perjantai 1. toukokuuta 2015

Agatha Christie: Kuolleen miehen huvimaja


Agatha Christie: Kuolleen miehen huvimaja, WSOY Sapo n:o 179 Alkuteos Dead Man's Folly 1956, Anna-Liisa Laine sivumäärä 202, kirjaston kirja.

Kuolleen miehen huvimaja -tarina alkaa, kun Nassecombesta Devonshiresta dekkarikirjailija Ariadne Oliver soittaa Hercule Poirot’lle ja kysyy, muistatteko minut. Poirot tokaisee, että kuka voisi teidät unohtaa. Ariadne Oliverin on määrä järjestää kartanossa murhaleikki ja pyytää Poirot'n kartanoon. Pyynnön syy on rouvan aavistus, että kaikki ei ole kohdallaan. Poirot ei noteeraa ennakkoaavistusta korkealle, sillä rouva Ariadne Oliver arvaa murhaajankin vasta viidennellä yrittämällä ja joskus silloinkin väärin. Tällä kertaa ennakkoaavistus on kylläkin oikea, sillä murhaleikin ”uhri” Marlene Tucker löytyy luvussa kuusi (lukuja on 20) oikeasti kuristettuna venevajasta.

Kartanon isäntä on upporikas sir George Stubbs, jolla on vähä-älyinen länsi-intialainen vaimo Hattie (tätä vähä-älyisyyttä selitetään sukulaisavioliitoilla). Hattie on nuori, kaunis, perso koruille ja kasinoille ja hänen juttunsa ovat omituisia. Sir George on palkannut arkkitehti Michael Weymanin rakentamaan tennispaviljongin ja korjaamaan huvimajan. Talossa on "töissä" tehopakkaus neiti Brewis, vieraana olevalla aviopari Leggellä tuntuu olevan jotakin salattavaa. Varsinkin mies vaikuttaa ”raivohullulta”, Alec Leggen mielestä heikkomieliset pitää tuhota ja tässä viitataan kreolien sukuavioliittoihin, jonka seurauksia kirjassa käsitellään. Tässä minusta viitataan Charlotte Bronten klassikkoon Kotiopettajattaren romaaniin. Tekstistä ilmenee, että herra Leggellä on ollut hermoromahdus. Minusta aikamuoto on virheellinen. Mies on varsin sekaisin edelleen.

Portinvartijan majassa asustelee kartanon entinen omistaja leskirouva Folliat, jonka pojat ovat menehtyneet sodassa. Lisäksi kartanon mailla on matkailijoita (Suomestakin). Folliatit ovat asuneet kartanossa ennen Tudorien aikaa, ja nykyinen rakennus on vuodelta 1790.

Murhaleikkiä ennen Hattien serkku Etienne de Sousa Länsi-Intiasta tulee jahdillaan Cornwalliin (Devonhire on myös rannikolla ja Cornwallin naapurissa). Hattie pelkää Etienne de Sousaa ja katoaa.

Oikea murha siis tapahtuu, mutta oikean murhaajan etsintä ei etene, ja joukkio hajoaa. Mutta Poirot ei luovuta ja lopulta hän näkee kulissien taakse. Kuten monessa muussakin dekkarissa tässä kaikki ei ole niin kuin kerrotaan vaan kulissien ja roolien taakse pitää nähdä. Lisäksi osa tietää tai aavistaa enemmän kuin kertoo ja osalla on muuta salattavaa.

Kuolleen miehen huvimaja dekkari on taattua Agatha Christie -laatua ja varsin ajatuksia herättävä. Minusta Ariadne Oliver sopii hyvin Hercule Poirot'n aisapariksi. Itse murhatarina on minusta hyvinkin epäuskottava.

******
Agatha Christiellä on mukava Dickens-viittaus. Legge puhuu Betsey Trotwoodista, ilmeisesti kukaan paikalla olijoista ei ole lukenut loistavaa David Copperfieldiä. Betsey Trotwood on David Copperfieldin isotäti, jonka sydän on kultaa, vaikka ulkokuori on varsin erilainen, hänen kumppaninsa Dick on varsin humoristinen henkilö.

Agatha Christie ei tunnu suhtautuvan kovinkaan suopeasti punttikselle lähtijöihin. Tätä en avaa tässä vaiheessa enempää, koska uusikin "suomennos" on ilmestynyt ja alla lyhyesti esitelty.

*****


Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus, alkuteos: Hercule Poirot and the Greenshore Folly,1954.  Suomentaneet Antti Autio ja Pekka Marjamäki, WSOY 2015. Kirjakaupan kirja. Sivumäärä on lisukkeineen 200.

Vuonna 2015 on suomeksi julkaistu sama tarina siinä muodossa, kun Agatha Christie sen kirjoitti hyväntekeväisyystarkoituksiin parisen vuotta ennen pidempää "julkista" versiota. Kartanon nimi on on alkujaan Greenshore, mutta muuten tarina on kutakuinkin sama, hieman lyhyempi.  Hattien serkun nimi on tässä versiossa Paul Lopez. Greenshoren kartano on Laptonissa. Lisäksi suomennoksessa mainitaan Hattien olevan tyhmä kuin saapas. Pitkällä novellilla piti rahoittaa Churston Ferrersin pääkuorin ikkunoiden lasimaalaukset, mutta ylipitkä novelli ei myynyt ja se vedettiin pois markkinoilta ja korvattiin toisella neiti Marple tarinalla. Agatha kehitteli tästä pidemmän version, josta bloggaus yllä.

Tämä dekkari on minusta rikollisen persoonan kannalta hyvin kipeä, syyllinen on paha paha paha ihminen. Paha-sanojen määrä edellisessä lauseessa kertoo murhien määrän.

Tässä tarinassa on minusta monta tasoa, niitä en avaa vasta, kun kirjan julkaisusta on kulunut jonkin aikaa (editoin tätä vuonna 2016, jos silloin vielä olen blogimaailmassa ja muistan tämän), ettei tule juonipaljastusta, mutta minusta Poirot'n toteamus "murhaaja ei koskaan lopeta", voidaan ehkä reaalimaailmassa yleistää, että paha ottaa niin paljon tilaa kuin sille annetaan. Tässä tapauksessa äidin olisi tullut laittaa jälkikasvunsa kuriin hyvissä ajoin tai edes pahoissa ajoin.

****

TV-versio 25.12.2015 tuli nimellä Kuoleman huvimaja, mutta englanniksi tämä jakso on Dead Man's Folly minusta se oli ylempi versio kirjasta, se oli katsottavissa Yle-Areenasta vain suorana lähetyksenä. Nasse Housessa tapahtuu murhia, joiden motiivia ja tekijöitä on minusta vaikea arvata, sillä tavalla hyvä tv-toteutus. Ensimmäinen murhattu Marlene Tucker löytyy oikeasti hengettömänä.
Itse talo (kuvattu tv-ruudusta) minusta ei ole  ulkoisesti erityisen komea vaan näyttää laatikolta! Sama murhaaja, suurinpiirtein sama motivi. Tässä punttisjuttu ei nouse esiin.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

2 kommenttia:

  1. Minulla ei ole vielä tätä(kään) Agathaa hyllyssäni ja mietin, että joskos hankkisin tämän uuden suomennoksen, vaikka lyhyempi onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on hyvin toimitettu ja sidotaan myös tv-sarjaan. Perusversio on dekkari ilman mitään lisiä. Lultavasti pidät uudesta versiosta.

      Poista