Päivi ja Santeri Kannisto: Platinainen pilvenreuna

Päivi ja Santeri Kannisto: Platinainen pilvenreuna, AMK kustannus 2007, sivumäärä 239.

Platinainen pilvenreuna alkaa miltei lopusta, eli päähenkilö ei pääse helpolla eroon avoimen lähdekoodin ohjelmistotalostaan SOT Oy:sta, vaikka on hypännyt pois oravanpyörästä.

SOT Oy on Santeri Kanniston vuonna 1991 perustama IT-yritys, jonka kehitystä kirja seuraa kuvaten samalla yrittäjän arkea, nousuja, laskuja, kupruja, petollisuutta sekä ristiriitoja että loppuunpalamista.

Santeri Kannisto Kauniaisista aloitti opinnot vuonna 1989 Tampereen Teknillisessä korkeakoulussa (tai yliopistossa tavoitteena DI:n tutkinto). Vuokra-asuntopulan vuoksi hän osti asunnon, joka myöhemmässä vaiheessa meni armeija-aikana velan takaisin maksuun ja velkaa jäikin, sillä lainat muuttuivat Suomen syöksyessä lamaan kalliiksi, ja asunnot halvoiksi. Velka oli yksi syy yritystoiminnan aloittamiseen.

Internetin yleistyminen muutti yrityskentän, ja ala kehittyi valtavasti. SOT:n ydinosaamisalaa olivat avoimen koodin ohjelmat, jotka perustuivat GNU/Linuxiin. Eli lähdekoodi on avointa ja sitä voi kaikki kehittää. Vastapoolina on suljettu koodi, ja tärkeimpänä tekijänä Microsoftin ohjelmat. Kirjassa on paljonkin vastakkainasettelua avoin vastaan suljettu, mutta ristiriitoja oli myös avoimen koodin yritysten ja toimijoiden kesken.

Teoksessa käsitellään IT-kuplaa, ja 2000-luvun alun "hulluja" vuosia. Yrittämisen hinta on myös loppuunpalaminen, avioerot, lisäverot, oikeudenkäynnit ja selkäänpuukottamiset. Avioerot varmasti johtuivat työnarkomaniasta, ja riidat kumppanien kanssa liiasta kiireestä ja ahneudesta. Varmasti yrittäjän puolisot ja lapset ovat maksaneet myös yrittämisen "hintaa".

Päähenkilö alkoi kypsyä voiton tavoitteluun ja rahaan, ja kolmannen vaimonsa kanssa, jätti kaiken ja alkoi matkailla. Ongelmat eivät loppuuneet siihen vaan yrityksen myynti oli lähes mahdotonta.

Kirja on opas pienyrittäjälle, tai IT-yrittäjälle. SOT:lla oli toimintaa Australiassa asti, ja haarakonttorit Virossa ja Venäjällä.

Itse en kokenut samaistuvani kirjoittajiin, koska poljen yhteiskunnan oravanpyörää, ja katson, että nykymalli on paras mahdollinen, vaikka yhteiskunta ei aina toimikaan. Elän kuitenkin sangen vaatimatonta elämää, enkä haaveile matkustavani pitkin maailmaa. Kannistot suhtautuvat nykymenoon hyvin kriittisesti. Ydinvoimapäätöksen arvostelu on osunut oikeaan. Olkiluoto 3 ei ole vieläkään valmis. Koskahan voimala tuottaa sähköä? Toisaalta heitto, että Suomi on enemmistön diktatuuri on minusta liian kaluttu.

Yrittäjästä yrittävät kaikki hyötyä, lähipiiri, verottaja, ja yhteiskunta, lopulta se revitään yrittäjän selkänahasta. Oikeustupa tulee myös tunnetuksi. Monia oikeudenkäyntejä hävittiin. Vaikka yritys ohjelmoi ERP-ohjelmaa 2K:ta eli toiminnanohjausjärjestelmää, tuntui, että sisäiset prosessit eivät olleet hallussa, ja tilanne paheni, kun yritys laajeni. Tässä kirjassa oikeastaan on aika hyvä analyysi, mitä tapahtuu, kun yritys laajenee, ja sen perustajat ovat asiantuntijoita ohjelmoinnissa. Tai ymmärrän miksi yritykset päätyvät myyntiin. Joku isompi organisaatio tarvitsee tuottoja ja tuotteita, mutta omaa vakaamman organisaatiokulttuurin ja sisäisen "tarkastuksen", kirjassa tuntui siltä, että rahan käyttö ja periaatteet ovat holtittomat, osa on ehkä liioittelua ...

Luultavasti irrottautuminen pelasti yrittäjän, joka toipui työnarkomaniasta, ja samaan aikaan yritys joutui letkuihin eli selvitystilaan, tosin vapaaehtoiseen. Kanniston mukaan irrottautumista auttoi oman lemmikin Boris-koiran kuolema, mikä oli kirjan inhimillisin tapahtuma, muuten meno on varsin tunteetonta.

Tärkeää on matka ja päämäärä:
"En omista mitään, mutta oloni on vapaampi ja kevyempi kuin koskaan tietoyhteiskunnassa eläessäni". s. 204.
Jo aiemmin Kannisto on tajunnut, että onnellisuus on henkilökohtainen asia, joka ei liittynyt yrityksen arvoihin.

Kannistojen Platinainen pilvenreuna oli kiinnostava kirjana ja kertoo avoimen koodin yrityksistä kaunistelematta ja kauhistelematta.