maanantai 23. huhtikuuta 2012

Antti Hyry: Aitta

Antti Hyry: Aitta.


Antti Hyryn Aitta on jo vuodelta 1999, minulla on 2009 painos. Olen aiemmin lukenut teoksen Uuni, ja tämä on hyvin samanoloinen rauhallinen kirja, sivuja vähemmän 189. Hyry muuten on syntynyt 1931 ja on valmistunut diplomi-insinööriksi. Hyry menehtyi kesäkuun alussa 2016.

Aitta -kirjan tyyli on verkkainen kuten Antti Hyryn Uunissa, ainoa ero on siinä, että teoksen alussa ja lopussa on runo, runoja on yhteensä kolme. Kuvailun kohteet ovat yhtä arkipäiväisiä kuin Uunissa. Ikkunalasit niiden leikkaus, urkujen osto, kalastus, verkon selvitys, kalojen jakaminen sukulaisille, Juhannusseurat, aittakaupat, hillan poiminta, uuni tuvassa, rieskan ja leivän paistaminen ja haju, rapeus, maku ja muoto, mies ja peräkärry, tavaroiden ostaminen. Esitys ei ole aivan niin valmista kuin Uunissa. Uuni on vielä verkkaisempi esitystavaltaan ja vaihtelee kerrontaa, tässä on kerronta hän-muodossa, ei minä kerrontaa, vielä on elämässä hieman vekkiä. Vaimoltakin kysytään, kerran "joko olet vihainen", ei ollut eikä sitä Uunissa enää kysytty. Uunissa tavaroita ei enää naapureilta ostettu, vaan käytettiin suoraan rautakauppaa. Uunissa kertojan nimi selviää, tässä päähenkilö jää nimettömäksi.

Aitassakin luetellaan nimiä, joiden voisi kuvitella olevan uskonnollisia Leevi, Tuomas, Johannes, Paavo (Paavali), Tapani (Stefanus), Tuomo (Tuomas) ja Esteri. Koska ollaan Iin nurkilla nelostietä ajetaan ja samoja havaintoja luonnosta tehdään kuin Uunissakin: pääskysistä on monia mainintoja, tuomen kukkimisesta, koivuista, suon laidalla ollaan, monia marjoja. Kiestinki mainitaan kuten Uunissa, ja samoin saadaan postia Ruotsista.

Viihdyn etelän kaupunkilaisena tämän tekstin äärellä. Kiireettömyydestä tulee isovanhemmat mieleen, vaikkeivät olleetkaan näiltä seudulta kotoisin.

Aitta ei ole aivan niin myötäsukainen kirja kuin Uuni. Päähenkilön pudottua katolta hän miettii näkikö naapuri. Hillametsällä hän pohtii, ehtiikö joku apajille ennen häntä, ja hyttyset kiusaavat. Uunissa näistä aatoksista on jo päästy eroon ja hyttysistä karkoitteen avulla.

Tekstilainauksen voisi ottaa melkein mistä vain, otan sen sivuilta 66-67 varsin pitkä sitaatti, mutta osoittaa Hyryn tyylin.
Tuon makin oveen, jonka edessä on keväällä tuomen kukan nuppujen valkoiset pallot kasvavat ja tuoksuvat, varisevat, joka nyt on vihreä, melkein tummanvihreä, mutta auringon valo panee loistamaan käpristyneet oranssinväriset oksienpäitten lehdet
-Onhan me käyty joskus hillassakin, hän sanoi.
-Muistatko, kun oli vetelä suo ja minä sanoin, astu aina samaan paikkaan niinku minä, ja pysyit pinnalla, mutta sitten astuit kerran oman harkinnan mukaan, ja upposit heti.
-Niinhän se taisi tapahtua, lanko sanoi.
-Saatiin onneksi ylös, käly sanoi. -Mutta eikö mennä nyt-
-Ottakaa kahvia ja voileipää, vaimo sanoi,  -laitan sillä aikaa nämä eväät
-Kiitos käly sanoi. -Tämä leipä on niin ihanaa.
-Niin on, lanko sanoi, kuului ratinaa, kun hän puri
Kaiken muun olennaisen olen sanonut Uuni -postauksessa.

Juonena tässä on, että mies ostaa aitan purkaa sen ja kokoaa sen uuteen paikkaan. Antaa elämästä tietyn kuvan, ja luin tätä mielummin kuin Rosa Liksomin Yhden illan pysäkkiä, jossa pohjoisenkin arjesta annetaan kuva a la Liksom.

Hyryn Aitta ja Uuni ovat hienoja kirjoja.

8 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa, kiitos arviostasi. Tunnen suurta sympatiaa kaikkia niitä kohtaan, jotka pitävät Hyrystä :)

    Harrastin itsetutkiskelua ja pohdin miksi ihmeessä Uuni on ainoa lukemani Hyryn kirja, jos siitä niin valtavan paljon pidin. Nyt yöpöydällä odottaa Hyryn Maatuuli. Aitan jätin vielä kirjastoon, mutta enköhän tartu vielä siihenkin.

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä minullakin on Hyry lukulistalla arvioidesi jälkeen. Kaiken lisäksi kun on sukuakin noilla seuduilla, joten mielenkiintoista nähdä mitä tuttua tarttumapintaa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitan voi lukea ensin, jos siitä pitää, pitää Uunistakin.

      Poista
  3. Lukematta on niin Uuni kuin Aittakin, vaikka kirjailijan töitä on muita luettu ja pidetty. Uunissa arveluttaa se, että se on niin paksu, tähän mennessä luetut ovat olleet parhaimmillaan jos ne lukee yhdellä istumalla, mutta 400 sivun kanssa tuo ei onnistu...mutta Aitta pitää kai ainakin joskus ottaa luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat ovat yllättävän nopealukuisia, koska teksti ei sisällä muuta kuin mietteitä ja suoraa kerrontaa/toimintaa, eikä siinä ole mitään käännekohtia, teksti on suhteellisen suurta, mutta tyhjiä sivuja ei ole, paitsi jonkin verran lukujen lopussa. Aitasta kannattaa aloittaa, Uuni on vain jalostuneempi muoto siitä.
      Olen aika yllättynyt, että pidin kirjoista, koska ennakkoasenne oli aivan toinen ennen Uunia.

      Poista
  4. Lappilaisena aivan rakastuin tuohon katkelmaan! Tässä on sellaista kiireettömyyttä jota kaupungissa asuva maalaistyttö ihan janoaa... aion ottaa tämän kesäkirjaksi tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä valinta ja alle 200 sivua, Uuni on hieman vielä jalostunut ja minusta parempi, mutta on noin 400 sivua. Luultavasti Hyry jakaa lukijat, mutta minä olen pitänyt :)

      Poista