Agatha Christie: Vuoksi ja luode, Taken at the Flood, 1948, suomentaja Anna-Liisa Laine, teos kuvan mukaisessa yhteisniteessä sivuilla 200-392. Suuri Suomalainen Kirjakerho WSOY 1988.
Tarina alkaa kerhosta 1944, jossa majuri Porter kertoo monipolvista tarinaa herra Underhayn entisen vaimon uuden upporikkaan aviomiehen Gordon Cloaden kuolemasta pommituksessa. Tarinan ydin on siinä, että vaimon entinen mies Robert Underhay ei olisikaan kuollut vaan halusi hävitä ja tulla takaisin nimellä Enoch Arden. Kerhossa tarinan kuulee myös vainajan veli lakimies Jeremy Cloade sekä salapoliisi Hercule Poirot.
Vuoksi ja luode- dekkari on minusta lupaavasta alustaan huono ja puuroutuva. Varsin pitkään selvitellään Cloaden suvun raha-asioita. Vainajan kaikilla sukulaisilla on rahavaikeuksia ja sen vuoksi Cloaden suvun jäsenet käyvät ruinaamassa rahaa nuorelta leskeltä Rosaleen Cloadelta. Leskellä on karski veli David Hunter. Hän sanoo ei pikkuvipeille ja varsinkin isommalle rahan tarpeelle eli lakimies Jeremy Cloade tarvitsee rahaa ainakin 10 000 puntaa, firman rahat ovat sekoittuneet omiin. Koko suku on kuin pullasorsalauma. Gordon Cloade on nakellut näille rahaa, maksanut kaikki haihatukset ja hölmöilyt. Kun rahaa jaetaan, sitä hassataan aina lisää. Gordon Cloade oli luvannut testamentissaan muistaa kaikkia, testamentti jäi päivittämättä avioliiton myötä, ja leski hallitsee elinaikansa vainajan miljoonaomaisuutta. Jeremyn lääkäriveli Lionel ei ole rikas, ja hänen vaimonsa Katherine tuhlaa rahaa spiritistisiin istuntoihin ja meedioihin ja käy ruinaamassa Rosaleeniltä rahaa. Sukuun kuuluu Gordon Cloaden "maataloustukien avulla" tiluksiaan viljelevä Rowley Cloade, joka on avioitumassa sukulaisensa Lynn Marchmontin kanssa, Lynnin äiti Adele on tottunut leveään elämään Gordonin varoilla ja lainaa rahaa leskeltä.
Tarinaan tulee jännitettä kolmiodraamasta, eli David Hunter flirttailee Lynnin kanssa, Rowley ei ota asiaa kovinkaan hyvin.
Tilanne mutkistuu entisestään, kun majatalo Hirveen ilmestyy Enoch Arden -niminen kiristäjä, joka vaatii David Hunterilta rahaa, jotta Robert Underhay ei ilmesty paikalle ja Cloadeilta, jotta hän kertoisi missä Underhay on. Underhay -nimellä tehdään "huumoria", eli että puhutaan neulan etsimisestä heinäsuovasta.
Enoch Arden ei ehdi saada rahaa keneltäkään, hänet löydetään takaraivo murskana huoneestaan.
Toinen osa alkaa, kun Rowley Cloade pyytää Poirot'lta apua. Rowley ymmärtää Enoch Ardenin symboliikan. Tennysonin sankari oli kateissa ja hänen vaimonsa avioitui uudestaan. Poirot ottaa yhteyttä majuri Porteriin ...
Hercule Poirot on kuullut alkuperäisen Underhay-tarinan ja Katherine Cloade tulee pyytämään hänen palveluksiaan, hän on saanut aavistuksia spiritistisissä istunnoissa, mutta vasta ruumis saa Poirot'n liikkeelle.
Kuka on syyllinen ja miksi? Rosaleen, David Hunter, kuivakka lakimies Jeremy Cloade vai hänen rakastava vaimonsa Frances, lisäksi Rowley oli käynyt riehumassa Ardenin luona.
Agathan dekkarin tavoin ruumiita tulee lisää.
Murhien ratkaisu ja alibien rakennus ovat minusta varsin monimutkaisia ja koko tilanne on varsin epäuskottava. Ihmettelin kirjan alussa olevaa Poirot'n toteamusta, olen kunnon katolinen. Niin varmaan onkin. Tämä asia on nostettu esiin vain loppuratkaisun vuoksi.
Hercule Poirot filosofoi lopussa "Vuoks' on ja luode ihmiskohtaloissa: Jos vaarin otat nousun, vie se onneen." ja teksti jatkuu "Niin, vuoksi nousee - mutta luode tulee aikanaan ja voi kuljettaa ihmisen kauaksi merelle". Tällä Poirot kätilöi erään avioliiton. Tulevan vaimon mielestä mies on osoittanut rakkautensa kuristamalla tämän miltei hengiltä. Minusta tämä oli moraaliltaan outo kirja, varsinkin kun miehen muussakin tekemisessä on pohjalla väkivalta, vaikka mies ei ole edes sodassa ollutkaan vaan käpykaartissa, tuleva vaimo sen sijaan oli sodan aikana palveluksessa.
