sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia



Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia, alkuteos Män, som hatar kvinnor 2005, suomentaja Marja Kyrö, wsoy-pokkari, sivumäärä 612.

Stieg Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia on ensimmäinen osa Larssonin Millennium-trilogiastaan ja minusta paras. Kirjassa limittyvät monet teemat, tapahtumat ja henkilöt. Kirja sisältää myös etovia ja kuvottavia kohtauksia, joten sitä ei voi suositella alaikäisille.

Prologissa  82-vuotiaalle entiselle teollisuusimperiumin johtajalle Henrik Vangerille tulee postissa kuivattu kukka (tänä vuonna australialainen Desert Snow) kuten on tullut neljän vuosikymmenen ajan marraskuisin. Perinne oli alkanut vuonna 1958 kissankellosta, postissa ensimmäinen kukka eli orvokki saapui marraskuussa 1967. Henrik Vanger alkaa ensimmäisen kerran itkeä. Taustalla on trauma pojantyttärensä 16-vuotiaan Harrietin katoamisesta syksyllä 1966. Heidän kotisaarellaan Hedenbyssä tapahtui liikenneonnettomuus, jonka jälkeen talossa ollut Harriet Vanger oli kadonnut. Harrietia on siitä lähtien etsitty, mutta tuloksetta. Henrik Vanger pyytää Mikael Blomkvistia kirjoittamaan suvun historiikin ja selvittämään Harrietin arvoituksen.

Mikael Blomkvist on Millennium-lehden kuuluisa toimittaja, joka on astunut pohatta Hans Erik Wennerströmin liikavarpaille ja sitten  hänen asettamaan ansaan ja saanut kolmen kuukauden vankeustuomion kunnianloukkauksesta. Blomkvist joutuu maksamaan myös 150 000 kruunun vahingonkorvauksen. Pahempaa on lehden uskottavuuden romahdus ja ilmoittajakato. Millennium on Erika Bergerin ja Mikaelin luomus. Vaikka Erika on naimisissa, Mikaelilla ja Erikalla on vapaa suhde. Stieg Larssonin kirjat ovat hyvin juonivetoisia.

Juonipaljastuksia (älä lue jos luet kirjaa, loppuratkaisuja ei ole kerrottu, mutta etenemistä)
Mikael Blomkvist suostuu tarjoukseen kirjoittaa historiikki ja hän penkoo omituisen suvun taustoja Hedenbyn saarella. Suvussa on ollut natsimieltymyksiä. Harrietin isoisä Richard oli natsimielinen ja kaatui vapaaehtoisena Suomen talvisodassa. Richardin poika Gottfried meni naimisiin saksalaisen Isabella Koenigin kanssa. Avioliitto natisi ainakin alkoholismin vuoksi, heillä on kaksi lasta  Martin (s.1948) sekä Harriet (s. 1950). Henrik on varma, että  Harriet on murhattu. Ruumista ei ole löytynyt. Suku on laaja ja erittäin eripurainen. Henrik on tuonut vaimon Saksasta. Avioliitto oli lapseton, koska Henrik oli steriili, tätä jostain syystä korostetaan. Henrik, vaikka on suvun päämies, on epäsuosittu, sillä hänen vuonna 1959 kuollut vaimonsa Edith oli juutalaistaustainen.

Lisbeth Salander on Milennium sarjan päähenkilö (tai toinen päähenkilöistä). Lisbeth Salander on tarinan alussa 24-vuotias anorektisen näköinen holhouksessa oleva nainen, joka on on ollut psykiatrisessa laitoksessa. Myöhemmissä osissa selviää, miksi. Lisbethin sanastossa tragedia on nimeltään Kun Se Suuri Paha tapahtui. Lisbethin äiti on hoitolaitoksessa ja kuolee. Lisbeth  on taitava hakkeri, jota käyttää hyödykseen turvallisuuskonsulttina Dragan Armanskin Milton Securirity. Lisbeth on tunnekylmä ihminen. Hän 154 cm pitkä ja siis 24-vuotias, 42-kiloinen, käyttää pääosin Applen tuotteita iBookia ja Powerbookia, omaa useita passeja, pitää lävistyksistä ja tatuoinneista. Lisbeth on siis holhouksessa. Uusi holhooja Nils Bjurman ensin pakottaa  Lisbethin seksuaaliseen tekoon ja seuraavalla kerralla raiskaa hänet raa'asti. Kolmatta kertaa ei tule, sillä  Lisbeth onnistuu "hiljentää" asianajaja, mutta myöhemmissä osissa tilanne muuttuu. Lisbethin ensi kosketus Mikaeliin on turvaselvitys, jonka Henrik Vanger on pyytänyt. Turvaselvitys on varsin perinpohjainen, mutta laittomasti tehty. Salander tutkii kohteidensa tietokoneiden kovalevyt, sähköpostit ja muut viestit. Mikael on rehellinen toimittaja, joka on syntynyt 1960, eli on hieman yli 40-vuotias, hän on eronnut ja hänellä on tytär. Mikael tajuaa laittomat keinot, mutta ystävystyy Lisbethin kanssa, hänellä ei ole "hävettäviä" salaisuuksia.

