perjantai 10. huhtikuuta 2015

Juha Itkonen: Hetken hohtava valo


Juha Itkonen: Hetken hohtava valo, Otava Seven-pokkaripainos 2013, sivumäärä 511.

Juha Itkosen romaani Hetken hohtava valo on Esa Vuoren spiraalimainen kertomus perheensä elämästä tyttärelleen, johon hän menetti yhteyden. Oikean isän oikea kirjallinen testamentti olisi minusta erilainen kuin tällainen yksityiskohtien ja samojen seikkojen jauhaminen, josta ei tule valmista. Pääpaino sepustuksessa on sitä paitsi Esan isän Eskon kodinkonebisneksissä ja äidin Liisan sekoiluissa ja syrjähypyissä. Kansikuva on yksi merkityksetön pikku tieto eli Philippe Petit on ylittämässä vaijerilla WTC-tornien välistä tilaa. Blogiaikana olen alkanut inhota merkityksettömiä ylipitkiä luotauksia "perhehistoriaan", tämä on pidempi ja tylsempi kuin Westön Älä käy yöhön yksin.


Juoni, jos sitä voi juoneksi sanoa, älä lue tätä, jos pidät kirjasta tai haluat olla tietämättä tapahtumia


Kirja alkaa huomiolla, että Miia Esan tytär vihaa Tsehovia. Esan nimi selviää sivulla 64 "Esa uneksii". Miian nimi varmasti puolen välin jälkeen. Miian äiti on Marjaana, "femakko" ja kommunisti, tuleva Vasemmistoliiton puheenjohtaja. Marjaana haukkuu alkuun Tsehovia, siksi ettei hän tartu mihinkään ongelmaan, minusta ainakin Tsehovin Lääkärin kohtalo eli Sairaalan no:6 on varsin raju kuvaus yhteiskunnasta. Marjaanasta leivotaan tämän pannukakkutarinan paha täti, (inhoan pannukakkua ruokanakin)

Seuraavaksi  26-vuotias Esko Vuori, kuopiolainen radioliikkeen myyjä, on päässyt Tokioon vuoden 1964 olympiakisojen avaajaisiin Hitachin sponsoroimana. Japanista lykätään annoksia turhaa triviaa: Hirohitosta, baseballista, Kent-tupakasta ja monesta muusta asiasta. Itse asiassa Esan ja Miian elämään ei asialla ole varmasti mitään merkitystä. Tarina poukkoilee vuodesta 1959 vuoteen 2011 asti eri ajankohtineen. Vain Esan kertomus on minämuotoista, muuten käsitellään Eskon ja Liisan tarinaa.

Krolonologisesti tapahtuu seuraavaa:

(en kirjoita sitä, miksi tämä on kirjoitettu enkä henkilöiden lopputilanteita. Se, mitä henkilöille tapahtuu on täysin sivuseikka, pääpaino on turhassa triviassa).

Esko ja Liisa tutustuvat, Esa syntyy 1960-luvun lopulla. Esasta tulee humanisti ja paikallislehden toimittaja. Esalle syntyy kaksi pikkuveljeä Timo ja Ville, joka pelasi lätkää NHL:ssakin. Esko muuttaa Tampereelle ja perustaa Radio Vuoren, ihailee Yhdysvaltoja ja kapitalismia. Liisa on sairaanhoitaja. Hänellä on pitkiä suhteita muiden miesten kanssa. Hänen suhteensa Esaan on kylmä. Radio Vuoren tarinassa tarkastellaan kodinkonekaupan ja markkinatalouden kehitystä Suomessa, käsitellään nousut ja laskut sekä 1990-luvun romahdus. Esa hengaa "femakko" (kirjassa käytetään tätä kuvottavaa substantiivia) Marjaana Variston kanssa, joka on punataustainen kommunisti. Hän tulee "vahingossa" raskaaksi, Miia on syntynyt. Syistä, joita en mainitse Esan side perheeseen katkeaa, eikä vika ole Miiassa eikä Marjaanassa, vaikka Esa luultavasti uskottelee itselleen ja lukijalle, vika on Esassa itsessään. Kun tätä velliä on hämmennetty puolentuhatta sivua saadaan tekosentimentaalinen loppu. Oikeasti loppu on haikea, mutta tässä se on fiktiivinen ja minusta teennäinen.

