Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
L.M Montgomery: Sara ja kultainen tie
L.M Montgomery: Sara ja kultainen tie, The Golden Road, 1913, suomennos Sisko Ylimartimo ja jälkisanat, sivumäärä 263.
Sara Stanley on teini-iässä, mutta hänellä on vielä lapsen tarinat. Hänen kaveripiirinsä kuuluvat Beverley King, serkku, joka on myös tämän tarinan kertoja, sekä Cecily, Felix ja Felicity King, Dan, Sara Ray ja Peter Craig. He asuvat Kanadassa Prinssi Edwardin saarella. Beverley siis on tässä pojan nimi, joka minulle selvisi vasta puolen välin jälkeen.
Lasten puuhista kerrotaan herttaisesti. Uudenvuotena Peter lupaa ettei koskaan juo, vaikka ei ole siis vielä koskaan juonutkaan. Hieno lupaus. Lihava Felix ajattelee lopettavansa omenoiden syönnin, koska epäilee, että omenat lihottavat. Tuskinpa. Felix on minusta reipas ja reilu kaveri.
Tarinaa viedään etenpäin paljon Saran kertomin tarinoin. Lisäksi lapsille tapahtuu kaikkea jännittävää. Tullessaan Mattie-serkun tyköä myrsky yllättää ja kaverukset eksyvät ja joutuvat kylän noidan Peg Bowenin tyköön, mitä he yrittivät välttää. Peg antaa suojaa ja ruokaa ja antaa pisteliäitä, mutta tosia luonnehdintoja lapsista ja aikuisista. Kalustus on outo, talossa on pääkallo ja täytettyjä eläimiä myös täytetty apina. Lapset tulevat toimeen lopulta kaikkien kanssa myös Pegin. Ihastumisia käsitellään jonkin verran. Cyrus on varsin ihastunut Cecilyyn, jolta leikkaa kiharankin. Tunne kuten alempaa ilmenee ei ole molemminpuolinen.
Montgomerylaiseen tapaan tarinassa vietetään kahdet häät ja yhdet hautajaiset, tosin vain perheen kissa kuolee. Kirjassa myös teurastetaan siipikarjaa markkinoille. Sara Raylla on tiukka äiti ja tytöllä on syyliä. Mitään kiusaamista tai kaksinkamppailua tai pätemistä ei esiinny, vaan teos on minusta hyvinkin eheä.
Sara ja kultainen tie -teoksen hauskin tapahtuma on minusta kuvernöörin vaimon vierailu. Lapset pitävät seuraa naiselle, jota he luulevat kuuroksi Eliza-tädiksi. He lörpöttelevät valokuvien henkilöistä pisteliäitä huomioita, "hän meni neljättä kertaa naimisiin" tai "hän sinnittelee hengissä, koska hän pelkää, että hänen miehensä menee uusiin naimisiin". Itse kuvernöörikin saa muutaman luonnehdinnan. Lapsille tapaus selviää vasta rouvan poistuttua, ja kuvernöörin vaimo lähettää postia ja on ottanut asiat huumorilla ja kutsuu lapset kylään. Nainen on kerrankin kuullut rehellisiä luonnehdintoja, politikon vaimona saa varmasti kuulla paljon muunneltua totuutta.
Lapset toimittavat reippaasti Meidän Lehteä. Se on minusta varsin kekseliäs, vitsikäs ja oivaltava, kaikkine rosoineen. Kirjassa on lehdestä kaikki ilmestyneet numerot. Hiuskiehkura aiheutti muutaman ilmoituksen lehdessä.
Kadonnut - varastettu tai hukattu - sydän. Löytäjää pyydetään palauttamaan se Cyrus E. Briskille, pulpetti 7, Carlislen koulu.
Kadonnut tai varastettu: Ruskea, noin kolme tuumaa pitkä tuuman paksuinen hiuskiehkura. Löytäjä palauttanee sen neiti Cecily Kingille, pulpetti 16, Carlislen koulu
Etikettipalstalla kysytään, miten menettelen kun nuori mies varastaa minulta hiuskiehkuran? Vast: - Kasvata lisää tukkaa.
Minusta Sara ja kultainen tie on toisaalta herttainen kirja, siinä on ihastuttavia tarinoita, mutta toisaalta se on hyvin surumielinen. Kirja kuvaa lapsuuden viimeistä vuotta. Sara Stanley on lähdössä isänsä kanssa Pariisiin, Beverly sisaruksineen Etelä-Amerikkaan. Beverlyn tekstistä ilmenee, että Cecilia kuolee varsin pian, hän onkin sairastellut.
