tiistai 23. elokuuta 2016

Grimmin sadut I - III


Grimmin sadut I - III, alunperin Jacob ja Wilhelm Grimm ovat koonneet nämä 201 satua vuonna 1847. Tammi 2012, sivuja yhteensä 1055.

I-osa  Ruusunen ja muita satuja
Ykkösosassa on tunnetuista Grimmin keräämistä saduista Ruusunen ja Punahilkka. Ne ovat pysyneet muuttumattomina.

Ruusunen on noin kuuden sivun mittainen kaikkien tuntema iätön satu pikku prinsessasta, jolle on käydä kalpaten ristiäisjärjestelyjen vuoksi. Kuningas ja kuningatar saavat pitkän odotuksen jälkeen tyttären, jonka ristiäisiin he kutsuvat vieraita, mutta vain 12 tietäjänaista, koska on vain niin monta kultalautasta, Yksitoista tietäjänaista ovat "lahjansa" antaneet, kun kuokkavieraana kolmastoista tietäjänainen tulee "ennustamaan ristiäisiin, että tyttö saa 15-vuotiaana haavan värttinästä ja kuolee". Kahdestoista tietäjänainen kumoaa ennustuksen sanomalla, että prinsessa Ruusunen ei kuole vaan vaipuu satavuotiseen uneen. Värttinäennustus toteutuu ja vuosisadan verran linnan väki on unessa kunnes kuninkaan poika löytää kasvillisuuden keskeltä linnan ja herättää prinsessan ja muun hoviväen unesta. Nykytulkinnat sadusta on taltioitu hyvin Edvin Laineen filmiin (vuodelta 1949). Disneyn versio on vuodelta 1959.

Tässä niteessä on myös Punahilkka -satu, joka menee tunnetulla tavalla, susi syö sekä isoäidin, että Punahilkan. Suden vatsa leikataan ja se kuolee. Satu kuitenkin päättyy uuden suden tuloon, mutta tällöin ollaan varovaisempia ja susi houkutellaan kuumaan pataan makkaran hajun avulla.

II-osa Tuhkimo ja muita satuja
Tuhkimo on Disneyn animaatiossa saanut hieman "lievennyksiä", mutta perusrunko on hyvin samanlainen. Kirjassa Tuhkimo -satu on yhdeksän sivun mittainen.  Rikkaan miehen vaimo sairastuu ja kuolee. Tuhkimo jää äidittömäksi. Mies avioituu uudelleen. Uusiovaimo kahden tyttärensä kanssa ottaa huushollin haltuun. Tuhkimo saa rääsyissä piikoa. Isä tuo mammonaa äidille ja tämän tyttärille. Tuhkimo istuttaa pähkinäpensaan äitinsä haudalla, jossa käy itkemässä ja rukoilemassa. Tuhkimon toiveet käyvät haudalla toteen. Vietetään kolmipäiväiset tanssiaiset, johon ilkeät sisarpuolet menevät tyrkylle. Työn jälkeen Tuhkimo saapuu paikalle  kyyhkysten tuomissa vaatteissa. Tuhkimo hurmaan prinssin, joka haluaisi lähteä saatille, mutta Tuhkimo katoaa, kolmantena tanssipäivänä prinssi on piennyt portaat, jolloin Tuhkimon kenkä jää kiinni. Ilkeät sisarpuolet sovittavat kenkää. Toinen leikkaa varpaansa, toinen kantapäänsä, mutta kyyhkyt paljastavat petoksen, ja viimein Tuhkimo sovittaa omaa kenkäänsä. Häissä kyyhkyset puhkovat ilkeitten sisarpuolien silmät, jotka elävät loppuelämäänsä sokeina.