Triviaa, tekotriviaa ja virhetriviaa
Radioliikkeen historiaa on tarkasteltu minusta varsin hyvin. Radiot myivät hyvin ennen televisioita, televisioiden jälkeen tulivat videot, ala on keskittynyt. Paljon laitteita ja merkkejä luetellaan, ja mainitaan Gigantin tulo Vantaalle.
Radioliike Saaren Eskoa verrataan sekä runoilija Pavel Ivanoviin (en tunne herran tuotantoa) että Buzz Aldriniin (toinen mies kuussa). Kuu -triviaa on vaikka kuinka paljon, minusta tämä on vähän väkisin keksitty.
Millainen olisi suomalaisen miehen kirjoittama teos ilman urheilutietoa? Ehkä parempi ja ainakin lyhyempi! Esko on innokas penkkiurheilija. Kirjassa ankkuroidaan syntymiä Keken maailmanmestaruudella, kirjassa mainitaan päiväksi 26.9.1983, googletin ja löysin päiväksi 25.9. Miia syntyi 13.6.1983, kun Tiina Lillak kiskasi naisten keihään ME:n, tulos oli 74,76 tämä oli toinen Lillakin maailmanennätyksistä.
Kirjan mukaan:
*Ville valittiin 13-vuotiaiden maajoukkueeeseen, onko näin nuorille ollut tuolloin maajoukkue? Tuskin. Nyt alin on U16 maajoukkue.
*Intersport olisi ollut Suomessa jo 1976, Wikipedia mainitsee, että se on perustettu 1968 (pääkonttori Bernissä), oletan, että se ei ole ollut Suomessa näin aikaisin. Tämä on minulta pelkkä arvaus.
*Kirjassa puhutaan 1991 Euribor-lainasta, luultavasti oikea viitekorko saatiin Heliborista, ei Euriborista. Lainat olivat tällöin markkoina tai valuuttana, mutta ei missään nimessä euroina, jota valuuttaa ei ollut. Euribor on noteerattu vuoden 1999 alusta.
*Kirjan loppuvaiheissa puhutaan eräästä Laurasta, josta mainitaan, että hän on saanut varatuomarin virkansa. Varatuomari on arvonimi, eikä virka tietääkseni.

Kehä
Kirjassa Esa toteaa osuvasti sivulla 440 "kierrän kehää". Tämä asia on selvinnyt jo varsin varhain lukijalle. Esa ei kyllä pääsekään kehästä.

Henkilöistä
Esa, Vuorten esikoinen jää ilmeisesti varsin vähälle huomiolle, pikkuveljiensä ja vanhempien työntekojen vuoksi. Kuten arvasin, Esalla on ongelmia. Hän on ensin toimittaja ja sitten tyhjäntoimittaja. Kaikkein turhin tapaus on Esan uimarannalla bongaama Ulriika. Veikkasin väärin, että Ulriikalta olisi saanut hivin, mutta näin asia ei ilmeisesti ollutkaan. Esan kirjoittamaksi kirjaksi "testamentti" on outo, kaverilla ei ole lapsuusmuistoja, ei ystäviä eikä harrastuksia, kirjailija-isä luettelee lapselleen ennen kuolemaansa radio- ja tv-merkkejä, ja äitinsä petikavereita. Voiko oudompaa henkistä testamenttia enää kirjoittaa?
Miia, tähtää näyttelijäksi, hän jää ohueksi hahmoksi, käy kerran teatterissa Liisan kanssa. On uppiniskainen ja polttaa 15-vuotiaana tupakkaa ketjussa.
Marjaana Varisto, Miian äiti, leimattu femakoksi, on kuitenkin puolueensa puheenjohtaja ja käy ansiotyössä ja on omalle ideologialleen uskollinen hahmo.
Esko Vuori, yrittäjä ja oikeistolainen vaahtoaja. Yrittäjänä ja ihmisenä Esko on minusta järkevä. Hänen elämän tarkoituksensa on tehdä työtä ja rakastaa. Perheen hyvinvointi kumpuaa tästä.
Liisa, Eskon epävarma ja epäluotettava vaimo. Hän elää valheessa ja muiden miesten makuukammarissa ensin saa seksiä Sepolta, vaikka sitä saisi kotoakin ja sitten makaa Matin kanssa. Liisan ammatti on arvostettu ja arvokas, sairaanhoitaja keskososastolla. Yksityiselämässä ja ihmissuhteissa Liisa on täydellisen epäonnistunut, äitinäkin hän on "huono".

Juha Itkosen romaani Hetken hohtava valo on monen blogikehun aateloima aarre, mutta minusta ontto kupla, joka ei edes poksahtanut.

Kaisa Reetta T on blogannut tästä noin vuosi sitten NÄIN.
*****
Juha Itkonen (s. 1975) näyttäytyy tänne blogiin hyväksi ja vaatimattomaksi kirjailijaksi.

Itkosen teoksesta Anna minun rakastaa enemmän, olen blogannut täällä.

Hyvä kirjailija tarkoittaa tässä sitä, että Blogistan pitää näistä kirjoista, minä tosiaan en pitänyt näistä lukemistani. Itkosella ei minusta ole huumoria juuri lainkaan, vaan hänen teoksissaan (lukemissani) mieskertoja maanisena tai masentuneena sepittää satuja ja tarinoita tuskastuvalle lukijalle.

Vaatimattomuus on oma luonnehdintani. Itkonen pitää matalaa profiilia, mikä minusta on erikseen mainittava hyve nykymaailmassa.

4 kommenttia:

  1. Olipa virkistävää lukea näin täydellisen pottuuntunut arvio :) Saat kirjan kuulostamaan aika ikävältä. Jostain syystä Juha Itkonen ei ole koskaan napannut minullekaan. En pidä noista romaaninimistä, ne ovat minusta teennäisiä. Selasin joskus tuota Anna minun... ja annoin olla. Edelleen on siis lukematta. - Femakko on tosiaan kuvottava sana...

    VastaaPoista
  2. Ohho, mikä arvio, Jokke! :) Tosi kiinnostava ja virkistävä tosiaankin, sain tekstistäsi kiinni ja tunnelmasi lukukokemuksesta tulivat kyllä hyvin esille tästä!

    Luet kirjat ihailtavan tarkasti, kun noin monta triviavirhettäkin tästä löysit!

    VastaaPoista