keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Lucky Luke kohtaa Daltonin veljekset


Morris eli Maurice de Bevere (1923 - 2001) oli Lucky Luken isä. Ensimmäiset Lucky Luke -tarinat syntyivät 1947. Vuonna 1948 belgialainen Morris kävi USA:ssa katsomassa Villin Lännen miljöitä, tai mitä siitä oli enää jäljellä.

Morriksen sankari Lucky Luke on yksinäinen cowboy, joka ampuu varjoaan nopeammin, takakannessa on kuva. Lucky Luke on samanlainen kuin Tintti, eli varsin nuhteeton, ja jää muiden hahmojen varjoon. Lucky Lukella on huippuälykäs hevonen Jolly Jumper. Älykkyyden toista laitaa edustaa vankilan koira Rantanplan (lienee väännös RinTinTinistä). Rantanplan on kiltti, mutta huono vahtikoira ja lännen "tyhmin koira", mutta minusta hyvin sympaattinen olento.

Rene Goscinny (1926 - 1977) alkoi tekstittää Lucky Lukeja vuonna 1955 ja teki näin aina kuolemaansa saakka. Morris jatkoi kuitenkin Lucky Luken julkaisemista Goscinnyn poismenosta huolimatta yksin tai jonkun muun tekstittäjän kanssa.

Lucky Luke -tarinat jakautuvat karkeasti kolmeen kategoriaan, esitellään lännen legendoja kuten Calamity Jane, Jesse James ja Billy the Kid, toinen kategoria on tarinat, jotka liittyvät uudisasutuksen leviämiseen, lennättimen vetäminen (Laulava lanka), vankkurikaravaanit, Ryntäys Oklahomaan rautatien tekeminen (Kiskot yli preerian) sekä erilaiset huijaukset, kolmannen kategorian muodostavat Lucky Luken ja Daltonien yhteenotot, johon luon pienen katsauksen.

DALTONIN VELJEKSET

Oikeat Daltonin veljekset olivat Frank, Gratton, Robert ja Emmett Dalton, eli neljä veljestä, veljessarjaan kuului myös viides eli William, joka oli myös rikollinen, mutta eri seurassa ja kuoli vuonna 1894.

Perhe ilmeisesti asusti Kansasissa, jossa isällä oli saluuna. 1880-luvulla pojat "vaikuttivat" Oklahomassa. Frank Dalton, joka oli ollut lainvalvojanakin, oli syntynyt 1860 ja kuoli luotiin vuonna 1888. Hän oli myös hevosvaras ja pankkirosvo. Myös Robert eli Bob ammuttiin, vuonna 1892, hän oli syntynyt 1869, samassa tulitaistelussa kuoli Gratton Dalton, hän oli syntynyt 1861. Sen sijaan Emmett Dalton, joka oli syntynyt 1871, jäi henkiin, vaikka hän  sai kehoonsa 23 luodin osumaa. Hänet tuomittiin vankilaan. Hän vapautui 14 vankilavuoden jälkeen vuonna 1917, Emmett eli tuomion jälkeen rehellisesti parisenkymmentä vuotta ja kuoli vuonna 1937.

Emmett kuoli siis vuonna 1937 eikä vuonna 1917, mikä virhe on joidenkin Lucky Luke -albumien takasivulla.

Nämä oikeat Daltonin veljekset esiintyivät Lucky Lukessa ensimmäisen kerran vuonna 1954 kahdessa tarinassa albumissa Lainsuojattomat. Albumi on alkuperäiseltä nimeltään Hors-la-loi ja siinä on kaksi Morrisin luultavasti vuonna 1951 piirtämää tarinaa eli Lainsuojattomat ja Daltonin veljesten paluu, albumi on julkaistu suomeksi 1982, ja ostin sen huuto.netistä. Albumissa Lucky Luke tekee selvää "alkuperäisistä Daltoneista", jotka ovat älykkäitä ja hurjia. Tarina päättyy kaikkien neljän hautakummulle. Daltonien veljesten paluu -tarina on taas kertomus Smileystä, joka rehvastelee pistäneensä Daltonit aisoihin. Lucky Luke tekee kepposen, ja kolmen muun kanssa pukeutuu Daltoneiksi, Smileyn hymy hyytyy. Jostain syystä Daltonien veljesten nimet ovat Bob, Grat, Bill ja Emmett, yllä olevan perustteella William eli Bill kuului toiseen koplaan.