Henrik Venger palkkaa Mikaelin vuodeksi. Ajasta osa kuluu vankilassa. Suomessa pääsisi kunnianloukkauksen kolmen kuukauden vankeustuomiosta ehdonalaisella. Mikael selvittää vuoden aikana sotkuisen ja varsin yllättävän ja iljettävän sukusalaisuuden, johon liittyy rutsaa, laaja sarjamurha ja naisvihaa ja kaikenlaisia kammottavuuksia. Larssonin teos sisältää paikoin hyvin voimakasta tekstiä. Mikael Blomqvist tutkii perheen sukupuuta, onnettomuuspäivänä otettuja valokuvia, Harrietin erästä lappua. Mikael onnistuu ratkaisemaan  "koodin", tyttärensä vihjeestä ja Lisbeth Salanderinkin avulla.  Hän etsii ja analysoi kuvia niin kauan, että lopulta alkaa silvottua kissanraatoa tulla oven eteen, ja häntä yritetään ampua lenkillä. Loppuselvittely mielenvikaisen massamurhaajan kanssa on etova.

Kirja ei kuitenkaan pääty tähän, vaan seuraavaksi pitää löytää Harriet, ja vääntää niskalenkki Hans-Erik  Wennerströmistä. Kirjassa kaikki onnistuu Mikaelilta. Hän voittaa vastukset, vastustajat, niittää kultaa ja kunniaa. Hänellä on Erikan lisäksi suhde rehtori Cecilia Vangerin ja Lisbeth Salanderin kanssa. Salander kipuilee sosiaalisen minänsä kanssa, ja holhouskuvioidensa ja perhetragediansa parissa. Lisbeth Salander suorittaa teoksen likaiset työt, ja syöksee Wennerströmin köyhyyteen maineen menettämisen lisäksi.

Luin Stieg Larssonin teoksen Miehet, jotka vihaavat naisia toiseen kertaan. Kirja oli toisellakin lukukerralla paikoin erittäin sujuva ja jännittävä, mutta myös jaaritteleva. Tarina oli paljon sairaampi kuin muistin ja nimensä mukainen. Lisbeth Salander ei luota poliisiin, tässä kirjassakaan sarjamurhaajaa ei paljasteta poliisille edes kuolemansa jälkeen. Lisbeth Salander on varsin epäuskottava henkilö. Hän anelee muutamia satasia holhoojaltaan Ruotsissa, mutta varastaa 260 miljoonaa dollaria Wennerströmiltä Sveitsissä, esiintyy sujuvasti kielitaitoisena maailmannaisena hienostohotellissa ja matkustelee kahdella passilla, mikä teema jatkuu kakkososassa. Tarkoitus pyhittää keinot.

Arviointia
Miehet, jotka vihaavat naisia, ovat teoksessa eräät Vangerin suvun jäsenet, asianajaja Bjurman sekä Hans Erik Wennerström. Heidän käyttäytymisensä naisiin on sairasta. Stieg Larsson kirjoittaa tarinaa limittäin eri henkilöiden näkökulmista. Mikael Blomkvist sen sijaan rakastaa naisia, ja naiset häntä ja useimmin sängyssä. Mikaelilla oli kakkososassa suhde myös Harriet Vangerin kanssa. Toisto on monesti pahasta. Rehellistä Carl Mikael Blomkvistia kutsutaan toistuvasti mediassa Astrid Lindgrenin hengessä Kalle Blomkvistiksi. Tämä vitsi kaluttiin nopeasti loppuun.