Jos alkuosa kirjasta on varsinaista vuoksea, niin on loppuosa luodetta. kirja vaikuttaa moraaliltaan kummalliselta. Tämän kirjan teema on huijaus, myös tälle lukijalle tuli olo, että häntä on pahasti huijattu.
Agatha Christien (1890 - 1976) dekkari Vuoksi ja luode on minusta kirjana luode, eli pohjanoteeraus: punainen lanka puuttui ja dekkarin rakenne jäi hyvin hajanaiseksi.
*****
Vuoksi ja luode TV-sovitus (2005) tuli uusintana 2.10.15 Yle ykköseltä.
Alku onkin suoraviivaistettu. Majuri kertoo tarinaansa. Gordon kuolee räjähdyksessä, nuori vaimo ja hänen veljensä jäävät henkiin.
Enoch Arden tulee kiristämään ja hänet löydetään kuolleena.
Lynn ja David Hunter suutelevat...
Loppu on syyllisen osalta sama, tv-versiossa vaan hänen murhalistansa on pidempi, kirjassa hän käytti vain tilaisuutta hyväksi ja oli huijari ja teki murhan. TV-versiossa Lynn ei avioidu vaan lähtee Afrikkaan. Tässä "Rosaleen" jää henkiin...
Minusta tv-filmi oli onnistunut uusversio kirjasta.
****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.
Sinä tunnut löytävän kirjoista monia asioita, mitä minä en tulisi ajatelleksikaan.
VastaaPoistaSinänsä juonikuvio tuntuu tutulta, mutta en muista, että olisin tätä kirjaa lukenut, pelkkä maininta spiritismiin saa minut etääntymään kirjasta, joten uusintalukua tuskin tulee, jos olenkin aiemmin teokseen tutustunut. Arviosi pohjalta en siinä varmaan suuria menetä. :)
Christie on hyvä kirjailija, mutta uraan mahtuu notkahduksia. Spirismillä alkaa myös romaani Kuolema lähettää viestin, jossa viesti on huijausta.
PoistaTässä Vuoksi ja luode teoksessa on eräitä muita osia, joista en erityisesti pidä.
Jokke, tämä on juuri niitä Christien kirjoja, jotka muistan aina. Tosin ei niistä ainoa. Jostain kumman syystä onnistun sekoittamaan tämän aina tätäkin parempaan Varjossa auringon alla. Syy lienee se, että olen nähnyt näistä tehtyjä filmatiosinteja niin runsaasti. Mutta totuus on kyllä, että Varjossa auringon alla päihittää tämän. Kurpitsajuhla kuuluu myös muistettavien vahvaan sarjaan, sillä siinähän Poirot lausuu maagiset sanansa lapsen kyvystä pahuuteen. Sehän on yleensä tabu, josta ei ainakaan puhuta. Lastahan pidetään syntymäpuhtaana kaiki tavoin.
VastaaPoistaMoraali? Kirjoissaan Christiellä on hämmnetävää moraalia paljonkin, varmaan joku sekoitus häntä ja kokemuksiaan kuin myös brittiläisen kulttuurin eroa vaikkapa suomalaiseen. Ystväperhe asui vuosi Britannaissa laspineen ja olikiinostavaa kuulla, miten etenkin yläluokka suohtuu edelleen lapsiinsa...
Kiitos kommentista.
PoistaLapsi viitteitä tuli loppu-uralla paljon mm Väärän vänkyrä talo, Eipä aikakakaan niin voi kauhistus ja mainitsema minusta hyvä Kurpitsajuhla, myös Norsun muistissa asiaan palataan.
Kun olet nyt lukenut todella antautuen näitä Christien dekkareita, niin osaatko point blank sanoa että miten esim H. Poirot ratkaisee murhan tekijän? Tarkoitan että onko kaikki lukijan tiedossa että hänkin voisi jutun ratkaista vai piilottaako kirjailija oleelliset asiat Poirotin harmaisiin aivosoluihin.
VastaaPoistaTelkkarielokuvia katsellessa tulee tunne, että kaikki on pelkkää huu-haata eikä perustu oikeasti asioiden perimmäisen tolan päättelyyn.
