Yasunari Kawabata: Kioto

Yasunari Kawabata: Kioto, Tammen keltainen kirjasto, Helsinki 1968, alkuteos KOTO, Tokio 1962. Teoksessa on 193 sivua yhdeksässä luvussa.

Yasunari Kawabata on nobelvoittaja vuodelta 1968, joka selvisi minulle vasta takakannesta. Kirja kuten skannauksesta näkee on kanneltaan hieman kärsinyt. Kirja on käännetty japanin kielestä saksan kautta suomeksi, joten jotain on ehkä ilmaisuvoimasta menetetty, vaikka kääntäjä on ollut Eeva-Liisa Manner, eli loistava kirja. Japanilaista kirjallisuutta en ole lukenut. Japanilaista kulttuuria tunnen vain koulun historian ja uskonnon tuntien kautta, ammoisen judoharrastuksen, sumo-kulttuurin sekä lasten piirrettyjen kuten Näkymätön ystävä (puhe japaniksi) /Ystäväni Totoro (sama, mutta dubattu suomeksi) sekä Pokemonien seuraamisen kautta. Totoro piirretyissä varsinkin puut ja luonto ovat keskeisiä, kuten tässäkin teoksessa ovat setri-, kamferi- ja kirsikkapuut, ja monet pensaat ja kukat hyvin kuvattuja.

Kirja tapahtuu toisen maailman sodan jälkeen historiallisessa Kioton kaupungissa 1950-luvun lopussa tai 1960-luvun alussa. Päähenkilönä on Chieko, nuori nainen, joka on "löytölapsi". Isä Takichiro omistaa vaatetusalan yrityksen, jossa käytetään perinteisiä valmistusmenetelmiä. Teoksen alussa isä on vetäytynyt luostariin hiljentymään ja suunnittelemaan malleja. Vanhemmat ovat paljastaneet tytön alkuperän Chiekolle, joskin Chieko ei usko vaan kyselee asiaa Shigeltä. Chieko on aikuistumassa ja harkitsee avioliittoa. Yllättäen hän näkee (tai hänelle näytetään) tytön, joka on hänen kaltaisensa. Chieko näkee kaksosensa Naekon ja joutuu kohtamaan häpeän löytölapseudestaan ja kaksoisuudestaan. Juoni on tällainen vain suomalaisen ajattelun mukaan, on siis esitetty paljon enemmän sivulauseissa, hienovaraisemmin. Teoksessa on kaikkitietävä kertoja, se tarkastelee eri henkilöiden näkökulmasta kertomusta, teos sisältää kuvailua ja dialogia.

Teos on varsin lyhyt, mutta kiinnostava, siinä on paljon luonnon kuvailua, lähinnä kirsikkapuiden kukkien terälehtien kaunista liikettä "Yksi kirsikkapuu oli muita tuuheampi, se vaahtosi kukkia" s.14, aiempi kuvaus on minusta kauniimpi ...",jota heleät puut reunustavat, näkee kirsikkapuiden lumotun kevään" s.14.

Teosta on vaikeaa kuvata suomeksi suomalaiselle, sillä siinä ilmenee minusta japanilainen ajatustapa (tai minkä minä koen japanilaisuudeksi). Esimerkiksi miehen asema perheessä, nuoren ja vanhemman suhde, eräät uskonnolliset ja kulttuurilliset tavat, mutta teoksessa on nähtävissä myös ajan murros, nuorten esiinmarssi, naisen oikeus itse päätettyyn avioliittoon ja jatkaa liikettä, sekä perinteisten valmistustapojen muutos. Myös hotellit valtaavat vanhoja kortteleita ja dollari on yhä tärkeämpi. Asioita ilmaistaan varovasti, henkilöiden ja asioiden tulo "juoneen" tapahtuu yllättäen toisella tavalla, kun suomalaisessa kirjallisuudessa, ei yhtä lineaarisesti, muttei syklisestikään vaan ilmeisen japanilaisesti.

Lainauksia
Takachiro soitti Sagasta kotiin ja kysyi eikö Shige lähtisi Omuroon katsomaan puiden kukkimista ja ottaisi tytärtä mukaan. Odottamaton soitto sai äidin hämmennyksiin. aviomies ei ollut koskaan pyytänyt häntä ulos katsomaan kukkia.   ... Isä soittaa. Puhu hänen kanssaan. s.55
Tässä minusta ilmenee teokselle tyypillinen luonnon tarkkailu, mutta myös perinteinen perhemalli.