Tässä osassa on myös satu Sammakkokuninkaasta ja Rauta-Heikistä. Prinsessa tiputtaa kultapallon veteen, jonka hakee puhuva sammakko. Prinsessa on luvannut ottaa tämän mukaan. Minusta ilkeä ja itsekeskeinen prinsessa jättää sammakon metsään. Sammakko saapuu linnaan, prinsessa haluaa kääntää selkänsä, mutta isä pyytää sammakon sisälle. Makuuhuoneessa Prinsessa nakkaa sammakon seinään ja se muuttuu prinssiksi kotiin. Uskollinen Rauta-Heikki vie prinssin ja prinsessan kotiin. Tämän tarinan opetusta ihmettelin, oliko ennen tapana nakella sammakkoja seinään ja olla täyttämättä lupauksia.

Kolme kehrääjä -sadussa  Kuningatar käskee kehrätä maalaistytön kangasta, jos urakka tulee täyteen hän pääsee naimisiin prinssin kanssa. Laiska tyttö delegoi työn kolmelle työläisnaiselle, joille lupaa paikan hulppeissa häissä. Onko tämän tarnan opetus, että ei kannata tehdä itse mitään vaan määrätä muita? Sadussa työ on muuttanut työläisten ulkonäköä, esimerkiksi yhdellä on jalka lattana rukin polkemisen vuonna. Laiska nainen säilyttää ulkonäkönsä hehkeänä ja kelpaa prinssille. Tämä on hyvin nykyaikainen tulkinta, eli kannattaa hyötyä toisesta mahdollisemman paljon.

III Lumikki ja muita satuja
Lumikin kuuluisin versio on Disneyn piirretty vuodelta 1937. Tämä tarina on miltei samanlainen. Tässä vain ilkeä äitipuoli käskettyään metsästäjää tappamaan Lumikin ja tuomaan tämän keuhkot ja maksan, jotka syö. Metsästäjä on tuonut villisian sisäelimet ja Lumikki asuu seitsemän kääpiön kanssa. Peilin kertoessa totuuden äitipuoli yrittää tukahduttaa Lumikkia, seuraavaksi yrittää tappaa häntä myrkytetyllä kammalla, ja lopuksi myrkkyomenalla. Prinssin siirtäessä arkkua se putoaa, ja myrkkyomenan pala putoaa Lumikin suusta ja niin hääkellot voivat soida. Häissä äitipuolelle laitetaan tuliset rautakengät, joihin tämä kuolee.

Hannu ja Kerttu ovat köyhän uudelleen avioituneen puunhakkaajan lapsia. Äitipuoli vie lapset metsään ja jättää sinne. Kerran Hannu ja Kerttu tulevat kotiin, mutta seuraavalla kerralla he joutuvat noidan mökkiin. Noita lihottaa Hannua, ja aikoo syödä lapset, mutta päätyy itse kuumaan uuniin. Kun Hannu ja Kerttu saapuvat kotiin, on isä leskeytynyt uudestaan. Hannu ja Kerttu ovat keränneet taskuihinsa helmiä ja jalokiviä, joten perheen elintaso on turvattu.


Grimmin sadut ovat useimmille tuttuja, hienoa että ne ovat kaikki samoissa kansissa. Saduilla on usein opetuksia, eli ole nöyrä ja kiltti, niin lopulta käy hyvin ja pääset prinssin tai prinsessan kanssa naimisiin tai löydät aarteen. Pahoista äitipuolista päästään eroon, ja elo isän kanssa jatkuu.

Pidän itse yllä siteeraamistani saduista, mutta niiden opetukset eivät ole ehkä nykypäivää. Harvemmin suurkaupungin slummista noustaan rikkaaksi ja kuninkaalliseksi. Lotossakin voittaa vain harva. Eniten ihmetyttää äitipuolten hallitseva asema, mies on tuolloin ollut perheen pää, hänen tehtävä on pitää pelisäännöt perheessä kunnossa.

2 kommenttia:

  1. Tuhkimo ja Lumikki ja monet muut Grimmin sadut ovat kyllä tuttuja, mutta vähän kesympinä versioina. Aika julmia satuja. Maailma on paha paikka, on ollut ja on vieläkin, miksi satujen sitä pahuutta sitten vielä pitäisi korostaa. Ei sillä, etteikö saduissa saisi olla jännitettä.

    VastaaPoista