Daltonin  "toiset veljekset" esiintyvät ensimmäisen kerran 1956 Joss Jamon albumin sivulla 33 kahdeksannessa kuvassa, valokuva Lucky Luke -albumista ja pienennös. (Lähde: Voittamaton Lucky Luke: puhekuplassa lukee "Daltonin veljesten serkut"). Daltonit ovat kaikki saman näköisiä, muuten paitsi pituus vaihtelee. Daltoneilla on viikset ja voimakas leuka ja pottunokka. He eivät eroa albumissa muuten kuin pituutensa osalta, he "seikkailevat" seitsemässä ruudussa Joss Jamon -albumissa.


Daltonin serkukset (1956) oli ensimmäinen Daltonin veljeksiin keskittynyt Lucky Luke -albumi. Siinä seikkaili tuttu Dalton -nelikko.

Katsoessaan kuuluisien serkkujensa kuvaa, he päättävät kostaa Lucky Lukelle, joka syöksi serkut turmioon. Daltonien veljekset ovat lyhyimmästä pisimpään: Joe, Jack, William ja Averell. He asuvat Arizonassa ovat täysiä toheloita, mutta harjoittelevat ahkerasti ampumataitoa. Albumissa Lucky Luke estää heidän aikeensa, mutta kaupungin piiritystilanteessa antautuu Lucky Luke Daltoneille, joiden mukaan lupautuu ryöstöretkille. Lucky Luke järjestää "valeryöstöjä", eli pankeissa on pelkkää paperiroskaa säkeissä. Tämä selviää viimein Daltoneille, ja alkaa Lucky Luken jahti. Lucky Luke ottaa yksitellen Daltonit kiinni järjestyksessä Averell, William, Jack ja lopuksi pahansisuisin Joe.

Daltonien pako (1959), ilmestyi toisena Dalton-tarinana. Daltonit kärsivät 500 vuoden tuomiota (joka on alennettu 367 vuodeksi), mutta Daltonit pakenevat  vankilasta, jotta Joe saa kostaa Lucky Lukelle. Tarinassa Daltonit julkaisevat Lucky Lukesta Wanted-ilmoituksen ja levittävät hänestä väärää tietoa, ja kaappaavat hänet "piiakseen". Ratsuväki pidättää muut Daltonit, mutta Joe haastaa Lucky Luken kaksintaisteluun. Hän on rasvannut koteloaan liikaa, ja Lucky Luke lyö hänet monttuun.


Daltonin veljekset (1968) ilmestyi Suomessa ensimmäisenä Dalton-albumina, mutta se on vasta seitsemäs Dalton-tarina. Albumi on ehkä julkaistu sen vuoksi ensimmäisenä Dalton-tarinana, että se on loistava ehkä paras Dalton-albumi ikinä . Lucky Luke menee aluksi rauhoittamaan Fenton Cityn ja vangitsi itse pääkonna Fentonin, joka kerskailee kaupungillaan vankilassa. Daltonit ovat samassa vankilassa, erehdyksessä Joe Dalton vapautetaan, morse-sanoman vastaanottajalle oli sattunut virhe, Milton ei Dalton olisi pitänyt vapauttaa, vastaus oli AMAOOTTA (=IDIOOTTI). Joka tapauksessa Joe Dalton on ulkona vankilasta ja pian myös muut Daltonit. He suuntavat autioituneeseen Fentonin kaupunkiin, josta tulee Dalton City, joka on albumin ranskankielinen nimi! Lucky Luke jää kiinni osin Rantanplanin vuoksi, Lucky Luke ei ole huolissaan kiinnijäämisestään vaan ohjailee Daltoneita. Daltonit avaavat saluunan, hotellin, pyykkäävät hotellivieras Lucky Luken vaatteita, tekevät ruokaa, hoitavat Jolly Jumperia. Albumi esittelee paljon veljesten inhimillisiä puolia. Averell kokkailee pöperöjään, josta pitää lähinnä Rantanplan. William on tallipoikana. He kutsuvat kapakkatyttöjä. Sekä William ja Joe ovat rakastuneet Lulu Carbineen. Lucky Luke puijaa Joen järjestämään häät hänen ja Lulun kanssa. Joella on tummapuku ja kävelykeppi, hän on innoissaan. Mutta Lulu on jo naimisissa, ja muutenkaan kaikki ei mene Daltonien suunnitelmien mukaan. William ja Joe tappelevat muutaman kerran hyvin kiivaasti, mustasukkaisuus riivaa molempia.  Lucky Luke pidättää kaikki vieraat. Kansikuvassa Lucky Luke tulee kakusta. Todellisuudessa kakun sisällä on ensin Rantanplan. ja sitten kapakkatyttö Belle, jonka tullessa kakusta kaikki on pidätetty ja Dalton City on tyhjä. Erinomainen albumi. Tässä Daltonit ovat Texasissa.

