Kaarlo Merimaa: Takapihan sankareita

Kaarlo Merimaa: Takapihan sankareita, Nuorten toivekirjasto n:o 146, WSOY 1962, 4. painos 1973.

Tämä on todella hyvä nuorten kirja, pojat ovat eläväisiä, ja tapahtumia riittää. Juttu ei tunnu mitenkään keksityltä. Takapihalla vilistävät Pelle, Jopi, ja joukon jatkona  Perä-Eemeli, Pellen ja Jopin luokkakavereina ovat Kräki-Kalle ja hienosteleva Fabe. Aikuisia pihapiirissä poikien vanhempien lisäksi ovat virkaintoinen talonmies sekä poikien kepposista kärsivä Lehtoska (ja myös hänen Mirri-kissansa), petollinen jäätelökauppias, ja opettajista Trilobiitti, Hissa, ja tietenkin rehtori.

Takapihan sankarit -teos jakaantuu kahdeksaan lukuun, jossa  esitellään pojat niin takapihalla, kuin koulussa, näiden poikien maailmaan ei kuulu tyttöjä. Olettaisin poikien käyvän oppikoulua, mutta Perä-Eemeli ei ole edes kansakoulussa. Koulussa pojat leikkivät nasiiria, joku on kuullut väärin termin fakiiri, ja vastataan läksynkuulusteluun... Jos alkaisin siteerata teosta, syntyisi väärä kuva. Yksittäisinä tapahtumina kerrotut asiat: housujen putoamiset, korttipakan taskuun laittaminen, pyhän savun suitsutus tai brachosauruksen näkemisen kertominen opettajalle ovat lapsellisia, mutta kerronta kokonaisuudessaan tekee tästä hyvin elävän. Kirjan loppupuolella Perä-Eemeli muuttaa Kräki-Kallen taloon, jossa seikkailut jatkuvat teoksessa Kräki-Kalle ja Limperi. Se kirja on tapahtumiltaan eheämpi, mutta kerronnaltaan väkinäisempi. Eli tästä Merimaan kirjasta pidin enemmän.

Pojat ovat aina poikia. Itsekin olen ollut pikkupoika, ja hauskaa oli. Tässäkin kirjassa pojat hölmöilevät lähinnä lapsellisuuttaan, mutta hölmöilyistä seuraa sanomista ja rangaistus, ja pojat parantavat tapansa ainakin seuraavaan hölmöilyyn asti. Köyhiä arvostetaan ja vanhempia kunnioitetaan. Koko kylä kasvattaa, ei tarvita kuraattoria, psykologia, sosiaalityöntekijää, opinto-ohjaajaa, ura-ohjaajaa, laaja-alaista erityisopettajaa eikä työvoimaneuvojaa. Toki maailmakin oli toinen. Lahtiskankin kanssa päästään sopuun ja pojat tuovat marjoja maalta maaniselle ja välin masentuneelle mammalle.

Perä-Eemelin äiti on työläinen, isästä ei puhua. He asuvat yhdessä hellahuoneessa, mutta Perä-Eemeli ei ruikuta. Poika on minusta koko teoksen suurin sankari, hän saa monesti selkäänsä syyttä. Jäätelökauppias ottaa Perä-Eemelin rahatkin epähuomiossa, ja kun muut pojat kostavat jäätelömiehelle, äiti antaa vitsaa vielä kaupan päälle. Perä-Eemelin sänkykin on mitätön laveri, jossa laverissa on vielä lutikoita, ja ne lysolilla karkotetaan.

Tämä kirja on velkaa Tom Sawyerille. Kissalle juotetaan valeriaanaa, kuolleita rottia vaihdetaan, napeilla pelataan, ja koulussa on hankaluuksia, mutta lainasta huolimatta tämä on oma teos ja sen etu on päähenkilöiden paljous ja kirjan lyhyys, tämä tuntuu oikeasti eletyltä. Wikipedia mukaan tämä on julkaistu jo vuonna 1931, vaikka kirjassa lukee vuosi 1972, ja NTK:n painos on vuodelta 1973.

Tämä kertoo ehkä 1910- ja 1920-luvun pojista, koska Perä-Eemelille näytetään isompaa kuparista 10 pennistä ja hopeista 25 pennistä, josta hän valitsee isomman kokoisen. Perä-Eemeli tajuaa, että valitsemalla 25 pennisen, leikki loppuu ja tienestit. Katsoin rahaluettelosta niin 25 pennistä hopeisena oli 1910-luvulla ja nikkelisenä 1920-luvulla, ja koska Merimaa on syntynyt 1902 luultavasti 1931 on oikea vuosiluku ja oman nuoruuden maisemaa Merimaa kertoo. Pojilla ei ole polkupyöriä, radiosta eikä autoista puhuta, taloissa on puulämmitys. Ulkohuussit, lika- ja laskiämpärit ovat käytössä.

Poikien ainaista ulkonaoloa, urheilua (kolmiloikka ja juokseminen) vanhemmat arvostelevat. Nykyvanhemmat ihmettelevät, miksei ulkonaolo enää maita. Luultavasti kuraattorit, psykologit, sosiaalityöntekijät, opinto-ohjaajat, ura-ohjaajat, laaja-alaiset erityisopettajat ja työvoimaneuvojat tietävät miten lapsille saadaan virikkeitä ja miten heitä motivoidaan spatiaalisiin spiraaleihin kokemaan flow-efektejä! Vuonna 1900 syntyi noin 86 000 lasta, 1910 syntyi elävänä 92 984 lasta, ja 1946-1949 yli 100 000 lasta. Mitenkäs nämä lapset kasvoivat aikuisiksi ilman "asiantuntijoiden" viisaita neuvoja? Nykyisin syntyy noin 60 000 lasta vuodessa.

Kirjan mainitaan tapahtuvan Turussa, josta kaupungista ei ole mitään mainintaa paitsi, että Pelle ja Jopi asuvat Rantakadulla. Nykyisin Turussa on Läntinen ja Itäinen rantakatu, mutta kummassakaan ei ole sanottavasti asuintaloja, mutta ehkä vuosisadan alussa on ollut. Lisäksi Perä-Eemelin sänky on ostettu Vähän-Heikkilän huutokaupasta, tämä kirja puolestaan Länsikeskuksen kirppikseltä.

***
Kaarlo Merimaa (1902 – 1969) syntyi Haapajärvellä ja kuoli Helsingissä, mutta pääsi ylioppilaaksi 1922 Turun Lyseosta. Kaarlo Merimaa sai Topelius-palkinnon vuonna 1968 koko tuotannostaan.