torstai 27. maaliskuuta 2014

Muumit ja muumikirjat elämässäni


Meillä oli jo ollessani lapsi muumikirjoja, joita luettiin iltaisin ja joita itsekin luin. Meillä oli tai äidillä oli myös Atelier Faunin  muumeja. Atelier Faunin muumit olivat ja ovat upeita. Niitä oli eri väreissä, äidin Pikku Myyn vaatetus oli sininen ja Nipsu oli vihertävä. Muumit ovat siis olleet aina läsnä "elämässäni". Lapsuuden kodissa meillä oli kaikki muumikirjat, myös vaimollani on kaikki kirjat, myös myöhemmin julkaistut teokset ja tutkimukset.


Meillä on myös muita muumihahmoja. Pehmo-Esi-isä on suhteellisen uusi muumihahmo.

Olen katsonut japanilaisen muumi-tv-sarjan kaikki jaksot, eräästä lempijaksostani oheinen kuva. Siinä Niisku on saanut lentohärvelinsä toimimaan ja pian hän suuntaa kohti etelää ja muumit suuntaavat talviunille.

Muita lempijaksoja on Kuuma lähde, jossa Muumilaaksoa koitetaan "kaupallistaa", mutta noita säätää säätä sekä upea Kultakala, jossa lapsikatsoja tajuaa vapauden merkityksen.

Olen katsonut osan huopamuumijaksoista. Olen katsonut lisäksi luultavasti 1970-luvulla tehtyä näyteltyä muumisarjaa, joka tuli uusintana ainakin ruotsiksi, joka on muumien äidinkieli.

Naantalin Muumimaailmassa olen käynyt useasti.


Tämä kyltti opastaa kävijää Kailossa


Hemulin talo on yksi suosikeitani.

Vaikka Muumitalokin on hieno

Drontti-hahmokin pulikoi nykyisin Kailon rannassa.

Tämä upea CD:n kansi on hankittu Muumimaailmasta


Tampereen Metsossa olen ollut useasti, kun Toven tekemä Muumitalo ja vitriinit olivat siellä, ohessa CD:n kuva, jossa on kuvia talosta.


Muumikirjoista ensimmäisiä "lukemiani" olivat Kuinkas sitten kävikään, tämä kirja on ollut äitini omaisuutta kuten myös seuraavan teos eli


Kuka lohduttaisi Nyytiä? jonka värimaailma, tarinan lopun onnellisuus sekä Kirsi Kunnaksen käännös jo lapsena viehättivät.

Pidin lapsena paljon seikkailuista Muumipapan uroteot joka on minusta mukavin muumiseikkailuromaani, mutta myös Muumipeikko ja pyrstötähti on upea kuten


Taikurin hattukin, kunnon seikkailutarina.

Aikuisena olen alkanut arvostaa myös muita muumikirjoja, kuten

Taikatalvea jossa koetaan autiutta, mutta selvitään.

Taikatalven kansikuvaa olen avannut täällä.




Bloggauksin olen avannut Vaarallista juhannusta


Muumipappaa ja merta, jonka olen lukenut ruotsiksikin. Upea kansikuva ja upea kirja.



sekä Muumilaakson marraskuuta, joka päättää muumikirjat, hieno aikuinen muumikirja.

Muumilaakson marraskuun luvusta 3 oli äidinkielen esseekokeen ylioppilastehtävä keväällä 2014, analyysi siitä täällä.

Muumeista, vieraanvaraisuudesta ja omistamisesta olen kirjoittanut täällä.

Olen blogannut myös teoksista myös sarjakuvista, joita en pienenä lukenut, meillä ei luettu sarjakuvia, mutta nyt luetaan

Myös myöhemmin julkaistut muumit olen lukenut, ne ovat vaimoni omaisuutta.
Ei-muumikirjasta eli Tove Janssonin novellikokoelmasta Nukkekoti on blogattu täällä.