1960-luvulla tuli viisi Dalton-tarinaa.


Daltonien jäljillä (1960) jatkaa Daltonien tarinaa, tällä kertaa mukana on kansikuvassakin oleva Rantanplanin vankilan koiran, joka on miltei tarinan päähenkilö. Averell pakomatkalla varastaa lehmän, jotta saisi maitoa ja lihaa. Lehmä puskee koko porukan karkuteille. Albumissa on tavanomaiset Joen ja Lucky Luken välien selvittelyt. Kaupungissa Averell murtautuu lihakauppaan ja Joe asekauppaan.

Daltonit lumipyryssä 1962, alkaa Daltonien pakomatkalla, he ovat kovertaneet neljä reikää. Pakomatka suuntautuu pohjoiseen Kanadaan asti, jossa heidän pitää tottua lumeen ja kylmään. Lucky Luken matkaan tulee Rantanplan. Kanadassa ratsupoliisi korpraali Perdergast hyvin pedantti ja omaa paljon arvovaltaa paikallisten konnien silmissä. Albumissa on ikimuistoisia kohtauksia, Daltonit huutamassa timbeer ja kaatamassa puita, on lokareita ja  tukin uittoa, intiaaneja. Rekeä vetävät niin Rantanplan kuin Daltonitkin.

Daltonit vauhdissa 1962
Daltonit pakenevat ja Lucky Luke tuo heidät takaisin vankilaan, mutta kaikki vangit on armahdettu. Daltonit suuntaavat apassi-alueille, mutta jälleen kerran eivät pysy kaidalla polulla.

Daltonit tekevät parannuksen (1964), Daltonit päästetään kuukauden koevapauteen. Maineestaan huolimatta nelikko käyttäytyy siivosti. Muut konnat Tortilla Gulchissa käyttävät Daltonien kiltteyttä hyväkseen, lisäksi on valedaltonien ryöstökopla. Kaikki kuitenkin selviää, mutta Daltonit ovat laskeneet kuukauden päiviä helmikuun kalenterista, ei maaliskuun. He aloittavat normaalin elämän muutaman päivän liian aikaisin.

Serenadi neljälle Daltonille (1966). Daltonit siirretään vankilaan Meksikon rajalle, josta nelikko karkaa Meksikoon. Lucky Luke saa "hakea" heidät yhdessä Rantanplanin kanssa. Albumi keskittyy "meksikolaisuuteen", hyvä albumi, muta ei tuo Daltoneista "mitään uutta".

Daltonin veljekset (1968) ilmestyi siis myös 1960-luvulla alkukielellä.




Daltonin muori (1971). Daltonin muori asuu Cactus junctionissa. Hän on harmiton mummo, joka harrastaa leikkiryöstöjä. Tilanne muuttuu, kun  Daltonit sytyttävät tulipalon vankilassa ja pakenevat muorin tyköön. Joe pakenee Rantanplaniin kytkettynä. Sekä Muori että Joe muoriksi pukeutuneena tekevät rikoksia. Lucky Luke pidättää nelikon, mutta Muori jää vapaaksi.
Daltonin veljesten äidin nimi oli muuten oikeasti Adeline.


RAN-TAN-PLAN saa perinnön (1974) on hyvin hauska ja loistava Lucky Luke -albumi. Oggie Svensson testamentin mukaan vankilakoira Rantanplan perii hänen omaisuutensa kaivokset, liikeyritykset ja kiinteistöt Nevadan Virginia Cityn kiinalaiskortteleissa ja yhden hotellin. Svenssonin rahat menevät Joe Daltonille, jos Rantanplan kuolee. Nothing Gulchista haetaan Lucky Luke saattamaan ja suojelemaan Rantanplania. Daltonit lähtevät perään. He piiloutuvat kiinalaiskortteliin. Rantanplan asuu sviitissä ja on hyvä työnantaja, mutta pakenee ja nälissään syö kärpässienen ja kokee hallusinaatioita. Rantanplan tokenee, kuten koko tilannekin, sillä Oggie Svensson tulee kaupunkiin. Monin tavoin erilainen ja hyvä albumi, jossa on lakimieshuumoria. Testamentin toimeenpanija on J S Chester Chester, Chester, Chester & Chesterin asianajotoimistosta. Albumissa vilahtaa myös kirjailija Mark Twain, joka on kirjan liitetekstin mukaan asunut myös Virginia Cityssä.

Daltonit pääsevät hoitoon (1978) on myös erinomainen albumi, jonka on muuten kääntänyt suomeksi Jukka Kemppinen. Albumeja on suomentanut moni eri kääntäjä. Euroopasta tulee professori Otto von Himbeergeist, jonka teorian mukaan rikollisuus johtuu varhaislapsuuden traumoista. Kirjan huumori kumpuaa ihmisten lapsuuden avautumisesta, vankilanjohtaja on ottanut kärpäsiä ja lintuja kiinni, pankinjohtajalle ei ollut annettu säästöpossua. Myös Daltonit muistelevat ryöstöjen täyttämää lapsuuttaan  ja Averell syötyjä ruokia. Rantanplankin muistelee lapsuuttaan. Lucky Luke hermostuu professorin asehuomioista ja Lucky Luke mottaa ensimmäistä kyselijää. Tämäkin albumi esittää Daltonit inhimillisinä eikä vain ohuina karikatyyreinä.


Daisy Town on Lucky Luke albumi, joka on tehty filmin perusteella, albumi lienee julkaistu 1983, filmi 1971. Daisy Town perustetaan, kaupunki kasvaa ja lännen meininkiä esitellään. Lucky Luke kohtaa vankilasta karanneet Daltonit. Tässä albumissa ei ole Rantanplania, eikä Jolly Jumper puhu. Muuten albumi tiivistää Lucky Luke -genren loistavasti. Tässä on vankkurikaravaani, intiaaneja, ratsuväki, kapakkatappeluja, hautausurakoitsijat, vaalit ja lopussa alkaa kultaryntäys.

Ballaadi Daltoneista, on suomennettuna albumissa Lucky Luke 1980
Siinä Daltonit pakenevat vankilasta, ja juoni menee tuttuja latuja. Albumissa on lyhyet jutut Daltonit rautateillä sekä ensimmäinen rautatieonnettomuus. Se on piirretty lisä albumiin "Il etait une fois les Belges", (En osaa suomentaa, mutta google kääntää sen Olipa kerran belgialaiset) siinä juna saapuu Brysselliin ensimmäistä kertaa. Daltonit vohkivat junasta rahat, ja Lucky Luke pidättää heidät ja sanoo, että Belgian rahat eivät käy Texasissa.

Daltonit etsivät aarretta (1980)  minulla Egmontin kustantama, albumi, aiemmat ovat olleet Otavan painamia, tämä on ensimmäinen Dalton-tarina, joka on vain Morriksen tekemä. Daltonit pakenevat, ja etsivät aarretta. Albumissa on pääjuonena rikollinen lainvartija, joka on piilottanut vankilaan laittoman huvittelukeskuksen peliluolineen, saluunoineen ja tanssityttöineen.

Nitroglyserini (1987) albumissa tehdään rautatie maaosan poikki. Kaksi yhtiötä saavat urakan puoliksi eli juoni on kuten teoksessa  Kiskot yli preerian eli rautatien rakennus annetaan kahdelle yhtiölle. Sabotaasia siis esiintyy. Daltonit pääsevät karkuun ja nappaavat nitroglyseriinit, luulevat että kultaa on nitrossa. Sangen tavanomainen tarina.

Pikalinja Villiin länteen (1988), Pony Express -yhtiö haluaa kuljettaa postin Atlantilta Tyynellemerelle kymmenessä päivässä. Pituus on teoksen mukaan 1940 mailia eli 2961 km. Pony Express aloitti 3.4.1860, ja toiminta loppui jo lokakuussa 1861 johtuen lennättimestä. Albumi on hyvä ja siinä on postinkuljettajien rekrytointia, koulutusta ja postinkuljetusta.

Daltonit häissä (1993) on varsin yllätyksetön kirja, Daltonit karkaavat tavan mukaan ja toimitetaan vankilaan. Kukaan päähenkilöistä ei astele alttarille.

Lucky Luke -albumi Lännen legenda, (2001),  on varsin hyvä tarina. Villin lännen sankareita näytellään (eli näyttelijä esittää sankaria) suurissa yleisötilaisuuksissa, Daltonit karkaavat vankilasta esiintyäkseen itsenään. Morris on piirtänyt kuvat ja tekstit ovat P. Nordmannin.  

Katsoin MTV3:lta tammikuisena sunnuntai-aamuna Daltonien seikkailuja, siinä Daltonit olivat vankilassa, jossa myös Rantanplan oli, Lucky Lukea ei näkynyt. Daltonit ovat säilyttäneet hahmonsa ja luonteensa tv-sarjassa.

Morrisin albumeissa Daltonit ja Lucky Luke ovat hyvin pysyviä hahmoja, ulkonäkö eikä luonne sanottavasti muutu. Daltonit pitävät yhtä. Joe on älykkäin, mutta silkka raivo saa hermot pettämään. Averell ajattelee vain ruokaa, on hyväntahtoisin ja tyhmin. Joskus kylläkin Averellilla leikkaa.

Parhaissa Dalton-albumeissa Daltoneissa ilmenee inhimillisiä tunteita. Daltonin muorissa ja Daltonit pääsevät hoitoon albumeissa veljekset muistelevat "onnellista" lapsuuttaan. Daltonin veljekset -albumissa Joe on rakastunut, kuten Williamkin, ja mustasukkaisuus riivaa molempia, joka johtaa välien selvittelyyn. William on sangen vahingoniloinen, kun häät keskeytyvät.

Tämä kuuluu laajana osana Suketuksen #pojatlukemaan -haasteeseen, keväällä olen julkaissut Jules Verneä, ja tulee Ilkka Remestä, Asterixia, ja paljon muuta, mitä poika voisi lukea, ja tämä poika lukeekin, sillä olen näitä Lucky Lukeja pikku poikana lukenut ja minulla on albumeja edelleen nippukaupalla. Daltonin serkuksia ei ollut, sen lainasin kirjastosta kuten Joss Jamoninkin, ja Daltonin veljekset ja Lainsuojattomat ostin huuto.netistä.

9 kommenttia:

  1. Hyvä katsaus näihin tuttuihin sarjoihin (tai pari tuola loppupäästä olen kai joskus selannut mutteivät ole jättäneet kovin suurta mielikuvaa).

    Unohdit kuitenkin ennen Goscinny-aikaa tehdyn albumin Lainsuojattomat joissa esiintyvät ne alkuperäiset Daltonin veljekset (ja Joss Jamonissa ilmeisesti alkukielelläkin jo serkut).

    Mutta noissa varhaisissa oli usein aika lailla tylympi meininki ja Daltonin veljeksetkin kuolevat albumin lopussa mistä syystä eivät ole myöhemmin enää näkyneet mukana...

    Nykyisen albumiversion loppua on vielä sensuroitu, siinä vain todetaan lopuksi että veljekset kuolivat mutta alunperin sarjassa näytettiin miten tämä tapahtui...kohtauksessa joka olisi raakuutensa puolesta sopinut ehkä Sergio Leonen länkkäreihin paremmin kuin Lucky Lukeen.

    Joskus tuli ihmeteltyä tuota Emmett Daltonin kuolinvuotta sieltä albumin takasivuilta, että kuolipa nopeasti vankilastapääsyn jälkeen muttei sitten tullut ikinä tarkastettua, kiitos oikaisusta :)

    Joskus tuli myös mietittyä että pystyisikö Lucky Luke -tarinat järjestämään kronologisesti perustuen viittauksiin oikeisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin mutta ei se onnistu, liikaa anakronismeja...joista yhtenä huomattavana on että Daltonin veljekset olivat villin lännen legendoiksi hyvin myöhäisiä, Emmett Dalton oli kymmenvuotias kun Billy the Kid ja Jesse James kuolivat ja Calamity Jane asettui aloilleen...ja periaatteessa kaikki nämä esitellyt Dalton-tarinat voisivat tapahtua aikaisintaa 1890-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein kertomasi muutokset, eli sain käsiini Lainsuojattomat :)

      Poista
  2. Suurkiitokset

    "Unohdit kuitenkin ennen Goscinny-aikaa tehdyn albumin Lainsuojattomat joissa esiintyvät ne alkuperäiset Daltonin veljekset"

    Tieto on peräisin Voittamaton Lucky Luke suomennoksen tulkinnasta vuodelta 1978 on albumi, Lainsuojattomat ovat julkaistu sen jälkeen, mitä en tosiaan tiennyt, ja nyt siis ansiostasi tiedän

    Löysin netistä sivun, joka avaa albumia muille bloggareille
    http://fi.lucky-luke.wikia.com/wiki/Lainsuojattomat

    Kävin katsomassa albumia kirjastossa, mutta en löytänyt, ostin sen huuto.netistä ja palaan asiaan.

    Editoin myös juttani soveltuvin osin

    Tätä aikajuttuun oli viitattu, pitäisi piirtää aikajana, itse en osannut siihen pureutua, mutta osavaltiot tuntuvat vaihtuvan, mikä on toki luonnollistakin.

    Olen kyllä tyytyväinen, että aloin blogata aiheesta, Daltonin veljekset oli minusta kyllä hauska, kuten Daltonit pääsevät hoitoon sekä Rantanplanin perintö,

    VastaaPoista
  3. Ooh, mikä essee Lucky Lukesta! Ja miten hienoa, että sinä teet näitä!
    Juttusi on täynnä mielenkiintoista, minulle ihan uutta tietoa. Kiitos elämyksestä!

    VastaaPoista
  4. Varsin kattava Dalton veljesten ja Lucky Luken historiikki täällä, aikoinaan tuli lueskeltua näitä aika paljonkin. Mieleen on jäänyt hurmaavasti tyhmä Rantanplan, jonka olen myös muuten mieltänyt Rintintin-parodiaksi ja iki-ihana Jolly jumper! Sarjakuvista jäi mieleeni erikoisesti eräs naurukumpla eli se kohta kun pojat laukkasivat taas kerran kai ryöstöpuuhiin ja kaikilla oli oma sovittu rooli ja Averel höpötti koko ajan että mikä tai kuka minä olen? Niin Joe huusi että Idiootti ! Ja Averelin ilme ja se onnellisuus tästä tiedosta nauratti jostain syystä aivan attena. Me kaikki jätkät luemme näitä eli mies, miehen veli ja omat poikani sekä minä:) Lieneekö Sinulle tuttu myös Ron Hansenin Dalton-aihe ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Idiotti Dalton juttu on mainio ja saattaa olla muutamankin kerran, Averell ja Joe ovat mainioimmat veljekset. Ron Hansenin Dalton-aihe ei ole (vielä) tuttu, googlasin ja nyt tiedän, mistä on kysymys.

      Poista
  5. Lucky Luke, Tintti (unohtamatta Mustanaamiota ja Tarzania) olivat niitä ensimmäisiä kosketuksia sarjakuvien maailmaan silloin joskus back in the days. Mitä tulee näihin oikeisiin "Lännen hahmoihin" niin totuus on monin paikoin tarua ihmeellisempää. Suosittelen esim. Mark Lee Gardnerin hienoja historiikkeja tai Casey Tefertillerin loistavaa kirjaa siitä Suurimmasta Lainvartijasta Wyatt Earpista :). Laatukatsaus teikäläiseltä - jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucky Luke, Asterix ja Tintti olivat lapsuuden bravuureja, nykyisin olen eniten Tintti fani johtuen siitä, että albumeja on rajoitettu määrä ja ne on ajalla ja vaivalla tehty. Lucky Lukejen kaivaminen oli miellyttävää puuhaa.
      Pidin pienempänä myös albumeista Mustat kukkulat, Arkajalka, Billy The Kid, Calamity Jane, Piikkilankaa preerialla, Apassikanjoni, Ylös Mississippi jokea, Palkkiometsästäjä, Jesse James, Postivaunut, Valkoinen ratsastaja, Lännen sirkus, Laulava lanka ja monia muita .. Tarzanit olen lukenut ja koulussa luettiin oppitunneilla Mustanaamioita, tämä oli sitä pojat omaehtoisesti lukemaan :)

      Poista