Astrid Lindgren: Marikki, Wsoy, Toinen painos 1965, 160 s
Suomentanut Laila Järvinen, kuvittanut Ilon Wikland
Marikki pian seitsenvuotias, ei niin pullantuoksuinen tyttö, asuu suuressa punaisessa talossa ja aloittaa koulua. Marikilla on kissa, koira, pikkusisko, isä ja äiti.
Marikki on mukava lapsi, joka hölmöilee kotona ja "rikuilee" koulussa. Hölmöilyistä saa Marikin itsensä lisäksi saa kärsiä myös pikkusisko Liisa. Koulussa Marikki saa oireilla rauhassa, opettaja ei siirrä tyttöä erityisluokalle, ei tee hojksia, eikä lähetä koulupsykologille, vaan Marikki asettuu itse uomaansa, opettaja ei edes soita kotiin, vaan hölmöilyjen selittäminen mielikuvitus-pojan Rikun tekemiseksi selviää itsestään. Luku, jossa asiaa kerrotaan, on varsin hauska, ja minulla kesti pari sivua ymmärtää, että Rikua ei ole, lapsella välähtää joko aiemmin tai ehkä vasta kun asia lakonisesti luvun lopussa ilmenee tai äiti kertoo.
Kannen sateenvarjoliito päättyy maahan, mutta ei niin pehmeästi. Liisalla on herne nenässä ja tytöt ovat tukkanuottasilla, tapahtumia riittää ...
Kirjasta kovasti pidin. Siinä on ajan patinaa. Kirja murtaa aikansa roolimalleja, tytöt ovat yleensä pullantuoksuisia hiljaisia enkeleitä, pojat ovat likaisia kakaroita. Tässä miltei päinvastoin Abbe pelastaa tytöt vedestä ja Liisan kaivosta, ja tarjoaa sokeririnkeleitä.
Koko kylä kasvattaa ja hyväksyy, joskin selkään antamisella pelotellaan, eli onneksi siitä on sentään nykyään päästy.
Suosittelen tätä lukukirjaksi lapselle, tai omaksi lukemiseksi. Mukava kirja, hieno tunnelma, pidin.
***
Kirjassa viitataan yllättäen kahteen Vanhan Testamentin kertomukseen. Perheen perjaintaisiivooja puhuu uskonnollisin termein, esimerkiksi "lentäminen on syntiä" ja tarinoi Vanhasta Testamentista. Tytöt leikkivät Mooseksen löytymisen kaislakorista. Minua on aina ihmetyttänyt, kuinka tässä tapauksessa Mooseksella voi olla veli, mutta tutkin asiaa, ja netti-Raamatun mukaan
"59 Amramin vaimo oli Jokebed, joka oli syntynyt Leeville Egyptissä. Jokebed synnytti Aaronin ja Mooseksen sekä heidän sisarensa Mirjamin. [2. Moos. 6:20]"
Eli vaikka Mooses kasvoi faraon tyttären luona, niin tämän mukaan Aaron olisi ollut Mooseksen veli. Tämä asia oli uutta minulle ja selvisi kirjaa lukiessa (tosin etsin tiedon itse netistä). Mistä Mooses tiesi sitten alkuperänsä on minulle vielä mysteri, mutta jos tiedätte, kommentoikaa.
Toinen raamatullinen leikki Marikilla on Joosefin kaivoon laitto, josta Thomas Mannin Nuori Joosef kertoo tarkemmin (Raamatun lisäksi). Arvata saattaa, että "kaislakorissa" kastunut pikkusisko Liisa, joutui kaivoonkin. Marikilla oli tässä miltei Joosefin veljien kohtalo.
***
Lumiomena on blogannut kommenteissa mainitusta Astrid Lindgrenin joulusta näin.
Voi, tämäkin oli yksi lapsuuden suosikkeja, varmaan teini-iässä tai parikymppisenä ole viimeksi lukenut. Nyt huomasin, että näistä on tehty elokuvaversioitakin, ostin Melukylän lapset, mutta melkein tekisi mieli ostaa tämäkin. Katsotaan nyt Melukylän elokuvaversio, kirjoissa on erilainen, taianomainen tunnelma, josta elokuvissa helposti menettää osan.
VastaaPoistaJouluisin olen lukenut yleensä aina Lindgrenin joulutarinakokoelman, ja siellä on ihana kertomus Marikista ja Liisasta jouluna <3
Kiitos kommentista, pitää tutustua joulujuttuun.
PoistaMinulle Lindgrenin tuotanto jäi lapsena lukematta. Onneksi vaimolla on suuri osa hänen tuotantoa, olen lukenut jo Pepin, Lotan ja nyt Marikin.
Luultavasti Eemeli olisi ainakin vielä tarjolla, sitä olen katsonut kyllä telkkarista, kuten ruotsinkielen vuoksi alkuperäistä Peppiä Ruotsin TV:stä.
