torstai 20. lokakuuta 2011

Aapelin Valitut ilot

 Aapelin Valitut ilot,  WSOY 1972,  koostuvat 101:sta pakinasta vuosilta 1943-1967. Jo ensimmäinen pakina Hyvän tuulen voima kertoo letkeän lempeästi tämän kansan perisynnistä, naapurikateudesta, toisen ilon sammuttamisesta, muttei mitenkään ilkeästi.

Syksyä -juttu, jossa rintamamies odottaa korsussa kevättä, ja "pohtii", onko se valistusupseerin keksintöä. Aapeli eli Simo Puupponen  oli rintamallakin. Aapeli tarkastelee myös rintaman komentosuhteita ja jatkaa pienten ihmisten kohtaamisilla, pienellä huumorilla lyhyitä lauseita, joiden mukana avautuu maailma sen pikku iloineen ja rosoineen.

Pakinat ovat yhdestä kolmeen sivua pitkiä, ja niissä ei ole pikavoittoja, eli suoria vitsejä ei juurikaan viljellä, mutta pakinasta voi silti kypsyä kaskua.

Aiheita: rintama, naapuruus, ihmisten kohtaaminen julkisella paikalla, avioliitto ... ja viimeisenä on pakina pakinasta, Joka alkaa ... "Tärkeintä on, ettei pakina ole syvä vaan hyvä. Hyvästi sanottu, syvästikin. ...Pakina päättyy "sitten hän sulki suunsa ja vaikeni. Hän oli pakinoinut pakinoitavansa".

Appelin lastenkirjasta Koko kaupungin Vinski on bloggaus TÄÄLLÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti