keskiviikko 19. elokuuta 2015

Agatha Christie: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä


Agatha Christie: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä, alkuteos Three Act Tragedy, 1935, suomentanut Eero Ahmavaara, WSOY 1997, Sivumäärä 230

Tarina on kirjoitettu näytöksittäin ja se alkaa Sir Charles Cartwrightin yleellisessä huvilassa Korpin pesässä. Kukkea keski-ikäinen Sir Charles on vetäytynyt näyttämöltä ja pitää kutsut, minne on kutsunut liudan vieraita. Paikalla ovat  mielitautilääkäri tohtori ja sir  Bartholomew Strange, lady Mary ja hänen lemmenkipeä tyttärensä Egg eli Hermione Lytton Gore, kapteeni Dacres vaimoineen, neiti Emily Wills, Oliver Manders, joka on ihastunut Eggiin, tunne on ehkä molemminpuolinen. Paikalla ovat myös paikallinen kirkoherra Stephen Babbington vaimoineen. näytelmäkirjailija Anthony Astor, rouva Cynthia Dacres Ambrosinen muotisalongin omistaja ja miehensä Freddie Dacres, paikalla on myös neiti Muriel Milray "pitkä ja harvinaisen ruma nainen" s.13, sir Charlesin mukaan neiti Milray "on ruumiillistunut hyve ja kunnianarvoisuus -ja sitä paitsi hemmetin käyttökelpoinen naisihminen. Olen aina pyrkinyt valitsemaan mahdollisimman rumia sihteereitä". s.15. Christien vakiohahmoina ovat paikalla salonkileijona herra Satterthwaite ja "itserakas pieni otus" Hercule Poirot.

Rupattelu päättyy, kun kirkkoherra Babbington saa sairaskohtauksen cocktailista ja kuolee. Kuolemalle ei löydy selitystä, vaikka  Cartwright epäilee murhaa, jolle ei saada vahvistusta.

Toisessa näytöksessä herra Satterthwaite lukee Monte Carlossa lehdestä Sir Bartholomewin kuolemasta Yorkshiressa. Monte Carlossa Poirot on jäämässä eläkkeelle (taas kerran), hän selittää Satterthwaitelle että on tehnyt Englantiin tultuaan toisen uran ja on riittävän rikas. Myös Cartwright ilmestyy näkyville, ja lähtee  Satterthwaiten kanssa Sinisellä junalla Englantiin penkomaan taustoja, kolmanneksi he saavat nuuskimiseensa mukaan Eggin, jolla on tunteita myös sir Charlesia kohtaan.

Epäilykset tuntuvat kohdistuvan Oliver Mandersiin. Hänessä on ihmisten mielestä omituista, ja hänen vihjaillaan olevan vieläpä kommunisti! Egg minusta loukkaa häntä jo alussa sanomalla: "Oliver senkin liukas Shylock". Shylock on hyljeksitty koronkiskuri Shakespearen Venetsian kauppiaassa.

Yorkshiressa sir Charles näyttelee etsivää. Sir Bartholomew on kuollut nikotiinimyrkytykseen. Huomio kiintyy uuteen hovimestariin. Hovimestari Ellis on kadonnut, onko hän kiristänyt syyllistä  ja sitten kadonnut.

Tarinaan liittyy vielä sir Bartholomewin potilas rouva de Rushbridger, jolla menee ensin muisti ja sitten henki.

Väliverhot laskevat, kun Poirot palaa polleana eläkepäiviltään, hän seuraa erästä hahmoa ja estää todisteiden hävittämisen. Loppukohtauksessa Poirot  latelee faktat pöytään. Hänen armeliaisuuttaan osoittaa, että hän kätilöi yhden suhteen ja päästää konnan päättämään itse päivänsä. Konnan kiitos on karu "Kirotkoon Jumala teidät" s.227

*****
Agatha Christien (1890 - 1976) dekkaria  Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä pidetään tekijältään omaperäisenä ja nokkelana. Minusta dekkarin konsepti oli varsin ennalta arvattu ja yksinkertainen, tässä oli sekoitettu Roger Ackroydin murhan ja Aikataulukon arvoituksen kaava.

Motiivi oli kovasti kummallinen ja hyvin heikko. Rakkaus tai halu elää yhteiskunnan normien mukaan ei voi oikeuttaa kolmea murhaa edes dekkarissa. Sama motiivi on osin dekkarissa Paddingtonista 16.50. Tässä kolmellakaan murhalla ei olisi päästy tavoitteeseen, mihin murhilla alunperin pyrittiin. Tämän dekkarin USA-version loppu on erilainen ja minusta uskottavampi, eli motiivi on hieman erilainen (murhaaja on mielisairas).

Dekkari on silti minusta hyvä ja siinä pohjustetaan paljon Poirot'n hahmoa herra Satterthwaiten huomioiden välityksellä. Herra Satterthwaite on hyvinkin alykäs mies ja yksi Christien kirjoissa ajoittain esiintyvistä vakiohahmoista, useimmin Harley Quinin kanssa. Satterthwaite mielellään käy silmäätekevien kanssa cocktail-tilaisuuksissa. Hänet kuvataan naismaiseksi mieheksi, joka siksi tuntee naiset. Omalaatuinen on määritelmä. Satterwaite kysyy Poirot'lta suoraan: "Miksi puhutte joskus aivan sujuvaa englantia mutta sen sijaan toisinaan puheessanne on hyvin ulkomaalainen sävy". s.229. Poirot'n vastauksesta selviää, että Poirot osaa hyvää idioottimaista englantia. Vieras sävy on suunnaton etu, puhujaa väheksytään. "Yritän houkutella heidät pitämään itseäni hiukan naurettavana. Ja siksi myös kerskailen ... ".  Satterthwaiten mukaan tämä on käärmeen oveluutta.


TV-toteutus tuli tästä 13.11.2015 nimellä Murhenäytelmä (Three Act Tragedy), se on vuodelta 2010.
Juoni menee samoin ensin kuolee Babbington ja Yorkshiressä sir Bartholomew.  Molemmat juotuaan toinen giniä ja vermuttia toinen portviiniä. Tapahtuu vielä kolmaskin murha ja motiivi on sama.
Herra Satterthwaitea ei ole näkynyt, neiti Wills korvasi tätä.
Minusta TV-versio oli onnistunut ja kirjan mukainen. Näyttelijät ovat huippuja sir Charles Cartwrightinä on Martin Shaw, Egginä Kimberley Nixon, joka on ollut Christien Greenshaw Follyssä, sekä Sir Bartholomew Strangena Art Malik, joka oli jo vuonna 1984 Kuningattaren jalokivessä Hari Kumar, sekä James Bondin Vaaran vyöhykkeellä Kamran Shah.

Näyteltynä ja lavastettuna tämä toimi, jostain syystä en pitänyt kirjasta, oli epäuskottava, mutta tämä toimi paremmin.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti