Cecil Bødger Leopardi, Nuorten toivekirjasto n:o 226, WSOY, 1976, suomentanut Aaro Lassi luultavasti tanskasta alkuteos Leoparden, 1970, sisällys ja 187 sivua 19:ssa luvussa.
Leopardi tapahtuu Etiopiassa. Teos alkaa lehmän poikimisella. Päähenkilö on Tibeson, nuori paimenpoika, joka on vastuussa perheensä lehmistä, aaseista ja hevosista. Poikiminen onnistuu hyvin, mutta vasikka katoaa. Tibesonin käsitys on, että vasikan on siepannut (myyttinen) leopardi. Kun leski-äiti lähtee markkinoille ostamaan tavaraa lähempänä kaupiteltavaksi, Tibeson menee naapurikylään kysymään poppaukon apua leopardiongelmaan. Poppaukkoa ei näy vaan seppä, jolla on ahjo ja pahoja ajatuksia. Tibeson kertoo karjavarkaasta, jolla on omituinen merkki jalanpohjassa, ja kertoo kadonneesta vasikasta. Seppä on tämän jälkeen maanisen kiinnostunut Tibesonista, alkaakin loppukirjan kestävä kujanjuoksu, jossa Tibeson yrittää paeta seppää, mutta seppä tulee aina uudestaan vastaan. Seppä jättää Tibesonin kuolemaan autiokylään, tulee kaupunkiin, jossa Tibeson on vaihtanut nimensä ja seppä kaappaa Tibesonin kaverina olleen Sokina-tytön ... Tibeson pukeutuu tytöksi ... Sattumusten summana päästään loppuun.
Cecil Bødgerin teos Karkuri ja musta ratsu, on hyvin saman tyyppinen juoneltaan. Se on hyvä kirja, eli "formaatin" siirto toiseen maanosaan ei onnistunut, vaikka vmpäristön kuvaus ja tapojen kuvaus on ehkä parasta teoksessa, mutta juoni on täysin tuulesta temmattu sattumusten suma tai summa. En lämmennyt tälle, mutta teini-ikäinen voi.
Kansikuva on upea. Tibeson juoksee pakoon. Kadun kiveys on hieno.
Kirjailija(tar?) on tanskalainen, joka on oleskellut Etiopiassa.
***
Lehmä poikii teoksessa laidunolosuhteissa. Olen nähnyt yhden laidunpoikimisen, ja siinä asiat tapahtuivat toisessa järjestyksessä kuin tässä. Ensin lehmä oli rauhaton, ja häntä jännittynyt kaarella, lopussa lehmä makasi jalat suorina laitumella kyljellään, ja vasikka syntyi. Kun vasikka syntyi, sekä vasikka että lehmä ammuivat varsin kovaa. Lehmä nuoli vasikan heti puhtaaksi (tässä odottelee pitkän tovin), ja muut lehmät myös haistoivat vasikkaa, ja nuolivat, tässä ei tapahdu niin. Näkemässäni tapauksessa muut lehmät tulivat heti katsomaan uutta tulokasta puoliympyrään, tässä eivät tule. Vasikan pystyyn pääsy kesti varsin pitkään, ei saa etujaloilla "tukea". Kun vasikka sitten seisoi omilla jaloillaan, se jonkin ajan kuluttua alkoi etsiä utareita, mutta lehmä pyöri jonkin aikaa, ennen kuin vasikka oli niin jaloillaan, että imeminen onnistui. En sano olevani vasikan syntymisen ammattilainen näkemäni yhden tapauksen perusteella, mutta Bodgerin kuvaus ei ole myöskään vakuuttava, koska muutama asia näkemässäni synnytyksessä tapahtui aivan toisin. Tibeson tietää, että vasikka on lehmä. Kuinka kummassa? Sukupuolen toteamiseksi pitää nähdä vasikka aivan läheltä, mitä kuvauksen mukaan ei ehdi tapahtua. Teoksessa Tibeson tulee kertomaan vasikan katoamisesta kotiin. Äidin mukaan ei ole uudessa tilanteessa illalla maitoa puuroon, vaan on laitettava vettä. Miksi? Lehmähän poiki juuri ja varmasti lypsää, eikä vasikka ole juomassa maitoa. Ennen poikimista maitoa ei tule, eli maitoahan pitäisi juuri olla puuroon enemmän ei vähemmän.
Sonnivasikka varmasti päätyisi lihaksi, mutta lehmävasikka tulee sukukypsäksi aikaisintaan vuoden ikäisenä tuossa tilanteessa ehkä myöhemmin, ja kanto-aika lienee hieman yli yhdeksän kuukautta, eli lehmävasikan maitoa olisi pitänyt odottaa noin kaksi vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti