perjantai 20. marraskuuta 2015

Hergé: Mustan saaren salaisuus



Hergé: Tintti Mustan saaren salaisuus, L'ile noire, suomentanut Heikki ja Soile Kaukoranta, Kustannus OY Semic/Sarjis, Tampere 1989.

Hergén Mustan saaren salaisuus ilmestyi Tintin juhlakirjan mukaan 15.4.1937 - 16.6.1938 ja mustavalkoinen 124-sivuinen albumi ilmestyi vuonna 1938. 

Mustan saaren salaisuus -albumin aihe on rikos. Tintti huomaa rekisteröimättömän lentokoneen pakkolaskun. Hän menee apuun, mutta häntä ammutaan. Sairaalaan tulevat albumissa hölmöilevät Dupond ja Dupont, jotka jahtaavat myöhemmin myös Tinttiä, sillä hänestä tehdään junamatkalla syntipukki. Tintti vapautuu Dupondien käsiraudoista ja kytkee Dupondit niihin, tästä on paljon "riemua". Dupondit myöskin törttöilevät lentonäytöksessä, mutta heidät palkitaan.

Kyse on väärän rahan tekemisestä ja levittämisestä. Tintin polku johtaa Englantiin ja lopulta Skotlantiin. Miloulla on rooli hyvässä ja pahassa. Milou humaltuu junamatkalla Loch Lomond whiskystä, mutta lopulta konnien saarella pelottaa ihmisapina Rankon, jota armottomat roistot pitävät saarella pelotteena.

Tintti törmää seikkailussa erääseen vakiokonnaan eli J.W Mülleriin eli tohtori Mülleriin, joka on albumeissa Mustan kullan maa sekä Seikkailu Punaisella merellä. Müllerillä on mielisairaala. Tintti jää kiinni ketunrautaan, ja jää vangiksi, mutta pakenee, ja syntyy tulipalo, mistä Tintti pelastetaan.

Huumoria on tehty myös palomiesten toiminnasta, tässä kuvassa haetaan vajan avainta.

Tintin matka johtaa Skotlantiin ja Ben Moren linnaan Mustalle saarelle, missä hän selättää konnat ja "ystävystyy" Rankon ihmisapinan kanssa.

Mustan saaren salaisuus on vauhdikas albumi ja sisältää paljon huumoria, myös ihmisten asenteista.

****
Tästäkin albumista on julkaistu Helsingin Sanomien 16.11.2015 mukaan mustavalkoinen versio.

Yläkuvan mukainen albumi on ainakin kolmas versio tästä tarinasta, joten alkuperäinen voi olla ostamisen arvoinen.


Kuvan albumi on tosiaan mustavalkoinen ja minusta oikein mukava sen nimi on Musta Saari.

Tässä yksi kuva kahdesta eri albumista.

4 kommenttia:

  1. Tämä on minulle jäänyt jotenkin ehkä mitättömimmäksi Tintti-albumiksi, teknisesti sarjakuvanteko on Hergellä jo hyvin hallussa mutta muuten tämä ei oikein hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Ja olenkin joskus sanonut että sarjan seuraava albumi Ottokarin valtikka on se josta eteenpäin sarja alkaa oikeasti loistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en ole aiemmin erityisemmin pitänyt tästä. Mutta nyt tuli luettua Hesarin vuoksi ja blogattuakin.

      Minusta Sininen Lootus on jo "hyvä albumi" ja pidän itse monista Ottokarin valtikan kuvista ja tarinasta, ovat upeita. Kultasaksinen rapu ei ole ollut lempialbumini, vaikka siinä tulee kapteeni. Jostain syystä myös Mustan kullan maa on jäänyt etäiseksi.

      Haluttaisi ottaa käsittelyyn Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli tai Tuhatkaunon tapaus.

      Luultavasti en lähiaikoina bloggaa Tintti Tiibetissä, joka minulle edustaa lajissaan yhtä Tintti-albumien huippua enkä viitsi analysoida sitä, siinähän on nämä kapteenin kiipeilyköyden sahaamiset ym. Yhdistävänä tekijänä on tähän albumiin Jeti/Ranko, mitä teemaa Hergé minusta siinä albumissa syventää..

      Poista
  2. Minulla ei ole tähän mitään älykästä sanottavaa, mutta tosi mukavaa lukea kirjoituksiasi Tintti-albumeista. Osaan ne melkein kaikki käytännössä ulkoa. Mustan saaren salaisuus ei ehkä tarinana ole parhaasta päästä, mutta lapsena tykkäsin siitä tosi paljon, kun olin muutenkin kiinnostunut Skotlannista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut vähän saamaton näissä Tintti-asioissa, pitäisi blogata kaikista. Nämä kaksi nyt raapaisin maanantain Hesarin jutun vuoksi. Uudelleen lukiessani kiinnittyi huomiota tähän Rankoon, ja yleiseen ihmisten suhtautumiseen. Albumia on ilmeisesti "huonontunut" uudelleen piirtämisestä, vaikka kuvien taso on parempi.

      Poista