keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli



Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli, The Causal Angel 2014, suomentanut Antti Autio, 2014 Gummerus, sivumäärä 423.

Hannu Rajaniemen  Kausaalienkeli päättää Kvanttivaras-trilogian tyylillä. Se antaa vastauksia avoimiin kysymyksiin, mutta herättää luonnollisesti uusia. Mestarivaras Jean le Flambeur on päässyt pakenemaan tuhotusta maasta sobornost-perustaja Matjek Chenin 'nuoruuden gogol' mukanaan. Edellisen osan Fraktaaliruhtinaan lopussa oortilaissoturi Mieli katosi, hänen laululla synnyttämä älykäs avaruusalus Perhonen on tuhoutunut.

Kausaalienkeli -teoksen rakenne on entinen, vuoroin seurataan Varkaan taivallusta ulommas kohti Saturnusta, ja vuoroin Mielen tarinaa. Välinäytöksissä vallanhimoinen sobornostnarttu Josephine Pellegrini juonii muita sobornosttoimijoita vastaan. Kaikki tämä on kuorrutettu nopeilla juonen käänteillä, kvanttitermeillä ja avaruustaisteluin.

Juoni
Mestarivaras Jean le Flambeur haluaa löytää Mielen, samalla hänen pitää säilyä hengissä Sobornostin sisällissodassa, ja Zokujen tuhoretkistä. Matka taittuu Vaatekaappi-aluksessa yhdessä Sobonost-perustaja Matjek Chenin aidon nuoruuden gogolin kanssa.

Oortilainen soturitar Mieli etsii alustaan Perhosta ja tapaa mieleisensä zokun Zindan, joka vie hänet valtapelizokujen luo Saturnukseen. Mieli saa monia suruviestejä, Perhonen on tuhoutunut ja Sydän oli vain Pellegrinin kätyri ja Zinda on häntä varten tehty tyttözoku.

Kausaalienkeli on paikoin lohduton teos, kun pommit tuhoavat planeetat yksi toisensa jälkeen. Mestarivarkaan pahin vastus lopulta on hänen oma kieroutunut gogolinsa Kuningaspettäjä, joka on kaksintaisteluissa ja peleissä voittamaton..

Mestarivaras ja Mieli tekevät kirjan päättövaiheissa omat yksilölliset ratkaisunsa. Mustilla aukoilla varustettujen pommien räjähdellessä ja kaiken tuhoutuessa myös kausaalisuus katoaa, mutta lauluilla voi luoda tyhjyyteen rinnakkaisuniversumeja. Trilogia päättyy missä alkaakin, dilemmavankilassa!

Edellinen kuvaa jollakin lailla juonta, vaikka kerronta on höystetty jatkuvilla peleillä, tarinoilla, hämäyksillä, hahmojen kopioilla, eri-ikäisillä gogoleilla ja yllättävillä käännekohdilla.

Kirjalliset viitteet
Kausalienkelissä on edelleen  paljon viitteitä.

Mestarivarkaan esikuvana on Maurice Leblancin herrasmiesvaras Arsene Lupin, Mestarivaras hakee zokuilta aluksensa Leblancin. Kausaalienkelissä päähenkilö lukee Leblancin Arsene Lupin teosta Kristallitulppa.

Gogolit viittaavat enää vain nimeltään Nikolai Gogolin teokseen Kuolleet sielut. Gogolit ovat kopioita, mutta niitä pystyy myös hallitsemaan, paitsi tietenkään ei aina! Eri aikaisten gogolien ongelma on kuin Gerard Kleinin teoksessa on Sodan valtiaat. Siinäkin päähenkilö Corson näkee oman "hahmonsa" eri aikatasoissa, lisäksi on kehityskulkuja, jotka eivät toteudu. Tämä liittyy teoksen kausaalisuuteen ja aikakäsitykseen.

Nuori Matjek Chen on Narnia-fani. Aluksen nimi on Vaatekaappi, Velhossa ja Leijonassa siirrytään Narniaan vaatekaapin kautta. Aluksessa hän lukee teosta Narnian viimeinen taistelu, jonka päätökseen on pettynyt. Aslan loi Narnian laulamalla, ja myös Mieli pystyy laulamalla luomaan.

Mieli osallistuu zokujen kanssa arpajaisiin, jossa kerätään numeroituja munia. Vastaavat arpajaiset ovat Muumipapan urotöissä Itsevaltiaan järjestämänä.

Nimistä
Rajamäki iloittelee nimien kanssa, ehkä nämä aukenee parhaiten suomalaisille. Zokut tekevät hauskoja hahmoja, ja ne nimitetään salmiakkizokuiksi "salmiakkivotkan" vuoksi. Rajaniemen aurinkokunnassa kuoleminen on vain väliaikaista. Zokuillakin on mahdollisuus tulla takaisin, ja he joutuvat tapaamaan viikatemieszokun. Erään zokun nimi on Vipunen, Kalevalan mukaan, Vipunen mainitaan sen runossa 17. Oortin Mannussa saunotaan, ja Mieli rukoilee Ilmatarta, myös alisista puhutaan.

Eri osapuolista
Aurinkokunnan sisäosia hallitseva Sobornost käy sisällissotaansa. Matjek Chen on ehkä vahvin, mutta Varkaan ystävä Josephine Pellegrin näyttää tämän kirjan valossa kiimaiselta vallanhimoiselta nartulta, joka on Varkaan kanssa aiheuttanut useimmat onnettomuudet kvanttijohdannaispörssin romahduksesta ja Vihan huudosta alkaen.

Zokut ovat pelkkiä pelureita ja omien maailmojensa rakentajia.

Kvanttivaras trilogia on kuin Matrix  runsaudessaan ja outoudessaan, eli uusia lumemaailmoja tulee ilmi, ja yhteyksiä. Yllä oleva on minun yksinkertaistettu tulkintani tilanteesta. Matrixissakin ihmiset asuvat virtuaalimaailmoissa, ja hahmot saattavat herätä henkiin. Matrixin jatko-osissa soditaan paljon.

Kvanttivaras-trilogiassa kuten Matrixissa tarinan edetessä oma kiinnostukseni jonkin verran karisi, mutta trilogiat sekä Matrix että Kvanttivaras ovat kuitenkin mestariteoksia ja ansaitsevat paikkansa scifistien luku- ja katselulistoilla.

*****

Hannu Rajaniemi (s. 1978) on säieteoriasta Englannissa väitellyt suomalainen tiedemies ja kirjailija.
Kvanttivarkaasta bloggaus TÄÄLLÄ ja Fraktaaliruhtinaasta TÄÄLLÄ.

4 kommenttia:

  1. Tämä kirjasarja kiinnostaa kovasti. Kiitos hienosta postauksesta :)

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa siltä, että enpä taida jatkaa tämän trilogian kanssa. Kvanttivaras saa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kvanttivaras on minusta oikeastaan paras ja riittävä :)

      Poista