Kirjan nimi on Lapsen joulu, äänikirjana sitä vissiin vielä saa, paitsi ehkä kirjastoista myös kirjana? Se oli itselläni pienenä jouluperinne ja ajattelin siirtää perinteeksi myös omalle lapselle, ne kertomukset ovat niin ihania <3
PoistaMinä olen tainnut lukea kaikki tai ainakin suurimman osan Lindgrenin tarinoista pienenä ja useita myös uudelleen aikuisena. Kalle mestarietsivä on Kesäkummun Marikin lisäksi suosikkeja, samoin Saariston lapset ovat ihania ja Ronja Ryövärintytär. Mio poikani mio ja Veljeni Leijonamieli ovat olleetkin viime aikoina blogeissa esillä. Kuvakirjoista ehdoton, ehdoton lempparini on Kultasiskoni, joka oli myös eka kuvakirja, jonka lapsi 2-vuotiaana jaksoi kuunnella keskeyttämättä loppuun :)
Hyviä vinkkejä, olen lukenut muiden bloggauksia
PoistaItseäni kiinnostaa Ronja Ryövärintytär, ja Veljeni Leijonamieli, pitää lainata kirjastosta, myös Kalle mestarietsivä on täysin tuntematon.
Kultasisko on myös tuntematon.
Saariston lapsia tuli juuri TV femiltä, niitä olen katsonut ihan kielen vuoksi, ruotsia en osaa riittävän hyvin
Hei, hauska sattuma kun juuri olen lukemassa samaista kirjaa. Löysin sen kirjaston poistomyynnistä ja ihan nostalgian vuoksi oli pakko ostaa hieman kärsineen näköinen kirja, kun Marikki oli lapsena suuri suosikkini. Hieman minua hämmensi ne siivoojaan synti-kommentit. Ehkä jossain uskonnollisissa yhteisöissä sellaista puhetta vielä on mutta noin yleensä ottaen varmasti vähemmän kuin vuosikymmeniä sitten.
VastaaPoistaBloggaustasi odotellen :)
PoistaMukavaa, että kirjoitit Marikista. Se on suosikkini kaikista Lindgrenin kirjoista ja pidän itseäni Lindgrenin tosifanina. :)
VastaaPoistaMarikki on tosiaan oman tiensä kulkija, mutta niin on hänen perheensäkin. Perheen elämä on ulkoisesti melkoinen idylli: huvilamainen talo, toimittajaisä, piika ja oman aikansa yltäkylläisyyttä. Mutta Marikin perheellä on vahva sosiaalinen omatunto. Lindgren ei kaunistele köyhyyttä, naapurin isän juoppoutta, Marikin koulukaverien isättömyyttä ja täitä.
Kiitos :)
PoistaTärkeitä teemoja, hyvä kirja, onneksi luin sen, ja suosittelen muillekin miehille, naiset ovat ilmeisesti lingreninsä lukeneet :)
Hei Jokke, olen lukenut paljon A. Lindgrenin muita kirjoja tai kuunnellut, kun minulle on luettu. Marikki on vielä lukematta. Kirjahyllyssä se odottelee ja hyvä muistutus, että voisin sitä lukea ääneen pienemmille kuulijoille!
VastaaPoistaPostausta odotellen :)
PoistaMarikki tuli minulle tutuksi vasta näin aikuisiällä (samoin kuin sydämeni vienyt Veljeni Leijonamieli) kun lainasimme lasten kanssa Marikki -dvd:n kirjastosta. Minua Marikki lähinnä ärsytti jatkuvalla huutamisellaan. Marikin ja Liisan herne-episodi innoitti nuorempaa tytärtä työntämään hamahelmen nenäänsä. Onneksi järki varoitti työntämästä sitä syvälle ja "niistäminen" auttoi. Voit ehkä arvata, että Marikin katsomiset jäi meillä siltä erää siihen ;) Toivottavasti sateenvarjotemppu on jo unohtunut... Omat suosikkini ovat em. Veljeni Leijonamieli sekä Ronja Ryövärintytär.
VastaaPoistaKiitos, näissä on tätä matkimisen ongelmaa. Kokeilla kun pitää kaikki konstit kaislakorista kaivoonlaittoon, ja hernesysteemiin:)
PoistaVeljeni Leijonamieli ja Ronja Ryövärintytär ovat teoksia, jotka tosiaan joskus haluaisin lukea.
No, Mirjam, Mooseksen sisko siis oli seuraamasa, miten Mooses-vauvan kävisi, kun hän näki faaraon tyttären nostavan korin virrsta hän meni tämän luo ja kysyi, jos hän voisi tuoda vauvalle imettäjän. Sitten hän sai luvan hakea ja haki oman ja siis Mooses-vauvan äidin paikalle. Tästä tuli imettäjä omalle pojalleen. Kaipa hän sitten kertoili tälle syntyperästäkin, kun vauva kasvoi. Faaraon tytär siis kasvatti Mooseksen kuin omansa, mutta oikea biologinen äiti oli "hoitajana". Kannattaa lukea 1. Mooseksen kirjaa sieltä loppupuolelta, sieltä sukutiedot löytyy. Kiitos mielenkiintoisesta kirjaesittelystä.
VastaaPoistaSuurkiitokset Aino, "arvoitus" ratkesi pitää lukea tarkemmin ensimmäistä Mooseksen kirjaa, olen lukenut sen joskus läpi.
Poista