William Faulkner: New Orleansin tarinoita

William Faulkner: New Orleansin tarinoita, suomentanut Kristiina Drews, Aviador 2016, sivumäärä 260.

Kirja sisältää nobelisti William Faulknerin The Times-Picayunessa New Orleansissa ilmestyneitä lehtijuttuja sekä esseen Sherwood Andersonista. Kirjan avaa pitkä Carvel Collinsin katsaus William Faulknerin New Orleansin aikoihin. Faulkner oli irtisanoutunut lokakuun lopussa 1924 Minnesotan yliopiston postinhoitajan toimesta, ja tuli New Orleansiin lähteäkseen laivalla Englantiin. Hän kuitenkin alkoi kirjoitella lehtiin ja jäi kaupunkiin. Aiemmin Faulkner oli kirjoittanut vain runoja.

William Faulknerin (1897 - 1962) esikoisteos Kun tein kuolemaa ilmestyi 1930. Nobelin kirjallisuuden palkinnon hän sai vuonna 1949.

New Orleans - tarinassa Faulkner katsoo kaupunkia ja maailmaa eri hahmojen silmin, varakkaan juutalaisen, papin, Frankien ja Johnnien, merimiehen, suutarin, satamajätkän, poliisin, kerjäläisen, taiteilijan, Magdalenin  ja turistin silmin. Kun tein kuolemaa -teoksessa kertojan viittaa kiertää eri henkilöiden välillä. Tässä novellissa ei tarkastella samaa tilannetta.

Muutkin tarinat ovat tuokiokuvia. Mustasukkaisuutta -tarina on kertoo miehen perusteettomasta mustasukkaisuudesta, joka purkautuu lopulta välttelystä huolimatta veritekoon. Monen tarinan nimi on uskonnollinen, kuten  Suoraan Nasaretista, Taivasten valtakunta ja Rukousnauha. Nämä ovat kuitenkin vain tuokiokuvia esimerkiksi Rukousnauha on tarinaan liittyvä sävelmä. Taivasten valtakunta -tarinassa ollaan murtokeikalla ja rikollisen vajaamielinen veli on poiminut narsissin, joka rusentuu. Poliisien tullessa velikin jää kiinni, hän pitää huolta veljestään ja koittaa "ehjätä" kukkaa.

En lähde referoimaan uutuuskirjan tarinoita, ne ovat kaikkien luettavissa, itse lainasin kirjan kirjastosta.

Teoksen päättää William Faulknerin essee Sherwood Andersonista (1876 - 1941), joka oli kuulu romaaneistaan ja myös novellisti, joka vaikutti Faulknerin, Steinbeckin ja Hemingwayn kirjallisuuteen, kolmikko sai kukin vuorollaan Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuosina 1949, 1954 ja 1962, Anderson ei saanut Nobelin palkintoa. Faulknerin mukaan novellikokoelma Horse and Men (1923) on loistava ja I'm a Fool on Amerikan paras novelli, se on täällä. Andersonin novellit eivät ole pitkäpiimäisiä. Kiinnosti, ja luin Andersonin  I'm a Fool -novellin, päähenkilö 19-vuotias kilparadoilla hengaileva hevosmies kertoo maailmastaan, joka lopulta on hyvin epävarma ja ristiriitainen, enkä sen luettuani usko päähenkilön nousevan siivilleen. Kielenkäyttö on katujätkän, ja päähenkilö, vaikka halveksiikin koulutusta, arvostaa "kunnollista kielenkäyttöä". "She was the nicest girl I’ve ever seen in my life. She wasn’t stuck on herself and she could talk proper grammar without being like a school teacher or something like that " Päähenkilöllä on ystävä Burt, jota kertoja pitää kilttinä, ja Burt on opettanut monta tapaa hoitaa hevosia. Kuitenkin hän käyttää Burtista nimitystä "ni??er", jota sanaa käyttää yhdeksän kertaa, Burtin nimen hän mainitsee 15 kertaa.

William Faulknerin New Orleansin tarinoita on suunnattu Faulknerin tuotannon taitajalle. Esipuhe on varsin kattava ja esittelee monia amerikkalaisia kirjallisia kuuluisuuksia, joista en ollut tiennytkään. Häpeäkseni tunnustan, että vasta nyt tutustuin Sherwood Andersoniinkin.