keskiviikko 5. helmikuuta 2014

John Steinbeck: Ystävyyden talo



John Steinbeck: Ystävyyden talo, 1965, Tortilla Flat, 1935, suomentanut Jouko Linturi, Tammi Kurki -sarja, sivumäärä 200.

Tapahtumapaikka on Kalifornian rannikko Montereyn Tortilla Flat, jossa tarkastellaan paikallisten paisanoiden elämää. Etenkin tarkastelussa on Tortilla Flatissa asuvat juopot. Kuten ylläolevasta kansikuvasta nähdään on tarinan tärkein esine gallonan viinitonkka. Viinitonkkia erilaisissa kokoonpanoissa tyhjennetään. Tärkeintä on viini tai muu alkoholi, sitten ruoka, ja kolmanneksi raha, jos ei ole viinaa. Raha käytetään viinan hankkimiseen.

Tarinan tapahtuma-aika on "maailmasodan jälkeinen" aika. Julkaisuajankohdasta päätellen on kyse ensimmäisestä maailmansodasta.

Juoni: Danny on saanut perinnöksi kaksi taloa, ja niin entisestä kulkurista sukeutuu omistaja. Hän vuokraa toisen talon Pilonille, joka ei maksa 15 dollarin vuokraa Dannylle, joka ei karhua myöskään saataviaan. Pilon ottaa alivuokralaisekseen Pablon, joka ei myöskään maksa vuokraansa 15 dollaria. Omistamisen tuska ja vuokrahuolet haihtuvat, kun talo palaa, ja pian Pilon ja Pablo asuvat Dannyn talossa, johon tulee Merirosvo ja kolme koiraa.  Pilon on kiinnostunut Merirosvosta lähinnä oletetun rahamassin takia, joten onko tämä tarina todella ystävyydestä!?! Sama pätee Iso Joe Portugalilaiseen. Pilon varastaa hänen housunsa, mutta myynti ei onnistu toivotulla tavalla ja hän tuo takaisin housut. Pilon valehtelee naisen varastaneen housut. Joe pitää Pilonia hyväntekijänä ja "päätti joskus tehdä Pilonille jonkin hyvän työn".
Juoneen kuuluu  myös Teresina Cortezin lukuisat lapset lukuisten miesten kanssa, ja Dannyn ystävät varastavat hänelle ruokaa, ja tulevan lapsen isä on joku heistä.
Danny masentuu kasvanutta vastuuta ja elämää talossa ja kuolee. Hautajaisten jälkeen Dannyn  talo tuikataan tuleen.

En suosittele. Minua on alkanut puuduttaa Steinbeckin "humaani huumori", kirjan huumorista Pussinäätä on blogannut  ansiokkaasti täällä.

Steinbeckin miehet ovat heikkoja juoppoja, ja naiset lahjoja vaativia rikkaita miehiä petiinsä houkuttelevia narttuja. Teoskappaleen takakannessa lukee "Suuren ihmisystävän ja laajan huumorintajun luoma", eli olkoon sitten niin. Kirjan hahmoista vain Merirosvo -niminen kolmen koiran omistaja on oikeasti humaani. Hän elää symbioosissa kolmen koiransa kanssa, hän tekee sytykkeitä, myy ne ja säästää rahat. Hän asettaa massinsa juopporenttujen käyttöön. Merirosvon koiratkin ovat hauskoja.
***
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkalainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962. Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä ja Helmi täälläEedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista

5 kommenttia:

  1. Ei sitten iskenyt Steinbeck! Nauratti ääneen tämä tekstisi. Kun ei tykkää, niin ei tykkää.

    Luin kirjan alle parikymppisenä ja jopa pidinkin. Mitähän oikeasti olen tästä ymmärtänyt?

    VastaaPoista
  2. :D no ei napannut! Minulle Steinbeck kyllä nappaa kovastikin ja huumorintajukin on kohdillaan :). Mutta huumor onkin taiteenlajeista varmaan se vaikein...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vielä lisätä, että itse koen Steinbeckin kirjoissa olevan paljon vakavaa sanomaa mutta se on eritavalla asetettuna, ennakkoasenteita murtaen, mutta se onkin vain minun tulkintani :).

      Poista
  3. Mä en kans tykänny yhtään. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista.

    Humaani huumori luki suomenkielisenä takakannessa, eli se tuskin oli Steinbeckin kirjoittamaa.

    VastaaPoista