Kenzaburo Oe: Hiroshima notes

Kenzaburo Oe: Hiroshima notes, kääntänyt englanniksi David L. Swain ja Toshi Yonezawa, Marion Boyars,  sivumäärä 192.

Koko elämä voi olla olla riippuvainen muutamista päivistä.

Taustaa
Toisen maailmansodan loppuvaiheissa 6.8.1945 räjäytettiin ensimmäinen atomipommi Hiroshiman yläpuolella noin 550 metriä maanpinnasta 75 000 ihmistä kuoli heti tulipalloon ja paineaaltoon, ja ne jotka eivät kuolleet tai eivät olleet syntyneet altistuivat säteilylle. Säteilyyn ja muihin vammoihin on kuollut huomattava määrä ihmisiä ja pommi on aiheuttanut mittavaa humanitaarista kärsimystä vieläkin.

Kenzaburo Oe vieraili 1963 kesällä Hiroshimassa. Hänelle oli syntynyt esikoinen, joka "ei ollut terve", tämä matka muutti Oen koko elämänasenteen ja tässä kirjassa on kirjoituksia Hiroshimasta.

Hiroshima notes on käännetty englanniksi luultavasti 1995 ja kirjoitettu 1963, 1964 ja 1965. Oe on syntynyt tammikuussa 1935, joten hän on ollut 10-vuotias, kun Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit on pudotettu. Hän sai 1994 Nobelin kirjallisuuden palkinnon, niiltä sivuilta on seuraava lainaus:
"Japan's capitulation after the dropping of the atomic bombs in 1945, when the Emperor - a divine personage - descended to the people and spoke in a human voice, was a shocking experience for the young Oe. The humiliation took a firm grip on him and has coloured much of his work. He himself describes his writing as a way of exorcising demons".
Japani antautui 14.8.1945, kun atomipommit pudotettiin 6.8 ja 9.8.1945. Keisari Hirohito ilmoitti antautumisesta radiossa. Atomipommien käyttöä nykyisin pidetään virheenä (joka tässäkin kirjassa ilmenee), mutta tuolloin uuvuttavan toisen maailmansodan lopussa  pitää ottaa huomioon koko sota ja Japanin aggressio ja Japanin toimet siviiliväestön ja sotavankien suhteen ja haluttomuus antautua ehdoitta. Antautumissopimus allekirjoitettiin syyskuun toisena päivänä. Keisari "sai jäädä muodolliseksi monarkiksi", mutta hänen jumalallinen alkuperä "kiistettiin".

Kenzaburo Oe vieraili siis elokuussa 1963 Hiroshimassa, siellä järjestettiin konferenssi ja rauhanmarssi ja muita atomipommivastaisia tapahtumia ja yritetty estää ydinaseiden käyttöä ja leviämistä.

Esipuheessa Oe pohtii uhrien asemaa. Sodasta ja atomipommin räjäyttämisestä ei ole ollut avointa keskustelua. Uhrit ovat pitäneet asiasta vastuullisena tahona USA:ta, joka on atomipommin räjäyttänyt, mutta myös Japanin vallanpitäjiä, jonka aggression vuoksi se on tapahtunut.

Osa uhreista on halunnut olla hiljaa, sillä sodasta ja pommista selviäminen on vaatinut optimismia ja elämän jatkamista. Pelkoa ja katkeruutta ei voi päästä itseen.

Teoksessa ilmenee pommien uhrien heikko asema. Oe halusi tuolloin lähinnä kahta asiaa, uhreille oikeutta omaan terveydenhuoltoon ja antaa heille helpotuksia heidän kärsimyksiinsä ja kerätä kaikki tieto Hiroshiman pommin vaikutuksesta ja uhreista.

Kirjassa on paljon kertomuksia pommin räjähtämisestä ja räjähdyksen vaikutuksesta. Ne ovat karmeaa luettavaa. Hiroshima on muistuttanut Helvettiä, ja paikka on ollut tuhon jälkeen kuin iso hautausmaa. Karmeita ovat myös potilaskertomukset sairaalasta (A-Bomb Hospital) , jossa vanhemmat ihmiset kuolevat säteilystä saamiinsa syöpiin ja nuoremmista ihmisistä, jotka ovat saaneet leukemian. A-Bomb Hospital sekä Hiroshimassa että Nagasakissa on rahoitettu Uuden vuoden arpajaisilla.

Tämä on osittain samalla tavalla rakennettu kirja kuin vuoden 2015 nobelisti Svetlana Aleksijevitšin teos Tšernobylistä nousee rukous, eli kertomuksia ja kirjeitä on siteerattu paljon.

Kirjan kirjoitusaikoina ovat alkaneet taistelut Laosissa ja Vietnamissa, ja useat maat myös Kiina ja Ranska ovat tehneet ydinkokeita. Uhrien tavoitteena on "ei sotaa eikä ydinaseita". Uhreista moni on syntynyt vasta sodan jälkeen.

Kenzaburo Oe pohtii myös  sanoja kuten arvokkuus, ihmisarvo ja häpeä. Ihmiskohtaloista tulee ilmi myös se, että (oma tulkintani), että häpeään vastataan itsemurhalla, ja monissa vaikeuksissa on turvauduttu itsemurhaan. Hiljaisuutta  tai vaikenemista pohditaan kirjassa niin ikään. Toisaalta ne, jotka ovat jääneet elämään Hiroshimaan, ovat alkaneet puhua eivätkä luovuta.

Lisäksi on pohdittu ydinpommia ja nationalismia.

Hiroshima notes on pysäyttävä ja ajatuksia herättävä kirja. Siinä ei kiihkoilla vaan se on minusta sangen analyyttinen ja viileä.

Maailmassa on nykyään ja edelleen liikaa ydinaseita, ja pienelläkin osalla maailma voitaisiin tuhota. Kansainvälisesti pitää ponnistella rauhan säilyttämiseksi ja uusien sotien estämiseksi. Myös ydinaseiden leviäminen pitää estää.

Miten (omaa pohdintaa)?
En osaa sanoa, mutta sodat ja erimielisyydet johtuvat usein väärästä haluamisesta joka voi johtua väärästä nationalismista ja kompromissien puutteesta. Rauha on valitettavasti epästabiili olotila, koska on helpompi luoda kateutta ja epävakautta kuin rauhaa ja harmoniaa.

Minusta ydinaseen kehittäminen oli virhe ja kokonaistilanteen vuoksi vastustan myös rauhanomaista ydinvoimaa siis ydinvoimaloita, koska voi tapahtua maanjäristyksiä, tsunameja, inhimillisiä erehdyksiä, niitä voidaan käyttää polttoaineen rikastukseen, ne voivat olla iskujen kohteena. Myös ilmaston lämpeneminen hiilidioksidin vuoksi on ongelma, joka on syöksemässä ihmiskuntaa tuhoon. Hyviä vaihtoehtoja ei ole näkyvissä, koska mitään merkkiä energian kulutuksen vähenemisestä ei ole.
*****
Kenzaburo Oe (s.1935) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1994

Kommenteista noussutta:
Artsi viittaa Hiroshiman pormestarin Shinso Hamain muistelmiin Atomipommipormestari, Artsin bloggaus on TÄÄLLÄ.