Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Alistar MacLean: Kotkat kuuntelevat
Alistar MacLean: Kotkat kuuntelevat, Where Eagles Dare, 1967, wsoy kahdeksastoista painos 2010, suomentanut Timo Martin, sivumäärä 283.
Alistar Maclean on kuuluisa viihdyttävistä toimintajännäreistään. Kotkat kuuntelevat alkaa Lancaster-pommikoneen suojista, missä skottimajuri Smith johtaa MI6:n retkikuntaa, jonka pitää vapauttaa Normandian maihinnousun pääsuunnittelija kenraaliluutnantti Carnaby. Saattueeseen on koottu erilaisia ihmisiä. Vanki on Gestapon käsissä Schloss Adlenissa vuoristolinnassa. Laskuvarjohyppy onnistuu miehistöltä hyvin, mutta radistin niska on katkennut. Smith kuitenkin havaitsee, että niska on katkaistu.
Suoritettava tehtävä on salainen ja varsin monimutkainen. MacLean on saanut teokseensa (liian) paljon yllätyksiä ja käänteitä. Retkikuntaan kuuluu lopulta kaksi naistakin, toinen on tarjoilijana alppikylän majatalossa, toinen tulee paikalle hänen serkkunaan. Smith osaa ilmeisesti hyvin saksaa, hän nimittäin esiintyy saksalaisille Himmlerin veljenpoikana ja myöhemmin agenttinakin. Tässä on samaa kuin Navaronen tykeissä, joskin se on minusta parempi kirjana (ja elokuvana).
Liittoutuneiden joukkiossa on myös kaksoisagentteja ja kolmoisagentti, lisäksi retkikunnan päämäärä on sangen yllättävä. Huikeiden vaiheiden jälkeen päästään kotimatkalle, josta ei siltäkään yllätyksiä eikä käänteitä puutu.
Vaikka kyse on sota- ja agenttikirjasta, on kerronnassa paljon kepeyttä ja huumoria. Myös konnat pystyvät suhteellisen sivistyneeseen keskusteluun. Smith, joka on tarinan yksi sankareista, tainnuttaa mieluummin kuin tappaa. Toisaalta ruumiiltakaan ei vältytä. Pääkonna päättää päivänsä hyppäämällä Mosquito-lentokoneesta ilman laskuvarjoa, eikä kukaan häntä estele, ovi laitetaan vain kiinni hypyn tapahduttua. Operaatio Overload on onnellisesti ohi, ylikuormitustilanne on purettu.
Loppu on siis onnellinen ja tuplaromanttinen.
*****
Alistar MacLean (1922 - 1987) oli skottilainen seikkailukirjailija, jonka kuuluisin teos lienee Navaronen tykit, jonka olen sekä lukenut että katsonut kirjan mukaan tehdyn filmin. Minusta Kotkat kuuntelevat ei ole erityisen osuva nimi, Where Eagles Dare on minusta astetta parempi. Uskallusta tässä tarvitaan ja hyviä hermoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omassa hyllysänikin odottelee parit MacLeanit. Näitä aikoinaan muistaakseni muutaman luinkin. Aika hyviä ovat myös näistä tehdyt elokuvatkin.
VastaaPoistaTotta :)
PoistaOlen lukenut tämän ja kävinpä katsomassa elokuvankin sen ilmestyttyä. Tuota yllättävää päämäärää kuvaa, että elokuvaa oli katsomassa muutama poika, jotka kommentoivat sitä häiritsevästi ääneen. Kun päästiin päämäärään, kaverit tipahtivat kärryiltä ja hiljenivät vihdoin.
VastaaPoistaMinusta MacLeanin paras on esikoisteos Saattue Murmanskiin.
Tämän juonikuvio on yllättävä :)
PoistaSaattue Muurmanskiin on nomenä tuttu, mutta en ole lukenut sitä, Navaronen haukat on kotona lukematta.
Samaa mieltä Murmanskista.
Poista