Ikuisen pikkupojan elämä ei olisi mitään ilman tietokonepelejä, yllä on kuvia joistain CD-peleistä, mitä olen pelannut. Kaikki kivoja pelejä, joista Muumit piilosilla oli ensimmäinen, jota pelasin.

Tähän ylempänä olevaan kuvaan. olen poiminut pelin loistavan idean, eli Tahmatassu pitää löytää, ensin ulkoa ja sitten sisältä, kuvatasojen välillä on runomuotoista hienoa tekstiä.

*****

Tänä vuonna 2014 vietetään Tove Janssonin satavuotisjuhlavuotta. 9.8.2014 tuli hienoja dokumentteja tv:stä. Juhlavuosi ei muuta suhdettani muumeihin eikä Tove Janssoniin. Juhlavuoden ajattelin viettää matalalla profiililla. Itseä on närästänyt kova muumirummutus, jotenkin tuntuu, että tätä on jo liikaa. Toven elämänvaiheet olen jo aiemmin itselleni selvittänyt. Yleensä nautin taiteesta, enkä halua tirkistellä kenenkään yksityiselämään. Tove on ollut hieno taiteilija, vahva persoona ja oman tiensä kulkija.

Minä luen siis joka vuosi Tove Janssonin kirjoja, en pelkästään juhlavuonna. Sommarbokenin olen myös lukenut ruotsiksi.

Muumikirjat ja minä -haasteen sain Kirjasähkökäyrältä täältä 

Haaste hieman muuntui ja muuttui ja on tämän näköinen osin linkkikokoelma muumipostauksiini.

Kun muumisäpinä ja juhlat loppuvat bloggaan jostakin muumikirjasta.
*****
Last edit 11.4.2015

10 kommenttia:

  1. Kiva kertomus, johon olit onneksi linkittänyt aiemmat postauksesi. Täytyypi sanoa, että me olemme syntyneet Muumimaailmaan. Kiitos Jokke :)

    VastaaPoista
  2. Mainio kuvakertomus, Jokke! Muistelinkin Muumi-postauksiasi, mutta en tiennyt, että niitä on noin paljon. Sain tämän haasteen minäkin, suunnitelmissa on kirjoittaa pikapuoliin.

    VastaaPoista
  3. Minulla oli lapsena jokin kirjakerhon yhteisnide Muumeja, siinä oli ainakin Taikurin hattu ja Vaarallinen juhannus yksissä kansissa. Kuvat olivat mustavalkoisia. Nyt verestän muistojani äänikirjamaratonilla (työmatkoilla). Hyvin ovat muistissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen kannet ovat usein ainoita ns. värikuvia. Tove Jansson piirsi muut kuvat mustavalkoisena ja kuvat saattoivat vaihtua painoksesta toiseen.

      Vaarallisen juhannuksen kansi on äänikirjan, se on kuunneltuna, myös Muumipappa ja meri olisi ollut äänikirjana mutta luin sen uudestaan ruotsiksi eli alkukielellä.

      Poista
  4. Pelottaa jo, että ihmiset saavat yliannostuksen muumeista tässä juhlavuoden humussa...Toivottavasti Jansson ei unohdu sen jälkeen kokonaan.. Sinun tyylisi on ihana: kirjailijoita ja heidän teoksiaan voi 'juhlia' joka vuosi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itse en ilman haastetta olisi muumeista ehkä postannutkaan. Tämä ylistys menee helposti yli. Toinen asia on se, että Tove kirjoitti ruotsiksi, eli toivoisin, että kirjoja myös luettaisiin ruotsiksikin, vaikka käännökset ovat myös hyviä.

      Poista
  5. Sinulta puuttuu alkuperä haasteesta. :)

    VastaaPoista
  6. Alunperin sain haasteen Mai Laaksolta Kirjasähkökäyrästä, joka kaiketi oli peräisin sinulta, josta on maininta. Muutin linkin toimivaksi, ja editoin koko postauksen?
    Toivottavasti kelpaa, sillä minä olen lukenut muumeja ja muumeillut muutenkin kuin juhlavuonna :)

    VastaaPoista