Rakastan kamferipuukujaa ja olen kauan odottanut että puutarha taas avattaisuiin. Puuthan ovat kai puolen sataa vuotta vanhoja. Olemme kuljeskelleet täällä verkkaisesti, selitti Sosuke ja kumarsi taas päätään. - Muutoin, poikani käyttäytyi tänään hyvin huonosti. s.59
Tässä ilmenee luonnon ilmiöistä keskustelu, ja perinteinen malli, että toiselle osoitetaan kunnioitusta: kumarrus ja anteeksipyyntö. Pyyntö esitetään vasta jonkin ajan kuluttua. Todellisuudessa Sosuken poika oli lähinnä ilmein ja elein paljastanut, että ei ollut pitänyt Takachiron suunnittelemasta mallista. Suomessa tuskin 1960-luvulla isät olisivat pyydelleet poikansa eleitä anteeksi, eli kulttuuriero on huomattava. Teoksessa Hideo valmistaa obin mallin mukaan, oli kuitenkin katsonut mallin, ja pyytää anteeksi huonoa käytöstään. Tämä tapahtuma on tärkeä, sillä Hideo valmistaa myös obin Naekolle ja kertoo "loukkauksesta" Chiekolle.

Ruuasta on mainintoja s.76 .." Kolmiomaisesti sidotuilla bambunlehdillä oli ensin ohut merilahnan viipale ja sen päällä riisipyörykkä. Keittona oli siivilöity papuliemi, jossa oli jokunen kangastatti".
***
Chiekon isän toimintaa tarkastellaan, ja rinnastetaan minusta löytölapsen saamiseen, suhteeseen omaan vaimoon, ja puhutaan myös ilokorttelista, ja hänelle esitellään tulevia tanssityttöjä. Seuraava lainaus on sivulta 135 "Sinun pitäisi viedä sinne joskus minutkin, sanoi äiti. _Kaoyan teetaloa ja kurtisaaaneja en ole koskaan nähnyt"

Kunnioitan vieraita kulttuureja ja uskontoja niin paljon, että jätän tulkintayritykset tekemättä. Jätän myös jokaisen itse etsimään tietoa japanilaisesta kulttuurista ja uskonnoista. Googlasin, ja  esimerkiksi suomalaisten lähetyssaarnajien sivulla on tarkasteltu japanilaista kulttuuria tietystä näkökulmasta. Etsimällä tietoja suomalaissyntyisestä Marutei Tsurusesta saattaa saada tietoja "japanilaisuudesta". Kulttuuri on kuitenkin rikas ja perinteet ovat pitkät, joten länsimaalaisen osa on yleensä pintaraapaisu ja olla ulkopuolinen. Eurosportilla muutamia vuosia sitten näytetyt sumo-painiottelut ovat vain osa "ottelua", sillä ennen ottelua on tietyt varsin varsin monivaiheiset "rituaalit", joista vain suolan heitto, ottelu ja palkinnon ojentaminen näytettiin. Youtubessa on kokonaisia otteluja.
***
Sivun 169 tekstiä ihmettelin: "..tekstiiliyhtiö teki ensimmäisen kerran jyrkän ratkaisun: kutojien työnseisaus tuli marraskuun puolimaissa ... Syitä oli monia, mutta lähinnä lakko oli taloudellista laatua... oli syntynyt liikatuotantoa ... myös rahoitusvaikeudet olivat käyneet yhä suuremmaksi ... Työnseisauksesta toivottiin hyviä tuloksia"...
Minusta kyse on tehtaan työsulusta, eikä kutojien lakosta. Kaikki viittaa siihen, isot varastot, taloudelliset vaikeudet, muutenkin puolimaissa ei ole ehkä kovinkaan napakka ilmaisu.
***
Yasunari Kawabata on syntynyt 1899 Osakassa, eli kirja ilmestyi hänen ollessaan 63-vuotias. Hän kuoli kymmenen vuotta myöhemmin. Kirjan sivukansissa on avattu juonta varsin reippaasti, mutta minusta hyvin.
***
Voin suosittaa teosta, jos teos olisi käännetty suoraan japanin kielestä, voisin suosittaa vielä enemmän.