Kysymys: Kun olet nyt lukenut todella antautuen näitä Christien dekkareita
VastaaPoistaVastaus: Luin tosiaan alkuvuodesta ja kesällä kaikki Christien dekkarit (lukuun ottamatta niitä joitain, joista olin jo blogannut), sekä Mary Westmacottit (salanimi) sekä Christien näytelmät, lyhyet Poirot- Marple, Parker Pyne sekä Harley Quin jutut sekä muut lyhyt jutut kuten yliluonnolliset jutut kuten Kuoleman koira, sekä Christien vakoilujännärit sekä omaelämäkerran sekä vielä John Curranin teokset Agatha Christien muistikirjat sekä murhasuunnitelmat. Bloggaukset tulevat ohjelmoituna 2015 aikana, ja elokuussa Poirot genre tulee ulos,
Kysymys: Osaatko point blank sanoa että miten esim H. Poirot ratkaisee murhan tekijän? Tarkoitan että onko kaikki lukijan tiedossa että hänkin voisi jutun ratkaista vai piilottaako kirjailija oleelliset asiat Poirotin harmaisiin aivosoluihin.
Vastaus: Parhaissa Christien dekkareissa minusta lukijalla on mahdollisuus päätellä rikoksen tekijä ja motiivi. Christien dekkarit voi minusta jakaa erinomaisiin, hyviin ja huonoihin. Minusta dekkareissa: Eikä yksikään pelastunut, Idän pikajunan arvoitus, Väärän vänkyrä talo, Syyttömyyden taakka, Neiti Pinkertonin salaisuus ja Salaperäiset rukiinjyvät murhaaja (tai murhaajat) on mahdollista päätellä. Nämä ovat minusta laatu dekkareita. Myös Aikataulukon arvoitus on minusta hyvä ja myöhäistuotannosta Ikiyö. Lisäksi Kohti nollapistettä on hyvä narsismin kuvaus.
Minusta alkupään Poirotit perustuvat enemmän logiikkaan ja loppupää siihen, että Poirot kuuntelee puheita, Minusta neiti Marplen tekniikka perustuu kahteen seikkaan, hän ei usko kenenkään puheita, mutta kuuntelee niitä, toinen kikka on siinä, että hän luokittelee ihmisen käyttäytymistä ja tyyppiä.
Usein kuitenkin dekkareissa on sellaista, joka selviää vasta lopussa, eli liittolaismurha, valehenkilöllisyys, tai huonoimmissa dekkareissa esim. ammattirikolliset kuten esim. Sininen juna ja Bertramin hotellissa, jossa on monia rikoksia.
Tämän dekkarin ongelma on ensinnäkin siinä, että kuka pommituksessa kuoli, sitä ei kerrottu, tässä dekkarissa myös kullemantapaukset hajoavat eri tekijöille.
Kysymys: Telkkarielokuvia katsellessa tulee tunne, että kaikki on pelkkää huu-haata eikä perustu oikeasti asioiden perimmäisen tolan päättelyyn.
Vastaus: Minusta TV-tuotannon etu on se, että niissä on samat näyttelijät ja kuvauspaikkojen rekonstruktio on tehty hyvin. Huonoa on se, että monesti kirjan asetelmaa on muutettu, kuten esim. viime perjantaina Viidessä pienessä possussa, jossa herkuteltiin hirttolla, muistaakseni dekkarissa syyllinen kuoli vankilassa. Lisäksi murhatun näyttelijä ei ollut kirjan kuvauksen mukainen eikä eräs epäiltykään. Olen lukenut myös David Suchetin (Poirot’n näyttelijän teoksen Hercule Poirot ja Minä ja se tulee ulos 30.8 ja arviointi on hieman eri tyyppinen, kuin aiemmat netissä olevat en erityisemmin pitänyt eräistä elementeistä.
Olen hankkinut vasta yhden Ellery Queenin lisää ja miltei kaikki Dorothy Sayersit, niihin olen ajatellut keskittyä, hankin lisäksi Hammetin Lasiavaimen. Croftsia olen lukenut vasta muutaman, eli niistäkin olen pitänyt kuten Chandleristakin.
Kiitos perinpojaisesta selvityksestä Jokke!
PoistaElokuvia ja tv-elokuvia katsoessa usein käy niin että murhaajan arvaa siitä kuka häntä näyttelee, epäuskottavin hahmo siis.
Täytynee jonakin päivänä tarttua taas kerran johokin Agathan dekkariin ja yrittää lukea se ihan "tieteellisesti", hah.
Tämä näyttelijä juttu on muuten totta. Monesti muissakin rikossarjoissa "kuuluisin" näyttelijä on rmurhaaja.
PoistaKuten 30.8 esitän mielipiteenäni, niin Suchetin tyyli tuo minusta mieleen joskus esim. kävelyssä ja tekoviiksissään Chaplinin kulkurin, joka ei minusta kuitenkaan ollut Agathan kuvaus asiaan. Hastingista sarjassa on tehty täydellinen pässinpää, kirjoissa on mukava, järkevä ihminen joka on aika paljon kuin tohtori Watson, jonka vuoksi Christie luultavasti kirjoitti hänet pois, muutti Argentiinaan kun avioitui. Watson avioitui jo toisessa Holmes-tarinassa, moni juttu olikin poikamiesaikojen muistelua, tai Watson oli jo naimisissa. Luin alkuvuodesta kaikki lyhyet ja pitkät Sherlock-jutut mitä en ollut lukenut