Jean Ramsay, Kalle Björklid: Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä

Jean Ramsay, Kalle Björklid: Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä, Docendo Oy 2017, sivumäärä 208.

"Kosketusetäisyydelläkin Anssi Kela jää pienen välimatkan päähän".  lainaus teoksen sivulta 194.
Tässä kiteytetään hyvin artisti Anssi Kelan julkinen minä, jota olen seurannut jo Nummela-levystä lähtien itsekin hieman etäältä. Vaikka kuuntelen Anssi Kelan musiikkia, en halua erityisesti tietää hänen yksityiselämästään. Kirjassakaan ei yksityiselämää sivuta vaan tässä käsitellään uraa, esikuvia, solmukohtia, sekä ylä- ja alamäkiä. Kirja alkaa Tennispalatsin katolta toukokuun alussa 2016, kun 50 000 Facebook-tykkäystä oli ylitetty ja maestro esiintyy. Kirjan mukaan nykynousu kuitenkin alkoi Eric Claptonin lämppärinä olosta 6.6. 2011. Rumban artikkeli keikasta on täällä. Lainaus jutusta "Clapton tuntui (Anssi Kelan lämmittelyaktista huolimatta) toimivan itse omana lämppärinään: hän säästi toivotuimmat kappaleensa ja isot hittinsä keikan jälkipuoliskolle ".

Oma suhteeni Anssi Kelan musiikkiin on paljolti kirjan kuvauksen mukainen, ostin levyt Nummelan, Suuria kuvioita, joka oli minusta hyvä levy, sen  sijaan en pitänyt levystä Rakkaus on murhaa, biisit levyllä olivat hyviä, kokonaisuus ei toimi, mikä todetaan kirjassakin. Sen sijaan pidin eheästä levystä Aukio, joka möi huonosti. Kun artisti alkoi osallistua erään presidenttiehdokkaan kampanjaan, oma kiinnostukseni lopahti, kyse ei artistin kannattamasta ehdokkaasta vaan minusta väärällä tontilla mestaroinnista. Minulle Anssi Kelan nousu alkoi biisistä Levoton tyttö, eheästä Vain elämää -kaudesta sekä Petri Ruusunen singlestä. Minut houkuteltiin uudestaan Kelan keikoille, ja samalla ostin Singlelevyt cd:n ja Nostalgia ja Anssi Kela levyt.

Kosketusetäisyydellä kirja sisältää paljon kuvia, ja minusta parhaat ovat ne kuvat, joissa yleisön kasvoista näkyy ilmeitä esimerkiksi sivulla 161, myös sivun 187 sivun kuvan peukkua näyttävä kuva lapsesta on mainio. Kansikuvan sormien yhdistyminen on koskettavaa.

Kirjan tarina ei etene lineaarisesti, mutta kirja kattaa oikeastaan kelavuodet 1986- 2016. Kaikki musiikilliset ja bändilliset yhteydet tulevat ilmi, Anssin gospel-tausta, coutryvaikutteet, esikuvat eli Raymond Carver,  Bruce Springsteenin Born in the USA, Anssin bändin Yhdeksäs hetki, sittemmin Pekka ja Susi, jonka singlellä Karhun elämää radiosoitto oli kohtalaista, mutta levy ei myynyt. Yllätti Anssi Kelan yhteydet Mikko Rimmiseen, jonka Pussikaljaromaani on loistava ja blogattu täällä. 

Asko Kallonen oli alkuun tärkeä, ja hänestä on kerrottu, jo Nummela -kirjassa. Bändissäkin on tapahtunut muutoksia. Kelly Ketonen eli rumpali lähti, ja Tuomas Wäinölä kitaristi tuli. Eron saundissa huomaa, olen ollut keikalla molempien kokoonpanojen aikana, ja molemmat ovat hyviä, mutta Wäinölä on tuonut paljon uutta potkua. Antti Karisalmesta ja Saara Metsbergistä on omat tarinansa, jotka jokainen voi lukea kirjasta. Kalevi Sorsaakin sivutaan,  valtiomies oli kummastellut Nummelan sanoja, mun täytyy kävellä näin. Anssi on kirjoittanut myöhemmin kirjoittanut teoksen Kesä Kalevi Sorsan kanssa, jossa ei oikeasti ole Kalevi Sorsaa, vaikka hänen kanssaan käydään dialogia. Anssin keikkavarusteisiin kuuluu muuten Urho Kekkosen pienoispatsas.

Jäähallikeikan 6.5.2017 Helsingissä Anssi nostaa tärkeäksi, ja se on minustakin paras Anssi Kelan keikka, missä olen ollut, myös akustinen Anssi on hyvä.

Yllä valokuva Jäähalli-keikalta, takana basisti Antti Karisalmi.

Olin myös 17.8.2017 katsomassa miltei kosketusetäisyydellä Turun Samppalinnassa, oli erityisen hyvä keikka.

Kirjan viimeiset sanat kerrotaan tärkeästä henkilöstä Anssin takana, eli nykyisin rumpuja paukuttavasta Ville Kelasta. Pidän Villen asenteesta. Hän trimmaili rumpuja Samppalinnassa, ja on kovan luokan ammattilainen, ja myös hän on elänyt samaa lapsuutta, kuin kirjan päähenkilö.

Olen lukenut viime aikoina näitä artistikirjoja, JVG:stä, Yöstä, mutta bloggauksen tasolle en ole niitä tuonut. Minusta Jean Ramsay tekstein ja  Kalle Björklid valokuvin ovat onnistuneet pääsemään  Anssi Kelaan kosketusetäisyydellä, mutta ei liian lähelle.

Minusta kirja on hyvä.

Olen blogannut myös Anssi Kelan kirjasta Matkamuistoja, joka oli tehty ennen uutta nousua, bloggaus löytyy TÄÄLTÄ.