Blogiarvioissa (poikkeuksen tekee ainakin kirjan sankarin kaima Sara, joka kehuu kirjaa eikä syyttä) on pidetty kertoja Beverlyä näkymättömänä ja lapsiin on liitetty ikävähköjä adjektiiveja. Minusta lapset ovat lapsia omine vahvuuksineen ja pikku vikoineen. Minusta lapset olivat herttaisia ja reippaita. Kertojan pitääkin antaa muille tilaa eikä päsmäröidä itse. Myös käännöstä ja kirjoitusvirheitä on arvosteltu. Minusta kirjoitusvirheet olivat tarkoituksellisia, useimmat olivat Meidän Lehdessä. Jokainen rutisija voi alkaa itse kääntää kirjoja, Sisko Ylimartimo oli suoriutunut urakasta hyvin ja jaksanut kirjoittaa vielä mukavat jälkisanatkin.
Sara ja kultainen tie on jatko-osa Montgomeryn Sara, tarinatytölle, jonka lukeminen ei minusta ole edellytys tämän jatko-osan lukemisille. Alkuosassa selvitetään serkusten asema. Sara Stanleyn äiti Felicity on kuollut. Hän on Bevin täti. Myös Bevin äiti on kuollut. Isä on joutunut lähtemään töihin Rio de Janeiroon, joten Beverley ja Felix-tädin ja sedän luo "sukukartanoon". Sara asuu Roger-sedän ja Olivia tädin luona, Felix ja Beverley Alec-sedän ja Janet-tädin luona, joilla on lapset Felicity, Cecily ja Dan.
Sekä The Story Girl että The Golden Road ovat luettuina Gutenbergissä englanniksi, linkit palveluun ovat kirjan nimissä, suosittelen kuuntelemaan on hyvä harjoitusta esimerkiksi lukiolaiselle ja yläkoulussa ja niille, jotka haluavat harjoitella sitä kääntämistä. Tekstimuodossa kirjaa en Gutenbergistä löytänyt.
Ainon hieno bloggaus löytyy täältä (katso kommentti)
(Olkoon tämä Naistenpäivän bloggaukseni, tänään piti tulla Alistar MacLeania, mutta miehet voivat odottaa viikon lisää).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minun täytyi ihan tarkistaa, mitä itse olen tästä kirjasta kirjoittanut ja totesin, että olenkin postannut molemmista kirjoista samalla kertaa ja tarkastallut enempi kuin kirjan tapahtumia niin Montgomeryn kirjoissa esiintyviä motiiveja sekä luonnehtinut hieman kirjan ja siitä tehdyn tv-sarjan eroa.
VastaaPoistaPidin paljon Sara Tarinatyttö kirjasta ja sen jatkosta. Lukukokemus oli todella miellyttävä.
Jos postaus kiinnostaa, se löytyy täältä: http://sheferijm.vuodatus.net/lue/2014/01/lycy-maud-montgomery-sara-tarinatytto
Linkkasin bloggauksen, en tiennyt että Tien Avonleaan pohjautuu tähän sarjaan (päätteli bloggauksesta?). Olen sivu silmällä nähnyt sarjaa. Mukava sarja.
PoistaMinulta on jäänyt nämä kirjat lukematta, noiden kirjojen lukuiässä olin luultavasti siirtynyt jo Agatha Christien maailmaan ja annoin kirjastontädille pikkuvanhoja ohjeita mitä uutuuksia kirjastoon pitäisi hankkia. Lapsillakin on omat lukutottumukset ja - tavat :)
VastaaPoista:)
PoistaYlimartimon suomennokset lienevät ensimmäiset, eli näitä on ollut saatavissa ilmeisesti sangen vähän aikaan.
(Tämä on kuitenkin mutu-tieto).
Montgomery sopiikin naistenpäivään mitä parhaiten, kiitos hienosta kirjoituksesta! Minulta monet näistä uudemmista käännöksistä ovat yhä lukematta, vaikka Anna ja Emilia ovat kulkeneet mukana melkeinpä läpi elämän. Mutta ehkäpä aikanaan nämäkin!
VastaaPoista:)
PoistaAnna ja Emilia kuuluvat varmasti kaikkien naisten elämään :)