajien, roudareitten levy-yhtiön, keikkajärjestäjien. Bändillä oli kriisinsä, mutta myös taukonsa, yhdessä on bändinä pysytty basistia lukuunottamatta. Teoksessa kerrotaan yhtyeen tarina ajanjaksottain, on valokuvia, diskografia. Tämä on aikaa, jolloin viimeinen julkaistu studiolevy oli Studio Etana (1993) ja livelevy Onko vielä pitkä matka jonnekin (1994), joskin kokoelma Repullinen hittejä oli julkaistu (1996). Mutta tauon jälkeiset levyt olivat siis julkaisematta. Tässä bänditouhussa ja rockmusiikissa on soitto- ja laulutaito tärkeää, mutta myös energialla ja ideoilla on merkitystä kuten romaaneissakin, eli joskus energinen esikoisteos, voi peitota rutinoidummat myöhäisromaanit.

Kirjassa on paljon hyvää materiaalia, se on kirjoitettu hyvin  ja loppuun asti mietitty, sivuja on yli 250 ja kovat kannet. (Aiemmissa oli puolipehmeät kannet ja tarkoitettu faneille, tämän voi lukea yhtyeestä kiinnostunutkin).
--
Kirjat olen ostanut kirjakaupasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti