Jack London: Merisusi

Jack London: Merisusi, alkuteos Sea-Wolf, 1904, suomentanut Helmi Krohn, Valitut Palat, Maailman Parhaat Kertojat, 1993, teoksen sivumäärä 302. Teksti sivuja 294, suomennos on lyhentämätön, lopussa on John L. Cobbsin jälkisanat.

Varoitus, sisältää otteita juonesta
Jack Londonin Merisusi kertoo Humphrey van Weydenin laivamatkasta Ghost-laivalla, jonka armottomana kapteenina on Susi-Larsen. Kirjan jännite syntyy raa'an, arvaamattoman ja omavaltaisen Susi-Larsenin ja "kirjatoukka" Humphrey van Weydenin välille. Humphrey van Weyden on menossa San Franciscosta lautalla ystävänsä tyköön, kun lautta uppoaa törmäyksen takia. Hänet pelastetaan Susi-Larsenin Ghost-alukseen, joka on menossa hylkeenpyyntiin Japanin rannikolle. Humphrey van Weyden on koroillaan elävä kirjatoukka, joka ei ole elämässään tehnyt mitään hyödyllistä eikä ainakaan ruumiillista työtä. Hän vaatii itseään vietäväksi lähimpään satamaan tai ohi ajavaan laivaan. Susi-Larsen ei suostu vaan pitää miehen laivassa.

Teoksen alkuasetelmassa on jonkin verran samankaltaisuutta Rudyard Kiplingin Meren urhoihin, jossa hemmoteltu miljonäärin poika Harvey Cheney tippuu valtamerilaivasta ja pelastetaan pieneen kalastusalukseen, joka ei palauta Harveyta satamaan vaan Harvey joutuu selviytymään kalastuskaudesta ja miehistyy. Harvey Cheney syyttää miehistöä rahojensa varastamisesta. Miehistö on syytön, tässä kertojalta on hävinnyt 180 dollaria, josta syyttää kokkia. Kumpikaan merestä pelastettu hienohelma ei ole erityisen kiitollinen pelastumisestaan. Tässä Humphreyn palautus olisi ollut mahdollista. Susi-Larsen on karski kapteeni, jonka johtamiskeinot ovat yksiulotteisia, pelottavia ja mies toimii paljolti pakkomielteiden ohjaamana, toisin kuin Meren urhoissa, jossa kapteeni Disko Troopin päätökset perustuvat ajatteluun, kokemukseen ja järkeen.

Koska Humphrey van Weyden on kertojana, saadaan laivaväestä aluksi turhankin tyly kuva. Ruikuttava kertoja loukkaa polvensa ja häntä aletaan kutsua Humpiksi (Hump tarkoittanee kyttyrää tai kuhmua). Hump näkee perämiehen kuoleman ja tunteettomat hautajaiset. Susi-Larsen valitsee uuden perämiehen miehistöstä ja "pestaa" Humpin laivapojaksi. Humpin asenne työntekoon ja laivalla oloon on kuin Eustace Clarence Ruikun (teoksessa Kaspianin matka maailman ääriin). Hump ei ole tottunut työhön eikä osaa tehdä töitä. Hän toisaalta arvostelee sisimmässään Susi-Larsenin kovia ja ihmisarvoa loukkaavia puheita, mutta toisaalta tuntee kokkia Thomas Mugridgeä kohtaan vihaa ja murhanhimoa ja pohtii onko raakuus jo tarttunut häneenkin. Susi-Larsen, vaikka omistaakin Shakespearen ja muiden mestareiden teoksia, puhuu, että vahvat syövät heikot ja nopeat hitaat. Susi-Larsenin mukaan Hump on kuin fregattilintu, eli elää muiden hankkimasta omaisuudesta. Hump on elänyt koko elämänsä työtä tekemättä isänsä omaisuudella.

Ghostin määränpää on Japanin rannikon lähellä olevat hyljeyhdyskunnat, johon miehistö menee teurastamaan hylkeitä, niiden nahkojen takia. Laivamatka on raakuuksia täynnä. Miehistö vihaa Susi-Larsenia, joka puolestaan halveksii miehistöään. Lisäksi pyyntialueella on Susi-Larsenin veli Surma-Larsen Macedonia -laivallaan. Veljesten välit ovat "kireät". He eivät mahdu samalle pyyntialueelle, vaan yrittävät tuhota toisensa. Laivamatkalla van Weyden kohoaa aina perämieheksi asti, lähinnä Susi-Larsenin suorittamien puhdistusten vuoksi.

Kirjan käännös on lyhentämätön ja teoksessa on paljon raakoja keskusteluja elämän tarkoituksesta, armosta ja  kuolemattomuudesta kertojan ja kapteenin välillä. Kirjassa tapahtuu lisäksi kaksi yllättävää käännettä. Ensiksi haaksirikon takia laivalle astelee runoilija ja arvostelija neiti Maud Brewster, jonka van Weyden tuntee aiemmasta elämästään henkilönä, joka on myös kirjoittanut kritiikkejä. Susi-Larsen iskee silmänsä Maudiin, johon myös van Weyden tuntee sielullista vetoa. Toisessa käänteessä Susi-Larsen alkaa saada päänsärkykohtauksia ilmeisesti, joko aivokasvaimen tai aivoinfarktien vuoksi. Maud ja van Weyden pakenevat laivalta ja päätyvät autiolle saarelle, jossa joutuvat selviämään ja metsästämään hylkeitä. Ghost -laiva päätyy samalle saarelle ilman mastoja, vain kapteeni mukanaan. Lasti on ryöstetty, miehistö on mennyt Surma-Larsenin laivaan, veli on ollut veljelle todellinen susi. Surmakin koittaa, mutta sitä ennen Susi-Larsen yrittää hankkiutua van Weydenistä ja laivasta eroon. Pahaksi onneksi pääkivut ovat vieneet Susi-Larsenin näkökyvyn.
*****
Tätä kirjaa en nuorena lukenut. Se sisältää poikakirjan ainekset eli selvitymis- ja kasvutarinan. Humphrey van Weyden, isänsä perinnöllä elänyt laiskanpullea lukutoukka ja jo aikuinen hienostohaihattelija, joutuu tulikasteeseen, josta selviää. Lisäksi tarinaan tupsahtaa kaunis neito ja koetaan vieno rakkaustarina.

Mutta kirjan pääpaino on kuitenkin Susi-Larsenin henkilössä ja ajatuksissa sekä van Weydenin ja Susi-Larsenin keskusteluissa. Lisäksi tämä on minusta jopa darvinistisen kilpailun kuvaus. Susi-Larsen pitää voimillaan ja älyllään vahvimman oikeudella kaikki kurissa, laivalla noudatetaan vahvimman lakia. Jos joku yrittää haastaa Susi-Larsenin, hän joko tappaa tai hankkiutuu vastustajasta eroon. Van Weyden kuvaa häntä individualistiksi, materialistiksi ja loogiselta kannalta hedonistiksi. s. 65. Minä sanoisin, että hän on sen lisäksi narsisti ja manipuloijakin. Hänessä on minusta samanlaista äkkipikaisuutta ja väkivaltaisuutta ja toisaalta charmia kuin Sopranoksen Tony Sopranosissa.

Susi-Larsen on kotoisin Norjasta, mutta tanskalaisista vanhemmista. Hän on päätynyt pienenä merille. Hän on sivistänyt itseään ja laivallakin hänellä oli muhkea kirjasto, missä oli Shakespearea ja Darwinia, ja paljon muuta. Shakespearesta Hamlet on suosikki, syytä ei selvitetä, mutta Hamlet oli Tanskan prinssi. Susi-Larsen leikittelee ihmisillä, eikä tunne lainkaan empatiaa. Susi-Larsen on ironinen ja ihmettelee, että jos elämä on ikuista, miksi ihmiset pelkäävät niin paljon kuolemaa. Larsen ihmettelee, miksi vain se elämä, joka on ihmisessä "sisällä" on pyhää ja kuolematonta, mutta ei se elämä, joka on eläimissä. (Jack London pohti asiaa paljonkin ja oli eläinten oikeuksien puolesta puhuja).

Van Weydenin ja Susi-Larsenin suhteessa on paljon muutakin. Van  Weyden pitää itseään elämän kunnioittajana ja humanistina, mutta laivalla hän oppii pitämään puolensa, myös tikarilla. Varsinkin petollista kokkia kohtaan "humanisti-Hump" tuntee vain murhanhimoa. Kokki oli varastanut 185 dollaria Van Weydeniltä, jotka rahat Susi-Larsen pelaa itselleen. Hän ei anna rahoja Humpille, mutta kehottaa pitämään puolensa. Kun Susi-Larsen iskee kyntensä Maudiin, purkautuu uudestaan van Weydenin hillitön murhanhimo. Ihastumisen Maudiin Hump on peittänyt Susi-Larsenilta. Saarella välit Humpin Maudiin lämpenevät, mutta suudelmien aika on vasta, kun Susi-Larsen on kuollut. Miesten suhteita hallitsee siis pitkälti asema ja voima. Van Weyden pääsee lopulta niskan päälle ja vasta tällöin pystyy kohtaamaan Maudin naisena. Hän tajuaa matkan aikana, että hän on 35 vuotta ollut hautautuneena kirjoihin, eikä ole ymmärtänyt oikeasta elämästä oikeastaan mitään.

Matkan aikana ruikuttava, nilkuttava ja avuton Hump ensin laivapoikana oppii huolehtimaan itsestään, kohoaa miehistössä herra van Weydeniksi, joka selviää itsenäisesti ja kykenee ottamaan vastuun myös toisesta ja naisesta, ja tuntee ensimmäistä kertaa rakkautta. Tämä on käytännön tilannekohtaista Maslow'n tarvehierarkiaa, vaikka Abraham Maslow syntyi neljä vuotta tämän kirjan julkaisun jälkeen. Miehistö tyydyttää ensin fysiologiset tarpeensa ja turvallisuuden tarpeitaan lähinnä tappelemalla. Voi olla, että Maud Brewster ja  herra van Weyden ovat olleet maissa Maslowin tasolla viisi eli toteuttaneet itseään runoilemalla, mutta uudessa ympäristössään heidän on taisteltava ensin "pääsystä" tasolle yksi, eli heidän elossa pysyminenkään ei ole taattua.

Susi-Larsen on armoton muille ja itselleen. Minusta kirjassa on miehistön dynamiikka esitetty hyvin. Eräät työyhteisöt toimivat samoin, tosin kuvainnollisesti. Liian autoritäärinen johtaminen toimii näin. Susi-Larsen on oikkuja täynnä. Hän nostaa miehistöstä suosikkeja, tarjoilee viskiä, ajaa miehiä laivalta muutaman päivän päästä, kun suosio on ohi. Miehistön mitta on täysi, mutta voimalla ja pelolla Susi-Larsen sementoi valtansa, kunnes riittävän suuri ulkoinen voima tulee. Veljesten yhteydenottoa ei kirjassa kuvata vain seuraukset.

Aikalaiskuvauksena tässä on paljon hienoa. Surma-Larsen hylkeennahkojen lisäksi vie aseita Kiinaan ja oopiumia Yhdysvaltoihin. Hylkeiden pyytäminen on pelkkää veristä teurastusta. Vain nahka otetaan talteen, ja sekin vain naisia varten (tätä erityisesti korostetaan, tapetaan vain siksi, että nahka päätyy hienostonaisten olkapäille).

Jack Londonin Merisusi on moniuloitteinen seikkailukertomus, jonka päähenkilö on kapteeni Susi-Larsen, jonka Ghost-laivalla on darvinistinen elonjäämiskamppailu. Kirjan alkuosa on unohtumatonta hyvän ja pahan, oikean ja väärän pohdintaa. Juonen kuljetus hajottaa lopussa vastakkainasettelun lemmenlepertelyihin. Merisusi on kuitenkin lukemistani poikakirjoista kuitenkin yksi parhaimmista. Miten olisin siihen pikku poikana suhtautunut jää arvailujen väliin. Tässä on paljon teemoja, joita pikku poikana en olisi ymmärtänyt.
****
Jack London (1876 - 1916) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Merisusi eli Sea-Wolf on julkaistu 1904. John L. Cobbsin jälkisanojen mukaan Susi-Larsenissa olisi ripaus Jack Londonia, joka vietti varsin vaihtelevaa elämää. Jack London toimi monessa ammatissa, mutta opiskeli myös yliopistossa, mutta opiskelut kariutuivat varojen puutteeseen. Jack Londonin tunnetuimmat teokset lienevät Erämaan kutsu ja Valkohammas. Wikipedian mukaan  Jack London olisi USA:n käännetyin kirjailija.
Jack London julkaisi 51 kirjaa, 500 artikkelia sekä 191 novellia. Hän sairasteli ja lääkitsi itseään, nämä sekä myrskyisä yksityiselämä sekä kova työtahti edesauttoivat Jack Londonin ennenaikaista kuolemaa, Jack London rakensi isoa kotiaan, jonka oli ristinyt Sudenpesäksi. Vuonna 1913 se paloi maantasalle, ennen täydellistä valmistumistaan. Klondyken kuningas kertoo Alaskan karuista oloista ja toisaalta kapitalismin vielä karuimmista lainalaisuuksista.