*****
Ruotsalainen Stieg Larsson (1954 -2004) Millennium-sarjan muut osat ovat

Tyttö, joka leikki tulella, jossa on uusi rikostapaus, raaka kaksoismurha ja varsinkin Lisbeth Salanderilla on ongelmia. Lisbethin raju salaisuus alkaa paljastua, bloggaus täällä.

Pilvilinna, joka romahti oli viimeinen teos, joka julkaistiin. Tarinaa oli tarkoitus siitäkin jatkaa. Lisbeth Salander on  joutunut  kohtaamaan isänsä. Lisbeth viruu sairaalassa ja odottaa oikeudenkäyntiä, suuri salaliitto on paljastumassa, Lisbeth aiotaan hiljentää ... Bloggaus 6.1.16

Sarjan oli tarkoitus jatkua ja luultavasti olisi jatkunut, mutta nyt on jatkunut  toisin voimin kuvan mukaisella kirjalla, jossa kymmenen vuotta tämän jälkeen Mikael ja Lisbet ratkaisevat NSA-arvoitusta, mukana on Millennium-kuvio. .

Trilogia on vain kolme kirjaa

10 kommenttia:

  1. Kiitos Jokke! Ei tarvitse näitä lukea. Katsoin TV-sarjasta osia eikä innostanut, vaikka sitäkin kai aika paljon kehuttiin. Juuri nuo epäuskottavat supertyypit on niin rasittavia, niin kuin tuo Lisbeth Salander tässä. - Uskomatonta tuo sarjan jatkaminen toisen kirjailijan kirjoittamana. Ihmeellistä ryöstöviljelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin muutamia kohtauksia tv-sarjasta. En kuitenkaan pitänyt siitä, vaikka tapahtumat olivat kyllä kirjasakin. Kirjassa on toki enemmänkin. Kirjan alun ongelma on hyvin muotoiltu, synnyttää jännitystä. Kolmatta kertaa en enää näitä lue, joten tämä oli tässä nyt. Kirjan takakansien mukaan kakkos-ja kolmososa on valittu pohjoismaisiksi vuoden dekkareiksi tai jännäreiksi, ja jänniä nämä kyllä ovat, eivät välttämättä hyviä.
      Kakkos ja varsinkin kolmososan kohdalla nousee tämä demokratian pelisääntökeskustelu, joka nousi yleisemmin esille vasta Snowden keissin yhteydessä ja josta minusta ei juurikaan ole keskusteltu.

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin tästä sarjan ensimmäisestä. Kirja oli oikein vetävä ja jännä, ja Lisbethin ja Mikaelin hahmot olivat kiinnostavia. Isoin toivein aloittelin kakkososaa, mutta se jäi kesken. Juoni tuntui tosi heppoiselta ekaan osaan verrattuna, enkä ole sitten sen jälkeen sarjaan palannut. Tuo viimeisin viritys tuntuu jo ihan rahastukselta ja idean venyttelyltä (kirjaa en ole lukenut). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisen osan alku on jaarittelua, mutta sillä pohjustetaan murhamysteriota, kaikki epäilykset myös lukijan kohdistuvat Salanderiin. Toinen osa tuntui paremmalta toistamiseen luettuna, mutta kolmatta oli minusta pitkitetty, tosin se avasi kokonaan uuden linjan, eli päästiin salaliiton ytimeen.

      Poista
  3. Mun mielestä tässä ekassa oli noin ekat 200 sivua turhaa. Luin koko Millenium-trilogian lähinnä Lisbethin tarinana. Mut eikä hyvät kirjat ole just tällaisia, hyvää antia monenlaisille lukijoille ja tulkinnoille.

    VastaaPoista
  4. Minulla on vielä Millenium-trilogia (ja jatko-osa) korkkaamatta, joten hyppäsin juonipaljastukset yli. Tämän siivittämänä on kuitenkin ollut tarkoituksena tutustua ilmiöön nimeltä pohjoismaiset dekkarit. Joku juonivetoinen voisi tehdä hyvää tässä marraskuun pimeinä iltoina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Nämä lepäävät kyllä paljolti juonen varassa.

      Poista
  5. Minulle tätä sarjaa on kehuttu niin paljon, että en pystynyt ryhtymään siihen sen takia;) Juu, jos on kova painostus ja pöhinä, menee maku jo etukäteen. Monet ovat kehuneet etenkin ensimmäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä totta vie jakaa mielpiteitä kirjana, tv-elokuvista en pitänut.

      Poista